sad but true

Kyse on kaiketi kirkollisesta vihkimisestä?
Sikäli ymmärrän negatiivisen kannan, että eihän kirkon tarvitse kaikkea hyväksyä, kun siellä loppujen lopuksi pitäisi mennä sen ison kirjan mukaan. Moni homoparien kirkossa vihkimistä vastustava hyväksyy muuten homoseksuaalit, mutta raamatussa käsittääkseni sanotaan avioliiton olevan miehen ja naisen välinen pyhä liitto. Sikäli mutkikas asia, koska uskovaistenkin näkökulmaa pitäisi kunnioittaa, mutta onhan homoseksuaaleissakin paljon uskovaisia, jotka voisivat haluta kirkollisen siunauksen liitolleen. Se on vaikea paikka, että mitä kirkon tulisi hyväksyä ja mitä ei, miten pitkälle Raamatun oppeja tulisi noudattaa, kuinka paljon niitä voi soveltaa nykypäivään jne. Mutkikasta on.

Se on hyvä juttu, että homoparit voivat muuten virallistaa suhteensa.

Yrjö-Liisukka kirjoitti:

Kyse on kaiketi kirkollisesta vihkimisestä?
Sikäli ymmärrän negatiivisen kannan, että eihän kirkon tarvitse kaikkea hyväksyä, kun siellä loppujen lopuksi pitäisi mennä sen ison kirjan mukaan. Moni homoparien kirkossa vihkimistä vastustava hyväksyy muuten homoseksuaalit, mutta raamatussa käsittääkseni sanotaan avioliiton olevan miehen ja naisen välinen pyhä liitto. Sikäli mutkikas asia, koska uskovaistenkin näkökulmaa pitäisi kunnioittaa, mutta onhan homoseksuaaleissakin paljon uskovaisia, jotka voisivat haluta kirkollisen siunauksen liitolleen. Se on vaikea paikka, että mitä kirkon tulisi hyväksyä ja mitä ei, miten pitkälle Raamatun oppeja tulisi noudattaa, kuinka paljon niitä voi soveltaa nykypäivään jne. Mutkikasta on.

Se on hyvä juttu, että homoparit voivat muuten virallistaa suhteensa.

kirkko (ja tiukan uskonnolliset yhteisöt muutkin) kokonaisuutena ei tule koskaan hyväksymäänkään samaa sukupuolta olevien avioitumista. Yksilöt näiden sisällä saattavat kannattaa hyväksymistä mutta vaikea on sitäkin ääneen sanoa tuollaisessa yhteisössä. Jarruna on pyhä kirja, joka "kieltää" tämän asian.

Toistuvasti jaksan mielessäni ihmetellä, miten juuri tämän asian kohdalla katsotaan tiukan kirjaimellisesti raamatun sisältöä mutta lukuisissa muissa yhteyksissä sen kirjaimellisen tulkinnan voi heittää pesuveden mukana metsään. Olen tutkiskellut paljonkin pyhää kirjaa ja tiedän varsin hyvin, että jos lähdettäisiin todella sille linjalle, että kirjan sana on laki, jota uskovan tulee noudattaa, voin vannoa, että jopa kirkon edustajien elämä olisi täysin toisen näköistä.

Näin ollen olen sitä mieltä, että vetoaminen raamattuun on vain oman suvaitsemattoman aatemaailman peittelemistä muka-hurskaaseen elämänkatsomukseen. Samaista keinoa käytetään monessa muussa tilanteessa. Säälittävää on, että pitää piilottaa oma ahdasmielinen, ei kovinkaan ihmisystävällinen ja lähimmäisenrakas asenne ikäänkuin Luojan selän taakse. Mitähän Luoja moisesta tosiasiassa ajattelee? Silkasta valheellisuudesta?

Minä en ole huolissani kirkosta ja seurakunnista. On se ja sama hyväksyykö nämä tahot meidät vaiko ei. En kaipaa enkä tarvitse uskovaisilta minkäänlaista siunausta rakkaudelleni, koska henkilökohtainen suhteeni yläkertaan on kunnossa ja juridiikka hoitaa sitten loput tarvittaessa. Sen sijaan huolestuisin päättäjistä ja poliitikoista, jotka ovat siloisen kuorensa alla (kuten moni "taviskin") kovan linjan pikkusieluja. Siellä se vaara on. Nyt on eletty melko vapaamielistä aikaa, kuten niin monta kertaa aiemminkin lähihistoriassa. Ei kuitenkaan pidä tuudittautua siihen uskoon, että tämä tulee jatkumaan aina ja ikuisesti. Takapakkia voi tulla nopeastikin, kun asenteet jyrkkenevät. Sitä on jo ollut mielestäni pitkään näkyvissä - nyt saa jopa sanoa reilusti ääneenkin, että on punaniskaänkyrä, joka ei salli, ei suvaitse, ei halua mitään mikä ei MINULLE sovi.