Kansan häpeät

Mitä uutta? Koko kirjoituksesta tulee mieleen, että toimittaja on jälkijunassa kolumneineen. Ja mikä tyypillistä noille uusavuttomille sossun apuun kiljujille: Ei yhtäkään muuta parannusehdotusta osaa esittää kuin sossut ja huostaanotto. Vähän haahuilee neuvoiden perään, ihan kuin ei tietäisi, että neuvolatoimintaakin on mieluummin supistettu viime vuosina kuin lisätty ja tehostettu.

Totta kai vanha hyvä neuvolasysteemi olisi hyvä seula jollain tavalla löytää avun tarpeessa olevat vauvat ja vanhemmat. Mutta niin kauan kun luokkayhteiskuntaa rakennetaan kaikkia julkisia palveluja supistamalla, on vain totuttava siihen ajatukseen, että heikossa tilanteessa olevat kärsivät, myös vauvat.

Ja vaikka kehityksen kelkka neuvoiden osalta käännettäisiinkin, ei se yksin riitä. Kun neuvolassa löydettäisiin avun tarpeessa olevat, olisi heille oltava myös apua tarjolla mitä tarjotaan, eikä niin kuin nyt pelkkää huostaanottoa joka tilanteeseen. Jos ihan oikeasti on olemassa nuoria vanhempia, jotka eivät ymmärrä edes perushoidon merkitystä, niin miten olisi odottaville vanhemmille jonkinlainen kurssitus tai valmennus vanhemmuuteen jo odotusaikana. Eikä tyvestä päästä puuhun jos aikuisten mt-palvelut eivät ole kunnossa. Nythän niitä ei juuri ole, itsemurhakandidaatti lähetetään resepti kainalossa kaduille ja toreille kävelemään. Saa siinä sitten kauhistella 3-lapsisen perheen kohtaloa ja ihastella lastensuojelun autuutta, joka kuitenkin alun alkaen on tarkoitettu viimeiseksi pelastukseksi kun kaikki muu apu on ensin käytetty.

Vieläkin lastensuojelun vastuu henkilöt ovat kovin taipuvaisia valehtelemaan olematonta olevaksik eli suoraan sanottuna valehtelevat tukia tarjotun, vaikka se olisi kaukana todellisuudesta. Mistä niitä tarjottaisiin kun ei niitä ole! Tarkoitan ihan tavallisia peruspalveluja mielenterveyden, kodinhoidon, lomatoiminnan, harkinnanvaraisen taloustuen ym. suhteen, joita taka vuosina pidettiin niin itsestään selvyytenä, että suurin osa ihmisistä ei näytä vieläkään tajuavan, että niistä on luovuttu.

Nimitän sosiaalipornoksi lööppirevittelyä lastesuojelun jäävuoren huippu tapauksista. Huonosti voivat lapsiperheet ovat yhteiskunnalle kuin häkkieläimiä, joita seurataan ihan kuin jossain tutkimuslaboratoriossa. "Ai nyt se reagoi noin ilman tukiverkostoa, rahaa sille ei ole pariin kuukauteen annettu, millähän ne elävät (?), otetaas vielä tuo tuki pois, niin katotaan, mitä tapahtuu, eihän se varmaan saanu aikaa psykiatriselle, eihän, hyvä, kyllä siellä kohta tapahtuu jotain, mistä saadaan taas hyvä esimerkki lastensuojelun auttavasta ihanuudesta, täällä on jo monta perhettä lapsia odottamassa, ja pari laitostakin pyörii vajaakäytöllä, kohta pistetään tapahtumaan, lapsetki jo valmiiks hakattuja, niin ei kukaan tajua kun niitä sijaishuollossa pahoinpidellään, hyvä, hyvä..."

Viime vuosilta ei mitään uutta auringon alla tässä suhteessa. Perheet ajetaan niin tiukille, että lööppiainesta riittää, EDES lastenpsykiatriaa ei ole, vain laitosten valhehoitoa, valheterapioineen liian monessa sairaanhoitopiirissä. Kuntien talouskikkailu tuottaa hämmästyttävän henkisesti pahoinvoivia kansalaisia, on se kumma...