Avioerostamme on aikaa jo kolme vuotta.
Uusi nainen vei mieheni ja muutti hänen kanssaan yhteen.
Nyt uusi vaimo haluaa olla ystävä kanssani.
Hän soittelee, tämän tästä ja pistäytyy ovella. Tuo pullaa ja muistaa pienillä asioilla,onnittelee nimi ja syntymäpäivinä.
Koen sen ahdistavaksi, en halua olla avionrikkojan kanssa missään tekemisissä.
Mikä sitä naista minussa kiinnostaa, haluaako hän jakaa kokemuksia?
Neuvojaksihan minusta ei ole kun ajoin oman liitoni karille?
Uusi nainen vei mieheni ja muutti hänen kanssaan yhteen.
Nyt uusi vaimo haluaa olla ystävä kanssani.
Hän soittelee, tämän tästä ja pistäytyy ovella. Tuo pullaa ja muistaa pienillä asioilla,onnittelee nimi ja syntymäpäivinä.
Koen sen ahdistavaksi, en halua olla avionrikkojan kanssa missään tekemisissä.
Mikä sitä naista minussa kiinnostaa, haluaako hän jakaa kokemuksia?
Neuvojaksihan minusta ei ole kun ajoin oman liitoni karille?
Vastaukset 50
Vanhimmat
luultavasti vielä tunteita exääsi kohtaan, sen takia " ystävä " tuntuu ahdistavalta?
Voisitko kysyä häneltä, mistä moinen kiinnostus johtuu ?
Aika erikoista ? Joku syyhän siihen täytyy olla. Minä ainakin hienovaraisesti utelisin.
topic... mutta mun on ihan pakko kysyä, miten udellaan hienovaraisesti?
Tämä on ihan selvästi naisten taito, joka on meiltä miehiltä suljettu.
Miten udellaan hienovaraisesti?
pitäisi olla ystävä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa?
Jollei miestäni olisi ollut, en olisi ikinä tullut tuntemaan tätä naista.
Miksi minun pitäisi nyt hänet huomioida? Ottaa hänet elämääni?
Hän sai perheestäni sen, mitä tuli hakemaankin.
Olisi onnellinenja loisi oman elämänsä.
En ole tekemisissä ex:n kanssa, miksi sitten pitäisi olla tekemisissä hänen vaimonsa kanssa?
Ihmisenä tämä nainen on sen tyylinen, etten olisi koskaan ystävystynyt hänen kanssaan, vaikka missä olisin tavannut.
En pidä hänestä.
Miten niin miehesi vei. No vei sitten jos hän oli veivattavissa.
Saattaahan uudella vaimolla olla aivan vilpittömän hyvät tarkoitukset. Katso ne ja muodosta sitten vasta paremmin päivittynyt kokonaiskuva tilanteesta.
miksi minun pitää kaveerata ihmisen kanssa, joka ei mitenkään kuulu elämääni?
Miksei minulla ole oikeutta elää ilman, että joku häiriköi kaiken aikaa?
Eihän sinun toki ole pakko kaveerata hänen kanssaan. Mutta sinun täytyy sanoa se hänelle. Itse en samassa tilanteessa haluaisi olla ko. ihmisen kanssa tekemisissä.
Toinen juttu, ihan vilpittömästi, aikuinen mies ei ole tahdoton olio joka "viedään".
annoin ehkä väärän kuvan.
Meriläisell etuossa sanoin.
Avioliitto oli jo vakiintunut, ei suurta romantiikkaa.
Tyytyväistä oloa, vanhenemista.
Hän kai toi romantiikkaa ja jännitystä.
Mutta tosiaan nyt koittaa tunke minun kurkustani alas heidän onneaan.
Panee epäilemään; onko kuitenkaan niin tyytyväinen kuin esittää?
sen soittoihin kyllä se pian lopettaa ja käännytä ovelta tuomisineen pois näin helppoo se on.
näin tekemään, kun ei usko vähemmällä.
Haluaa sulta hyväksyntää kun ensin ukkos vei, niin jos nyt voi aatella että ukkos oli vietävissä.
Me en olis missään tekemisissä ja sanoisin sen suoraan, pysy poissa mun elämästä.
olen asian ajatellut.
Että hieroo suolaa haavoihin.
Hänen väliintulonsa rikkoi suhteellisen hyväna violiiton.
Ei enää romanttisen, mutta melko hyvän.
Mulla ei olie mitään asiaa tollaisille ihmisille.
Ihan turha olis sanoa mitään tai tulla mun oven taakse ruikuttamaan, lahjoilla tai ilman.
Itelläkin olis ollut monta mahdollisuutta varattuihin ukkoihin mutta olen aina sanonut ota ero ensin niin katsotaan sitten.
Ei niitä eroja ole tullut joten miehetkin on saaneet olla ihan ilman mun seuraa.
Minä puolestani mielelläni 'konsultoisin' exän edesottamuksia uudelle 'urholle' vaikka kaljatuopin äärellä hyvässä hengessä. Olisin tasan valmis tapaamiseen ja siitä saattaisi tulla mielenkiintoinen miitinki.
Mun on vaikea ajatella niin, että joku minulta ihmisen vie. Jos ihminen lähtee, on se hänen päätöksensä ja perusteltu valintansa. Tämä jonka luo hän sitten menee, ei varmaan ajattele ja hykertele niin, että minäpäs vein nyt tuolta tämän ihmisen.
halua keskustella menneestä avioliitostani.
Varsinkaan en ihmisen kanssa, joka on tuntematon minulle.
En halua omia asioitani jakaa oudon ihmisen kanssa.
En halua muistella avioliittoani, koska muistamienen tekee osin kipeää.
En halua roikkua menneessä, vaan tehdä itselleni uuden elämän, unohtaa menneen.
ihminen, noin minäkin koen.
Sinullaon luontaista ylpeyttä, jonka minäkin haluaisin.
Olen vasta rakentamassa omaa itsetuntoani itsenäisenä ihmisenä.
Jos ihminen lähtee niin miksei sitten ilman toista osapuolta. Miks pitää ensin pettää?
Todella onnettomia tollaset ihmiset jotka lähtee vasta löydettyään uuden.
Mutta jokainen meistä ajattelee niin kun ajattelee.
Olen samaa mieltä. Usein käytännössä alkaa sitten vasta tapahtumaan, kun tietää, että jotain on tapahtumassa.
Itse aikoinani muutin yksin mökille ja ilman minkäänlaisia vispiläkauppoja kenenkään kanssa.
Ihmiset usein pitää kiinni huonoistakin suhteista kun pelkäävät jäädä yksin, sitten lennellään kukasta kukkaan ja haetaan jotain???????????
Suhde on minusta oikea vasta kun kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa.
Itse lähdin liitostani kun en tykännyt siitä mikä minusta oli tulossa siinä. Pari vuotta mietin saisiko sen vielä toimimaan, eikä kummallakaan ollut ulkopuolisia suhteita.
Minusta vain oli tulossä räpättäjä, eikä ollut hyvä olla.
Nyt on, ja uusi suhde saa tulla jos on tullakseen, mutta mutta, se jokin kolahtava puuttuu.
Joten katsellaan ja kuunnellaan kevättä :)
Mutta varatut saa olla karsinoissaan.
Sä olet niin reipas tyttö, että mä voisin vaikka sua ajatella kaikenlaisilla karsinointi-ajatuksilla. Dee dee.
Niinpä niin kyllähän sitä ajatella saa ja moni ajatteleekin mutta siihen se sitten jääkin. Dee dee
Ainakin mä olisin oikeudenmukainen kaikin puolin ja tervaisin suhteemme venettä ja pitäisin siitä hyvää huolta. Haluaisin ymmärtää naisena olemisesi omaa maailmaa ja antaisin siihen sinulle riittävästi tilaa.
Edellyttäisin sinulta oikeastaan vain kaikenkattavaa viisautta. Viisautta naisen ylinäppärän älykkyyden sijaan, jokaiseen hetkeen ja päivään. Noo, makkarissa saa olla välillä vaikka vähän hölmökin.
Mitäs sanot?
Ihan mielenkiintoisia kielikuvia sulla.
Herätit uteliaisuuteni, mutta kuten yleensä todetaan tämä tuli niin äkkiä Dee dee.
Mun täytyy nyt valmistautua töihin, jatketaan keskustelua asiasta myöhemmin :)
Non' ni. Duuniin siitä sitten. Toi on hyvä merkki, ettei mun tarvi sua elätiksi ottaa.
Vielä kerkiin tohon sen verran että Virginia Woolf on kirjoittanut että " naisella täytyy olla oma huone ja omaa rahaa"
Olis kauhu ajatella olevansa miehensä rahoista kiinni, "kenen leipää syöt sen lauluja laulat" ja mie haluun päättää omat laulut :))
Hauskaa päivänjatkoa sulle.
Sulla hyvät periaatteet. Mä otan sut!
Päivänjatkoa sullekin.
Taitaa olla sama kuin miehillä. Ne, jotka käyvät salaa panemassa kaveriensa vaimoja tms ovat korostetun kohteliaita noita miehiä kohtaan.
suomessa on? siis kaiken huippu tuo.. mihin tämä suomalainen yhteiskunta on oikein menossa..
ja tietäähän sen miksi toinen mies on kohtelias toiselle jos kerran tuommosta tekee.. ihan siksi että saa käydä uudestaankin.. muutonhan tuo toinen mies kävis tuon toisen kimppuun ja tulis miesten välinen keskinäinen tappelu.. jossa uroot ottas yhteen keskenään..
Tarkoitatko, että syyllisyys laittaa ihmisen käyttäytymään sydämellisesti?
minusta tämä ihminen yrittää jotenkin haukata palan minunkin avioliitostani, omia vaikkei hänen ole.
"Mies VIETIIN toisen naisen toimesta. Ja näin tuomitaan aina nainen, joka "vei." Mies ei ole vietävissä, mies valitsee elämänsä suunnan.
Mies on joko alunalkaenkin ollut moniavioinen tyyppi kykenemättä sataprosenttisesti sitoutumaan tai sitten huonoksi muuttunut parisuhde on saanut miehelle aikaan valmiuden siirtyä uuteen elämänvaiheeseen ja paremmalta vaikuttavaan suhteeseen.
Ettekö oikeasti tiedä että miehillä on aivot ja omakin tahto? "
No, se siitä. Noin oli joku kirjoittanut tuonne 40 palstalle, lainasin tuon yo. pätkän koska se on niin totta. Ja sopii tännekin.
Mutta... aloittajan ei pidä ryhtyä kaveeraamaan exänsä nyxän kanssa koska hänellä on vielä joitain tunteita ex-miestään kohtaan. Jos ei muuta, niin katkeruutta ja epäuskoa että noin vain kävi.
Onko ex-mies täysin munaton tyyppi kun ei puutu tuohon? Itse en haluaisi että uus nainen olisi missään tekemisissä exmuijan kanssa kuin mitä lasten takia on pakko. Olen onnistuneesti päässyt eroon ex-muijasta enkä halua häntä enää häiriköimään minun, lastemme ja nykyisen naiseni elämään (pelihimo ja sitä seurannut alkoholismi vei hänen kiinnostuksensa pois normiarjesta).
en minäkään haluaisi uuden mieheni olevan yhteyksissä vanhaan siippaani.
Mutta en tiedä ex mieheni mielipidettä.En pidä häneen yhteyttä enää.
Ei ole mitään syytä siihen.
Kun tiet lähtevät eri suuntiin, niin sitten ne lähtevät.
Hänen luonteensa tuntien luulen hänen olevan kiusaantunut.
Muttei sano suoraan.
tuo on.. sanot uusi nainen vei mieheni? Miksi et laittanut sille naiselle kampoihin, silloin kun se oli viemässä sun miestä? Silloinhan ne asiat olis pitänyt setviä.. eikä nyt kolmen vuoden jälkeen.. tilanteet muuttuu..
Ehkäpä sun miehellä on taas joku nainen kiikarissa ja tuo toinen nainen haluaa siksi tutustua sinuun kun on nyt itse siinä samassa tilanteessa, missä sinä olit silloin kun hän vei sun miehen.. Jos nyt joku muu nainen on viemässä nyt tuolta naiselta miestä jälleen kerran.. voisko noin olla asian laita..
kampoihin, tuli niin puun takaa se tilanne.
Olin ällistynyt, kauhistunut ja tapahtuneen tosiasian edessä.
Kolmessa vuodessa olen opetellut tulemaan asian kanssa toimeen.
Alkanut jo unohtamaan.Siksi tämä lähentymisyritys minua niin kiusaakin.
Ihminen tulee kahville ja haluaa kuulla menneisyydestä.
En minä halua hänelle kertoa.
Ei hänellä ole mitään oikeutta minun muistoihini.
Mies ei ole mikään kasanova? Hissukka pikemminkin?
että tuo nainen josta puhut, haluaa viedä sulta kaiken.. jopa muistot..
ensin se vei sun miehen, ja nyt sitten haluaa tutustua sinuun ja viedä sun muistotkin sun ja sun miehen yhteisestä ajasta.. älä ihmeessä suostu.. tai ainakin varo mitä kerrot tuolle naiselle..
tunne minullakin.
vaistoa.
Että toinen on kuin syöpä.Tunkee lonkeronsa joka paikkaan.
tuossa kun tämän ketjun luin....niin ehdottaisin että, älä ole tekemisissä. Sinulla on oikeus sanoa tälle uudelle naiselle miltä sinusta oikeesti tuntuu...jos, vähänkin hänellä tunne-älyä niin, jättää sinut rauhaan.
Ex:N-uuden kanssa VOI mielestäni olla ihan hyväkin kaveri jopa ystävä...mutta, tilanteen pitää olla sitten sellainen että, hän ei ole tavallaan tullut ex-säsi ja sinun väliin millään lailla. Vaan on ns. ihan ulkopuolinen kaikkeen....Kokemusta kun on erittäin mukavasta ex:sän uudesta naisystävästä....(mistä ei Friidulla olisi;))) nooh, hän pyysi tuota ystävyyttäväni ihan vilpittömättömästi. Vahinko vai että, tuo suhde heilläkin sitten kariutui...
Sanoisin jopa että, sääli sinänsä....joskus hän mielessäni...ja toivon että, hänelle kuuluisi pelkkää hyvää...todella herkkä, kiva ja mukava nainen....
Muistan itsekin kun olin nuori ja menin ex-mieheni kanssa naimisiin....niin hänen ex-vaimonsa;)) taas otti minut erittäin lämpöisesti vastaan..meillä ja hyvät välit aina jotenkin emme koskaan asettuneet toisiamme vastaan......syynä ehkä tuo kun minä en ollut se joka olisin tullut mitenkään hänen ja miehensä väliin....Olivat eroneet kauan sitten....Meitä yhdisti tämätaas heidän yhteinen tytär..;)) Minusta oli tosi hienoa kun tämäkin äiti sitten aikojanaan kun kundi syntyi...itse ehdotti minulle tällaista että, käyttäisimme näistä kahdesta lapsesta aina nimitystä iso-sisko ja pikku-veli;))) ikä-eroa kun tuo peräti 17 vuotta näillä lapsilla... nooh...niin teimme... ja tämä pätee vieläkin.... Joskus, siis näinkin onnellisesti voi elämässä käydä joissakin suhteissa...
tsau:Friidu
ero olisikin mukava.
minut vain laitettiin liian äkkiä toteamaan liiton loppu.
olisi se voinut loppua muutenkin, ei itä tiedä.
Joku kaipaa jotain, jos pois lähtee.
Hänelle helppoa ja ihanaa, minulle hankalampaa.
Olen miettinyt onko naisella paljoakaan ystäviä, kun minussa roikkuu?
Pahoillani, että henkilökohtaisen ongelmani tuon keskusteluun.
Mutta ajattelin, että täällä saattaa olla jollakin samanlaisia pulmia.
Kivasti on ajatukset teillä olleet samansuuntaiset kuin minullakin.
Ei ero koskaan ole helppojuttu....vaan aina siinä kipeyttä. Joku viisas aikanaan sanoi minullekin että, siinä surutyössä ja ikävässä menee keskimäärin n. 6 vuotta...Ihmisellä on mielestäni täysi oikeus surra myös sitä avioeroa...Avioero kuin vähän sellainen pienoiskuolema...Sitähän on kuitenkin satsanut siiheen avioliittoon tai avoliittoon, parisuhteeseen ja aina jaksanut kuitenkin toivoa...parempaa. En usko itse helppoihin avioeroihin...vaikka ne kuinka tehtäisiin ns. rauhallisesti ja sovussa....Tuohan tarkoittaisi vain sitä että, alunperinkään niitä tunteita ei olisi ollut mukana....Sellainen suhdehan olisi ollut pelkkä kaveruussuhde...ei rakkaussuhde...toiseen ihmiseen....ja vaikka se ero sitten ja tunteet siitä ajan kanssa toki hälvenevät...niin toisinaan kyllä tämä minunkin ex-mieheni;))) siellä jossain päässäni vielä...ja toisinaan saatan kovasti joillan tasolla ajatella....olispa hän nyt tässä. tuo ikävä kun saattaa yllättää vieläkin..vaikka erosta meilläkin jo liki 16 vuotta..;)))
Anna itsellesi aikaa toipua....älä kiirehdi...Hyvä tapa on kirjoittaa itselleen tunteensa ulos vaikka paperille......Se helpottaa...ja lievittää sitä kipua...ja ahdistusta....
tsau:Friidu
Voin sanoa omasta ja muutaman ystävänikin kokemuksesta että ero ei ole helppoa ja ihanaa sille lähtijällekään! Ei todellakaan.
Sillä hänellä on kaikki se jännitys, rakastuminen, uuden riemu.
Ja jätetylle elämä on tyhjää ja outoa.
Yhtäkkiä pitääkin osata päättää kaikista asioista.
Autonkin huolto.
Kun ei mitään ymmärrä.
Vakuutukset, lämmitys,verot.Kaikki kaatuu niskaan, kun ei ole totunut.Eikä osaa
tilanteen ahdistavaksi, mikset siitä peräänny? Kuka sinut siihen pakottaa, jos et itse?
Omituinen kuvio, minusta, muutenkin.
Itse olen pitkään ollut vietävissä, aina tehnyt, kuin olen kuvitellut pitävän tehdä. Enää en tee, enää minua ei hyväksikäytetä.
Miksi ihmiset muutenkin antavat pitää itseään kynnysmattoina, tekevät mitä muut haluavat? Siihen kuluu koko elämä, itselle ei jää muuta kuin paha mieli, ja ketutus.
juuh;)) omasta tahtotilasta täytyy pitää huolta. Muuten joudut vaikeuksiin itsesi kanssa. Voihan sitä ymmärtäväinen olla...mutta, se raja sitten. Jos, tuntuu itsestään kovin huonolta...niin sanottava napakasti miltä tunutuu, kaikkeen ei pidä vastoin tahtoaan suostua... Tämä samanhan koskee mielestäni ihan kaikkia ihmissuhteita siinä elämässäsi jotka sinua ympäröi....kullonkin...tämä koskee minusta myös niinkin läheisiä suhteista kun omia vanhempiamme.....Itse aikanaan lähdin 17 vuotiaana lapsuuden kodistani maailmalle...vain ne vaatteet päälläni mitkä olivat....meni peräti 13 vuotta...ennenkuin loin suhteet uudelleen omiin vanhempiini...takaisin.....aikanaan ristiriidat kun olivat niin suuret..;)) Oma kundini kun nyt siinä iässä että, tuo uho hänelläkin nyt....HÄN kun lähtee...ja me emme ole mitään....HÄN ei meitä tarvitse...sanonut olen vaan leikilläni tosin mutta, aivan pokkana hänellekin: Olen sitten MAAILMAN surullisin mutsi...ja MINULLE jää kova ikävä....ja vain kuumat kyyneleet, mutta en voi mitään......Tämä usein sulattaa kundin....;))) Jos, sanoisin ikävästi jotain muuta....niin tuo melodraamaattinen näytelmä mistä hänkin tarvitsee saisi vähän kummallisen lopun.....kundi kun oikeesti tajuaa että, tarvitsee meitä...
tsau:Friidu
se opetetaan.
Ei saa olla omaa tahtoa, pitää ymmärtää,rakastaa, kuunnella, tukea.
Itsensä pitää unohtaa.
Siitä kasvatuksesta on niin vaikea päästä irti ja sanoa:EN HALUA!
Voin vain kuvitella millaisessa kurjassa tilanteessa olet.
Jokainen valitsee kuitenkin ystävänsä itse,
eikä toisen ystäväksi voi tuppautua jos toinen ei halua.
Selvällä suomen kielellä voit ilmaista mitä hänestä ajattelet ja mitä haluat.
Mie jos olisin tuossa sanomassa niin heittäisin vielä vähän ylimääräistäkin.
Tuosta yksin jäämisestä sentään on kokemuksia.
Meillä mies huolehti kaikesta ennen kuolemaansa, sen jälkeen olen saanut
opetella kaikki, autonhuollot, lämmitykset ja lumihommat jne.
Oman aikansa se vie, mutta apua saa kun vain pyytää.
Olen löytänyt luotettavan autonhuoltajan ja remonttimiehen.
haalinut ympärille pienen verkoston, johon aina kinkkisessä tilanteessa voi turvautua.
Voi, että miten mielellään miehet auttavat ja neuvovat kun on vielä hoopompi kuin onkaan,
naisenlogiikalla nääs eteenpäin.
"Hoopo kysyjä ei tieltä eksy."
Mie jos olisin sie, niin en ainakaan eksän uudelle kertoisi miten on vaikeaa arkipäivän juttujen kanssa.
liiottelisin niissäkin pikkiriikkisen ja ihan omaksi eduksi.
Minähän tyttö näytänkin iloista naamaa!
Ja rajat laitan.
Olen niin onnellinen kaikkien teidän rohkaisuistanne.
Kannatti sittenkin laittaa tarina tänne, vaikka etukäteen pelkäsin aika lailla, että joku sanoo, että mene muualle valittamaan!
Kiitoskia, oikeasti ja aidosti!
HYVÄ! Tsemppiä sulle, se tie on sitten vain ylöspäin):))
toivoo:Friidu
Miten se nainen vei miehesi? Sitoi? Nukutti? Jos on niin tossukka että on vietävissä vastoin omaa tahtoaan, niin varmaan jouti mennäkkin.
Oletko sanonut naiselle ettei ole tervetullut, tai ettet halua puhua hänen kanssaan?
provoojalta vastausta. Avaaja tuntuikin kovasti tutulta ;)
Kovin itseäsi ja kaunaasi suojeleva tuo puhetapasi. Veikkaan että jos yrität uutta suhdetta, sekin menee karille koska et tahdo muuttaa itsessäsi mitään.
Olen juuri sanonut aikovani muuttua.
Itsenäisempään suuntaan.
Veikkaan, ettet lukenut koko ketjua, vaan poimit sieltä jonkun kirjoituksen vain?
Missä näet kaunaa?
Sanoin, että muutos oli vaikea, mutta alan olemaan sinut sen kanssa.
Pitääkö sinun mielestäsi minun hyväksyä uuden vaimon ystävyydenosoitukset?
Olisitko valmis omalla kohdallasi tekemään niin?
Jokainen valitsee itse ystävänsä. Asemassasi olisin mieluummin itsekseni ja sanoisin suoraan etten kaipaa hänen huomionosoituksiaan. Ja niinhän minä olenkin.