Haluaisin kertoa sinulle, miten sinun toimesi ovat vaikuttaneet kovin monen ihmisen elämään. Jopa sellaisen, joka ei ole vielä tähän maailmaan edes syntynyt.
Kaikki alkoi, kun lähes puoli vuotta sitten muutin yhteen entisen miehesi kanssa. Olimme rakastuneita, onnemme kukkuloilla ja kaikki toimi. Sinun ja entisen miehesi 3 pientä lasta viihtyivät kanssamme, olimme onnellinen uusperhe. Pidän lapsistasi, vilpittömästi, ja koska pian saan oman lapseni, olen ollut iloinen että hänellä on jo 3 ihanaa sisarusta, jotka ovat odottaneet uutta vauvaa innolla.
Kaikki meni siis hienosti vielä silloin, kun meillä oli vielä omat asuntomme. Vietimme toki jo silloin perheenä aikaa aina samassa asunnossa, vaikka paperilla emme vielä avopari olleetkaan. Helvetti alkoi kun muutimme saman katon alle. Mieheni puhelin alkoi soida PÄIVITTÄIN, usein useammankin kerran päivässä. Aloit terrorisoida elämäämme. Uhata joka välissä sosiaaliviranomaisilla. Sellaisina päivinä kun lapset eivät olleet meillä ja meillä oli entisen miehesi kanssa omia suunnitelmia, toit lapset ovellemme ilmoittamatta, koska sinulla oli kosmetologiaika. Ja jos entinen miehesi ei ottaisi lapsia hoitoon siksi aikaa, ottaisit yhteyttä sossuun, että hän hylkää lapsensa. Vaadit lisää rahaa, varasit sossuaikoja ja vain ilmoitit, milloin entisen miehesi pitää saapua paikalle, riitelit, käytit lapsiasi pelinappuloina.
Kärsivällisyytemme oli todellakin koetuksella, mutta yritimme kaikkemme, jotta kaikkien välit säilyisivät hyvinä ja asiallisina. Mutta pikkuhiljaa aiheuttamasi konfliktit alkoivat jäytää myös minun ja entisen miehesi parisuhdetta. Opin pelkäämään mieheni puhelimen soittoääntä ja ovikelloa. Suhteemme ja elämämme oli jatkuvassa jännittyneessä tilassa, mielenrauhasta ei tietoakaan, ja mitkään keskusteluyritykset kanssasi eivät johtaneet mihinkään. Pikkuhiljaa parisuhteemme alkoi kuihtua, olimme suhteessa toistemme ja lasten lisäksi myös sinun kanssasi. Olit läsnä kokoajan. Joka päivä. Jos et fyysisesti, niin ajatuksissamme. Pikkuhiljaa riidat ja stressaava elämä sai minut jopa vihaamaan miestäni. Olin vihainen hänelle, ettei hän voinut tarjota minulle parempaa. Vaikka eihän se hänen vikansa ollut. Mutta vihasin häntä silti.
Jossain vaiheessa tajusin, etten haluaisi kasvattaa lastani tällaisessa ympäristössä. En ole pystynyt nauttimaan esikoiseni odotusajasta, sillä en ole voinut keskittyä itseeni ja raskauteeni, vaan kaiken huomion olet saanut sinä. Hieman yli kuukausi sitten muutin pois yhteisestä kodistamme ja jätin taaksemme "ihanan perhe-elämämme", joka osoittautuikin vain unelmaksi ja liian hyväksi ollakseen totta. Erosin miehestäni, koska en koe voivani jatkaa suhdettamme enää näissä olosuhteissa. Rakastan häntä, mutta en ole valmis maksamaan siitä tätä hintaa. Kyllä rakkauskin aikanaan hiipuu, olen nauttinut yksinolostani ja siitä, ettet voi enää vaikuttaa minun elämääni. Olen pahoillani mieheni puolesta, sillä hän joutuu elämään kanssasi loppuelämänsä.
Laskettu aikani on pian käsillä. Rakas ystävättäreni on tukenani synnytyksessä. Olen tehnyt uudesta pienestä asunnostani rakastavan ja lämpimän kodin tulevalle lapselleni. Jatkosta en tiedä. Enkä ole sitä vielä ajatellutkaan. Olen valmis kasvattamaan lapseni yksin. Ja todennäköisesti niin tulee tapahtumaankin. Haavat ovat vielä kovin tuoreet. Kunhan pöly on laskeutunut, voin taas ajatella asioita ja tulevaisuutta.
Sinun vuoksesi lapseni syntyy valmiiksi rikkonaiseen kotiin.
Kaikki alkoi, kun lähes puoli vuotta sitten muutin yhteen entisen miehesi kanssa. Olimme rakastuneita, onnemme kukkuloilla ja kaikki toimi. Sinun ja entisen miehesi 3 pientä lasta viihtyivät kanssamme, olimme onnellinen uusperhe. Pidän lapsistasi, vilpittömästi, ja koska pian saan oman lapseni, olen ollut iloinen että hänellä on jo 3 ihanaa sisarusta, jotka ovat odottaneet uutta vauvaa innolla.
Kaikki meni siis hienosti vielä silloin, kun meillä oli vielä omat asuntomme. Vietimme toki jo silloin perheenä aikaa aina samassa asunnossa, vaikka paperilla emme vielä avopari olleetkaan. Helvetti alkoi kun muutimme saman katon alle. Mieheni puhelin alkoi soida PÄIVITTÄIN, usein useammankin kerran päivässä. Aloit terrorisoida elämäämme. Uhata joka välissä sosiaaliviranomaisilla. Sellaisina päivinä kun lapset eivät olleet meillä ja meillä oli entisen miehesi kanssa omia suunnitelmia, toit lapset ovellemme ilmoittamatta, koska sinulla oli kosmetologiaika. Ja jos entinen miehesi ei ottaisi lapsia hoitoon siksi aikaa, ottaisit yhteyttä sossuun, että hän hylkää lapsensa. Vaadit lisää rahaa, varasit sossuaikoja ja vain ilmoitit, milloin entisen miehesi pitää saapua paikalle, riitelit, käytit lapsiasi pelinappuloina.
Kärsivällisyytemme oli todellakin koetuksella, mutta yritimme kaikkemme, jotta kaikkien välit säilyisivät hyvinä ja asiallisina. Mutta pikkuhiljaa aiheuttamasi konfliktit alkoivat jäytää myös minun ja entisen miehesi parisuhdetta. Opin pelkäämään mieheni puhelimen soittoääntä ja ovikelloa. Suhteemme ja elämämme oli jatkuvassa jännittyneessä tilassa, mielenrauhasta ei tietoakaan, ja mitkään keskusteluyritykset kanssasi eivät johtaneet mihinkään. Pikkuhiljaa parisuhteemme alkoi kuihtua, olimme suhteessa toistemme ja lasten lisäksi myös sinun kanssasi. Olit läsnä kokoajan. Joka päivä. Jos et fyysisesti, niin ajatuksissamme. Pikkuhiljaa riidat ja stressaava elämä sai minut jopa vihaamaan miestäni. Olin vihainen hänelle, ettei hän voinut tarjota minulle parempaa. Vaikka eihän se hänen vikansa ollut. Mutta vihasin häntä silti.
Jossain vaiheessa tajusin, etten haluaisi kasvattaa lastani tällaisessa ympäristössä. En ole pystynyt nauttimaan esikoiseni odotusajasta, sillä en ole voinut keskittyä itseeni ja raskauteeni, vaan kaiken huomion olet saanut sinä. Hieman yli kuukausi sitten muutin pois yhteisestä kodistamme ja jätin taaksemme "ihanan perhe-elämämme", joka osoittautuikin vain unelmaksi ja liian hyväksi ollakseen totta. Erosin miehestäni, koska en koe voivani jatkaa suhdettamme enää näissä olosuhteissa. Rakastan häntä, mutta en ole valmis maksamaan siitä tätä hintaa. Kyllä rakkauskin aikanaan hiipuu, olen nauttinut yksinolostani ja siitä, ettet voi enää vaikuttaa minun elämääni. Olen pahoillani mieheni puolesta, sillä hän joutuu elämään kanssasi loppuelämänsä.
Laskettu aikani on pian käsillä. Rakas ystävättäreni on tukenani synnytyksessä. Olen tehnyt uudesta pienestä asunnostani rakastavan ja lämpimän kodin tulevalle lapselleni. Jatkosta en tiedä. Enkä ole sitä vielä ajatellutkaan. Olen valmis kasvattamaan lapseni yksin. Ja todennäköisesti niin tulee tapahtumaankin. Haavat ovat vielä kovin tuoreet. Kunhan pöly on laskeutunut, voin taas ajatella asioita ja tulevaisuutta.
Sinun vuoksesi lapseni syntyy valmiiksi rikkonaiseen kotiin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuli tosi paha mieli kun luon kirjoituksesi.
Ihan kamala tilanne, ennen kaikkea tulevalle lapsellenne.
Itse istun juuri tällä hetkellä tonnin painoinen kivi sydämen päällä miettien onko
meilläkin ero edessä.
Minusta on käsittämätöntä, että vieläkin kaikkien näiden yhteisen vuosien jälkeen mies
antaa ex:nsä sanella asioita jotka vaikuttavat meidän koko perheeseen.
Ja tuo miehen ex tekee näitä päätöksiä ajatellen yksin itseään, ei todellakaan lapsia.
Olo on todella surkea.
Minä rakastan miestäni enemmän kun olen koskaan yhtäkään miestä rakastanut, mutta yksinkertaisesti
en jaksa enää elää mieheni ex:n pillin mukaan, en kertakaikkiaan kykene siihen.
Voimat on loppu....
Ikävää.
Mutta parisuhde on kahden kauppa. Jos miehesi antaa exänsä sotkea suhteenne, se on miehen syy. Exät voivat olla ihan hirveitä, mustasukkaisia ja katkeria, mutta miksi miehesi on antanut hänen tulla väliinne?
Lapset ovat tekosyy, oikeus voi määrätä selkeät tapaamissopimukset, joten kumpikaan vanhempi ei pääse ryppyilemään.
Kuten kirjoiti:
"Minusta on käsittämätöntä, että vieläkin kaikkien näiden yhteisen vuosien jälkeen mies
antaa ex:nsä sanella asioita jotka vaikuttavat meidän koko perheeseen."
Toisaalta ymmärrän miestäkin sikäli että ex:nsä tekee ihan kamalaa kiusaa lasten kautta jos ei
saa tahtoaan läpi.
Ajatelkaapa esimerkiksi tätä tilannetta:
Me olimme lähdössä ulkomaille reissuun. Sovimme hyvissä ajoin exin kanssa että kaikki lapset
lähteävät mukaan. Matkaa odotettiin pitkään ja hartaasti ja lapset olivat aivan täpinöissään siitä, että pääsevät lämpimään Suomen talvesta.
Noh matka oli aivan ovella kun miehen ex alkoi vaatimaan eräitä asioita extraa (no rahaa, mitäpä muutakaan). Kun mies kieltäytyi sanoi ex ettei hän sitten päästä lapsia meidän kanssa matkalle.
Voiko joku sanoa että tuollaisessa tilanteessa äiti todella ajattelee lastensa parasta. Me oltiin heidän matkansa maksettu miehen kanssa ja todella emme miettineet muuta kuin sitä pettymystä mitä lapset kokee jos eivät pääse matkaan. Mitäpä muuta siinä tapahtui kun että mies antoi periksi. Ja TAAAAASSSS ex sai tahtonsa läpi. Hänelle oli yhdentekevää pahoittuuko lasten mieli siitä etteivät reissuun pääse, hän mietti vain sitä että HÄN saa tahtonsa läpi ja että HÄN saa rahaa vaikka ylimääräistä jotka hänelle ei kuulu.
En tiedä, mutta mulle tämä alkaa nyt riittämään.
Edellinen oli vain yksi esimerkki siitä mitä miehen ex:n taholta olemme saaneet kärsiä vuosia.
Itse olisin marssinut lastensuojeluun setvimään asiaa.
tuohon joku parempikin ratkaisu olis löytynyt, annoit liian äkkiä periksi, mutta teet suuren virheen jos yksin kasvatat lapsesi, lapsellasi on oikeus isään ja isällä lapseen, älä kosta miehesi exän tekoja lapsen isälle.
miehesi sanoi siihen kun et enää pystynnyt jatkaa elämää hänen kanssaan?? Kävittekö purkamassa tätä tilannetta esim. parisuhde terapiassa?? Eihän tossa oo mitään järkeä!!?? Ja kai puhuit miehellesi miten olet väsynyt tilanteeseen ja haluat muutoksia?? Ja oisitte sopinut niin että miehesi olisi tehnyt selvän sopimuksen huoltajuuten liittyvissä asioissa ja olisitte menny sen mukaan ja piste. Anteeksi, en halua loukata sua, mutta tuntuu vaan todella hullulta jättää yhteinen elämä tuollaisen asian takia minkä olisi voinut hoitaa kuntoonki.. Surullista..
Olen pahoillasi tilanteestasi...itse kipuilen myös samankaltaisen ratkaisun kanssa. Tosin tein ratkaisuni jo ennen yhteenmuuttoa ja isompia sitoumuksia mieheen. Pitkä seurustelusuhde kuitenkin, ja myös vietimme aikaa perheenä, vaikka omat asunnot olikin. Mutta samankaltaisten tuntemusten kanssa olin minäkin...tuntui, ettei exää päässyn pakoon koskaan, ei missään...ja nimenomaan tuo tunne, että parisuhteessamme oli aina enemmän aikuisia kuin kaksi...ei se voi toimia silloin.
Olen vihainen/katkera tällä hetkellä mieheni exälle, mutta erityisesti miehelle. Hän oli ratkaisevassa asemassa siinä, miten asiat olisi pitänyt laittaa kuntoon. Aika parantaa..
Nämä päätökset ovat raskaita, mutta jokainen määrittelee itse, millaista elämää kykenee elämään. Minä en kyennyt elämään sitä miehen exän määrittämällä tavalla. Voimia sinulle !
samanlainen tilanne. Pitkä seurustelu, omat asiat jne.
Exä luuli itsestään liikoja joka asiassa, yritti pompottaa meitä kaikkia. Mutta tämä tyttö
ei siihen leikkiin lähtenyt, aluksi kuuntelin ja yritin ymmärtää häntä mutta en enään.
Ja ex-eukko itse aiheutti eron pettämällä ja me tapasimme vasta 6v heidän eron jälkeen, ihan vain nyt sivuhuomautuksena, jotta ei tartte alkaan sit "mitäs veit varatun miehen, mitäs rikoit perheen" virttä.
Ja olen exä itsekkin ja äiti itsekkin, joten siitäkään ei tartte sitten alkaa virttä veisaamaan.
Kyllästyin mieheni (emme asu yhdessä) vätystelyyn ja sanoin että jos ei tyylii muutu, niin minä nostan kytkintä tästä suhteesta. Puhuimme asiasta vakavasti ja rakentavasti.
Mies ei halunnut meidän eroa ja terästäytyi ex-eukkonsa suhteen ja ennen kaikkea opetteli sanomaan EI turhiin juputuksiin.
Jouduin vielä ottamaan yhteen exän kanssa, kun alkoi sitten minun silmille hyppimään kun mieheni ei enään ollutkaan 24/7 hänelle käytössä.
Nyt on ollut hiljaista exän taholta.
Ja meidän onni kukoistaa ihanasti.
Asiaan pitää puuttua ja miehen tehtävä on pistää exänsä kuriin.
tyypillistä exien mollaamista. Selvä provo! Mitä savutat moisella satuilulla?
Sääliäkö haet vai lisää exien jatkuvaa exien mollaamista???
Lukeeko miehen exä täällä sun satuja itsestään? Eikö ole pokkaa kertoa hänelle itse, henkilökohtaisesti, jos tuollaista epäilet?
Mutta monet onneksi tunnistaa tyhjänpuhujat, eikä osaa muuta kuin nauraa ja sääliä.
"Sinun vuoksesi lapseni syntyy valmiiksi rikkonaiseen kotiin." Tuo lauseesi... sehän sopii myös sinulle itsellesi, Sinun vuoksesi miehen lapset jäivät ilman isää ja elävät nyt rikkonaisessa kodissa!
Niin makaa kuin petää.
Hahhaaa... oletko harkinnut ryhtyväsi kirjailijaksi?
Välitä noista asiattomuukista mitä tännekin taas joku todella kylmä ja tunteeton ämmä kirjoittaa.
Ne poistuu kyllä kohta.
Ei ole ihmisen pahuudella rajaa.... nää on just sellaisia ihmisiä jotka potkii silloin kun ihminen on
jo maassa.
asiattomia viestejä?
Nekö joissa arvostellaan exiä vai nyksiä? Veikkaan että nyksiä, koska exiä saa arvostella ja haukkua mielin määrin, mutta ei uusioita.
Sinä, lissuseni näytät ottavan henkilökohtaisena loukkauksena joka ainoan viestin jossa kirjoitetaan jotain vähänkin negatiivista existä. Sinulla ei edelleenkään ole uusperhettä joten menehän "savuttamaan" muille palstoille kirjoitusvirheinesi.
tuolta toisesta keskustelusta,uuden onnen viesti "vanhakolle",toimii tässäkin:
"Ja kyllä ne puolisot itse oman suhteensa ovat rikkoneeta ja pilanneet, ei se kolmas osapuoli..
Jos joku on väliin päässyt, niin suhde ei ole enään silloin ollut kunnossa, eikä molemminpuolista rakkautta ole enään ollut."
Sillä tavalla!
Helvetin hyvin kirjoitettu!!!!!! 10 :)
katkeruuuusss jolle katkeruuussssssss
minä en ole katkera,lainkaan,lähinnä huvittunut.Ihmettelen vain,että miten exä voi rikkoa uuden liiton noin vain,mutta entinen liitto ei kaadu toiseen naiseen(esimerkiksi nyksään)vaan ainoastaan ex-vaimon huonouteen :)
Kyllä on suht kapeaa katsantokantaa,eikä mieli avarru ennenkuin pilkka sattuu omaan..
tuntee syyllisyyttä rikkoessaan toisten liiton, ja näin yrittää epätoivoisesti hokea itselleen olevansa syytön, syytön, syytön....omatuntoko se alkaa painaa... en minä, mutta muut...
Onko suhde miehen kanssa lopullisesti ohi. Entäpä jos mies asuisi aluksi luonasi silloin kun lapset eivät ole hänen hoidossaan. Omaan kotiinsa hän menisi hoitamaan lapsia. Miehen ei tarvitsisi edes kertoa missä hän on.
.. tiedätkö mitä nyx... mekin olimme rakastuneita ja lapsillamme olis isä, kunnes sinä tulit ja... lopun tiedätkin... Nyt ovat lapset olleet ilman isää... isä rakasti lapsiansa vilpittömästi...Mutta kaikkea ei voi saada, ja lapset menttivät rakkaan isän ja isän ajan. Nyt valokuva kertoo, että heillä on joskus ollut isä, ja siitä näkevät minkä näköinen isi oli.
Sinun vuoksesi lapseni ovat asuneet rikkonaisessa kodissa suuren osan elämästään. Kun seuraavan kerran mietit miehen vaihtoa, etsi sellainen, jolla ei ole lapsia, ei ainakaan pieniä, ja anna puolisoiden rauhassa selvittää asiansa, ennenkuin alat tekemään toisen miehelle uusia lapsia.
Työtön, mielenterveysongelmainen ja alkoholiin taipuvainen mieheni exä elää elämäänsä meidän kauttamme häiriköimällä viikottain niin taitavasti, että viranomaiset eikä sossu mahda mitään!
Lapsi häpeää äitiään, mutta yrittää pitää yhteyttä häneen vaikka välillä itkun kanssa puhelut lopettaakin. Mieheni ja minun välejä yrittää sotkea kaikin tavoin, mutta olemme onneksi päässeet siitä yli emmekä riitele tuon sairaan exän vuoksi.
Voimia Sinulle.
nyt!
Turha lähettää, etkä edes lähettänyt.
Miksi siis moista uhoat.