Mulla ois muutama kysymys:
1. Minkä ikäisenä astuitte kaapista ulos?
2. Miten perheenne (tai ystävät ym..) suhtautuivat?
Olen 16-vuotias poika, ja olen ajatellut astua kaapista ulos. Kaverini varmasti hyväksyisivät, mutta en ole varma perheestäni. Minulla on lämpimät välit äitini kanssa, hän varmaankin hyväkyisi pienen sulattelun jälkeen. Isäni on melko vanhanaikainen, enkä todellakaan ole varma hyväksyisikö hän minua. Muutenkaan meillä ei ole mitkään erittäin hyvät välit. Kyllä isäni on sanonut, että hyväksyy meidät (minut ja nuoremmat veljeni) minkälaisina olemme. Hän myös "tykää" serkustani, joka on jo aikuinen ja avoimesti homo.
Asun tuppukylässä, ja jos astuisin kaapista ulos, varmasti kuulisin "homo!!!"-huutoja kadulla. Lisäksi varmasti veljiäni pilkattaisiin siitä, että olen homo, jos astuisin kaapista. Ja sitä en halua.
Suurin ongelma tässä on tosin se, etten tiedä oleko homo- voi biseksuaali.. Miehet kiihottaa, mutten voisi rakastaa miestä. Naisen kanssa haluan perustaa perheen ja viettää eläkepäiväni, mutta naiset eivät kiihota juuri ollenkaan. Mutta tässä iässähän vasta "haetaan" itseään, ja minulla ei ole ongelmia hyväksyä itseäni vaikka olisinkin mikä.
Mitä mieltä olette, astuisinko kaapista vai odottaisinko, että olen varma, olenko homo-, bi- vai kenties heteroseksuaali?
1. Minkä ikäisenä astuitte kaapista ulos?
2. Miten perheenne (tai ystävät ym..) suhtautuivat?
Olen 16-vuotias poika, ja olen ajatellut astua kaapista ulos. Kaverini varmasti hyväksyisivät, mutta en ole varma perheestäni. Minulla on lämpimät välit äitini kanssa, hän varmaankin hyväkyisi pienen sulattelun jälkeen. Isäni on melko vanhanaikainen, enkä todellakaan ole varma hyväksyisikö hän minua. Muutenkaan meillä ei ole mitkään erittäin hyvät välit. Kyllä isäni on sanonut, että hyväksyy meidät (minut ja nuoremmat veljeni) minkälaisina olemme. Hän myös "tykää" serkustani, joka on jo aikuinen ja avoimesti homo.
Asun tuppukylässä, ja jos astuisin kaapista ulos, varmasti kuulisin "homo!!!"-huutoja kadulla. Lisäksi varmasti veljiäni pilkattaisiin siitä, että olen homo, jos astuisin kaapista. Ja sitä en halua.
Suurin ongelma tässä on tosin se, etten tiedä oleko homo- voi biseksuaali.. Miehet kiihottaa, mutten voisi rakastaa miestä. Naisen kanssa haluan perustaa perheen ja viettää eläkepäiväni, mutta naiset eivät kiihota juuri ollenkaan. Mutta tässä iässähän vasta "haetaan" itseään, ja minulla ei ole ongelmia hyväksyä itseäni vaikka olisinkin mikä.
Mitä mieltä olette, astuisinko kaapista vai odottaisinko, että olen varma, olenko homo-, bi- vai kenties heteroseksuaali?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan rauhassa ja kuuntele mikä olet.Homot täällä tulee tosin vaatimaan sua homoksi.
Itse olen kanssa homo ja tulin kaapista vasta n. 40v. Kannattaa odotella ja katsoa asioita ja kun alkaa siltä tuntua, niin sitten avaa ovea. Itse kyllä jälkeenpäin harmittelin, etten jo ennemmin tullut ulos.
Ite tulin ulos 16 weenä ja täytän kohta 18:). En oo päivääkää katunu, ja ihmiset ei oo mitään jaksanu huudella paitti vähän alus, sillo ku se oli viel "uus" juttu:D. Totaa... mä en luokittelis sua ainakaa täysin homoks, koska mä olen umpirakastunut mun poikaystävään, enkä vois ikinä tuntee samanlaisesti jotain naista kohtaa. Mulle naiset on vaan kivaa juttuseuraa, ne ei kiihota eikä niistä irtoo mitään isompii tunteita.
1. En ole tullut ulos, täytän tänä vuonna 18.
Ei voi varmasti kukaan ulkopuolinen suoraan vastata, että kannattaako tulla ulos. Itse sen tuntenee sitten, kun on valmis niin tekemään ja kun olettaa sen olevan turvallista.
Tuon kuvauksen perusteella aloitusviestin kirjoittaja on biseksuaali.
"Naisen kanssa haluan perustaa perheen ja viettää eläkepäiväni, mutta naiset eivät kiihota juuri ollenkaan."
Ja mitenhän aiot tyydyttää tulevan vaimosi? Naisillakin on halut ja voit joutua vaimosi kanssa "niihin hommiin" joka ikinen päivä. Mahtaa mennä melkoiseksi mielikuvaharjoitteluksi... En yhtään ihmettele heteropalstan naisten valitusta haluttomista aviomiehistä. Siinähän sitä on osaltaan selitystä sille, miksi tilastoitujen homojen määrä on niin pieni Suomessa ja toisaalta miksi seksi tökkii kymmenien tuhansien suomalaisten heteroparien aviosängyissä joka ilta.
"Mutta tässä iässähän vasta "haetaan" itseään, ja minulla ei ole ongelmia hyväksyä itseäni..."
Näinhän ne bisset/kaapihomot kertovat itselleen vielä nelikymppisinä. Pidetään niinku ovet auki kaikkiin suuntiin, ei tarvitse pelätä vastuunkantoa, ympäristön tuomiota, seksiä saa niin paljon kuin haluaa, kun eihän biseksuaali nyt pelkkään naiseen tartte tyytyä etc. Rattosaa elämää näin kaikenkaikkiaan. Eihän tuollaisista "eduista" kukaan mies luovu, kasvua "täysikäiseksi" tai "kypsäksi" on turha odottaa.
Oletkos varma siitä, kun olet jo omienkin sanojesi perusteella varsin pienellä (ja homofobisella?) paikkakunnalla kasvanut, ettei kyseessä ole sittenkin kasvatuksen lopputulos; et ole oikeasti valmis hyväksymään homoseksuaalisuutta. Haluat ikääsi vedoten viettää välivuoden jos toisenkin. Kudot kivuliaan totuuden ympärille peiton kertomalla isästä, joka hyväksyy sukulaisen homoseksuaalisuuden ja vetoat veljen maineeseen kylillä. Ja kyllä, voit olla homo ilman veljesi ja isäsi lupaa tai julkista showta. Haluat vedota ulkoisiin syihin, jottei sisäisiä tarvitse kohdata.
Kaapista ulostulo kannattaa ajoittaa siihen vaiheeseen, kun aikuistuu, on omia tuloja ja on muuttamassa pois kotoa. Näin silloin, jos haluaa pelata varman päälle. Ihmisten reaktioita on vaikea ennustaa etukäteen. Mikään ei tieteenkään estä tässäkään vaiheessa sitä, etteikö omaa seksuaalisuuttaan voisi "tutkailla" tutustumalla muihin samanmielisiin. Seksuaalinen suuntautumisesi on oma asiasi, etkä ole tilivelvollinen siitä perheellesi. Voit olla kertomatta toki kokonaankin, sekin on oma valintasi, eikä mitenkään muuta suuntautumisesi "aitoutta".
1. Minkä ikäisenä astuitte kaapista ulos?
- kai olin/olen ollut niin "tyhmä", etten heti huomannut lukita itseäni "kaappiin" kun huomasin pitäväni pojista (alle 10vsuunnilleen) joten kasvoin siinä uskossa, että olotilani on ihan normaali
2. Miten perheenne (tai ystävät ym..) suhtautuivat?
- edelliseen viitaten perhe ja ystävät tottuivat pitämään minusta sellaisena kuin olin ja nyt aikuisena en edes osaisi "peitellä" olemistani, en edes ole ns. naisellista tyyppiä, ihan voisin ulkoisesti olla hyvinkin heteromies, epäilijöille joudun jopa todistelemaan, että olen homo, en tosin tunne ollenkaan haluja vakituiseen suhteeseen, joten olen "menevän miehen" maineessa, paikkakunnalla ei ole erityisesti homoille tarkoitettuja paikkoja, joten ns. tavalliset ravintolat ja baarit kai tarjoavat jonkinlaisen "suojakilven" ettei homouteni juurikaan herätä huomiota tuntemattomien keskuudessa ja tutut, kuten jo kerroin, ovat homouteeni niin tottuneet, ettei siinä ole mitään ongelmia
1. Minkä ikäisenä astuitte kaapista ulos?
- 18 (ei montaa kk sitten)
2. Miten perheenne (tai ystävät ym..) suhtautuivat?
- mummi flippasi täysin ja piti mykkäkoulua parisen viikkoa
- veli ei meinannu uskoa, oli kauhean utelias, kyseli kaikkea mut nyt suhtautuu hyvin
- faija tuhahti "aha"
- mutsipuoli katto vähä vinoon
- mutsi alko paasaa miten tällaiset "kokeilut" voi vahingoittaa mun kehitystä, en enää ees muista mitä muuta mutta kyllä siitä aiheesta tapeltiin useampi ilta. nykyää suhtautuu ihan hyvin
- faijapuoli paiskas kättä koska sen veli on homo kans
- osa frendeistä ei uskonu aluks mutta mtn syrjimistä ei oo ilmenny
o-k-dd ei voi muuta sanoa että aika hyvin sun tutut ja sukulaiset on siihen suhtautunu.
Vituttaa vaan ku kokoajan kaikki kaverit usuttaa mun kimppuun jotai muijia hiplailee vaikken haluu, vaikka joskus ihan kivalta semmonen on tuntunukki. Ja se kun mutsi kysyy joka ilta että olinko tyttöystävän luona ja huudan sille pää punasena että en ollu. Sit se kattoo mua kieroon ja kysyy että no mikset ollu, ootko homo vai? Kaverit ja jotkut tutut saattaa kyl arvata koska eräs ''pano'' meni ilmottamaan kylille että se on runkannu mun kanssa ja että olen homo. Vittu alko vituttaa, no oon muutaman kerran kolauttanu sitä. Kerran kanssa kännissä tuli lipsahdettuu jotain typerää. En tiiä tietääkö/luuleeko ne mut toivorttavasti ei :D
Jos faija sais tietää, se olis eka hiljaa hermostuneena ja alkais kysellä kaikkee että oonko varma jne.
Jos mutsi sais tietää, se tuhahtuis ja varmaan masentuis ja kertois kaikille, häpeis
Osa kavereista saattais hyväksyy ja osa jättää mut omiin oloihin.
Haluaisin olla avoin, mutta en kuitenkaa ''moi olen homo ja tykkäisin kovin ajatuksesta että imeä sinun munaa''
Ihan on samat verkot vesillä mullakin. Ja joo, vittu miten voikaan olla rasittavia noi tyttöystäväkyselyt. En tiedä, tuntuu, että jossain vaiheessa pitää antaa niihin oikein tyhjentävä vastaus, niin eipä tarvitse ainakaan tyttöystävistä sen jälkeen kysellä. Toisaalta, mun suku on niin homofobista (ja oikeastaan olen itsekin ollut ennen ku tajusin mikä on homman nimi:S)) että ei paljon huvita kertoa. Ja tietäähän sen, että jos yhdelle kertoo, niin se kertoo toisille sit kortit ovatkin jakoa vaille valmiit - kaikki muut tietää ja itse en tiedä mitään.
Mutta pärjäillään, tai ainakin yritetään pärjätä. Tää on osa elämää.
itsekin vähän jännitin kun 15v kerroin. yllättävän hyvin suhtauduttiin. ihmiset vaan ei uskalla myöntää etteivät vastusta homoja