Ongelma!

Rakastan taidetta ja maalaamista yli kaiken, olen harrastanut sitä omatoimisesti niin kauan kuin muistan. Peruskoulusta valinnainen kuvataide oli 10. Ripustan omia töitä huoneeni seinille mieluummin kuin menisin ostamaan kaupasta julisteita. Nyt olen ammattikoulussa enkä varsinaista opetusta aineeseen kauheasti saa, mutta harrastan tätä kuitenkin ahkerasti vapaa-ajalla.

Yhdeksänneltä luokalta asti on kuitenkin jäänyt varsin ikävä ongelma että tämä onkin liian vaikeaa. Kun koulussa saan taulukankaan eteeni niin iskee jonkinlainen ahdistus/paniikki. Ensinäkään ei tule koskaan mieleen mitä siihen maalaisi. Viime aikoina en ole pystynyt keksimään juuri mitään omasta päästäni, lähinnä maalailen vain musiikkialbumien kansia tai jotain mikä ei ole lainkaan itse keksimää. Olenko liian ahdasmielinen? Ennen ei ollut tällaista ongelmaa. Jos ei tule mitään ideaa niin saatan lähteä ulos metsään ottamaan kuvan jostain maisemasta/paikasta ja maalata siitä kotona taulun. Lisäksi on melkein mahdotonta työskennellä isossa porukassa, eli on melkein pakko vetäytyä maalaamaan johonkin nurkkaan/omiin oloihin muilta näkymättömiin. Pelkään aloittaa isoja töitä (hiili, öljyväri tai vesiväri tai mitä tahansa) koska jotenkin luulen että siitä tulee huono tai pilaan sen. Työn aloittamiseen menee aina yksi tai useampi kuvistunti hukkaan suunnitteluun ja saan aina työn valmiiksi paljon myöhemmin kuin muut, mutta lähes aina niistä on tullut saatua täysi arvosana. Ihmiset ovat kutsuneet perfektionistiksi tai että vaadin itseltäni aivan liikaa.

Olisiko kenelläkään neuvoja miten parantaa omaa luovaa abstraktia ajattelua, eikä piirtää vain mallista?