Mulla olisi pari kysymystä. Voiko lapsi saada mukautetun matikan,englannin ja ruotsin, jos hänellä on todettu oppimisvaikeuksia. Muut aineet sujuu, siis ihan tavllisella luokalla, että nuo kolme kävisi erityisopella esim. pienryhmässä. Onko kellään kokemuksia? Kiitos vastauksista jo etukäteen!
mukautettu
.._..
253621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos lapsi on yleisopetuksessa, voidaan mukauttaa 2 ainetta. Jos enemmän edessä on yleensä koko opetuksen mukauttaminen. Ei mukautus tarkoita aina sitä, että lapsi olisi eri ryhmässä vaan tekisi erilaisia tehtäviä kuin muut ryhmän jäsenet.
Pienryhmät ovat usein tukiopetusta - ei erityisopetusta.
Oppimisvaikeudet eivät merkitse sitä, että aineita tarvitsee mukauttaa. Lapselle tehdään HOJKS, jossa otetaan huomioon hänen erityistarpeensa ja miten opetus toteutetaan. Mukautuksen myötä on muistettava, että se vaikuttaa suuresti jatko-opintomahdollisuuksiin.
Ennen mukautuspäätöstä tulisi tarkkaan tutkia lapsen oppimisvaikeuksien laajuus tarkasti. Asiasta on sen jälkeen laajasti keskusteltava opettajan, erityisopettajan ja lapsen kanssa.
Vastaisin mielelläni tarkemmin, jos tietäisin ongelmista enemmän. Heräsi kysymys: sujuuko äidinkieli hyvin? Mukautus ei ole tae numeroiden nousulle. Esim. ammatillisiin oppilaitoksiin on olemassa joustava haku, joka ottaa huomioon oppimisongelmat. Soveltuvuus on tuolloin tärkeämpää kuin numerot päättötodistuksessa.
Mukauttamisen pitäisi tapahtua ihan tavallisessa luokassa. Lakiin on myös kirjattu oppilaan oikeus tukiopetukseen sekä tukeen jota pitäisi saada omaan luokkaan.
Inkluusio on päivän sana erityisopetuksessa.
Lue perusopetuslaki. Älä ensimmäiseksi ala mukauttamaan. Koulu haluaa totta kai mukauttaa ja hojksit ja kaiken maailman päätökset saadakseen valtiolta enemmän rahaa....
Mukauttaa voi vaikka kaikki, kaksi ei ole raja.
HOJKS merkitsee ainakin näin luokanopettajan näkökulmasta yleensä lisää työtä. Jos opettajalla on aikaisemminkin jo ollut opetuksessaan yhdysluokka, tarkoittaa se siis niissä oppiaineissa, joita HOJKS koskee sitä, että luokassa on tavallaan yksi ryhmä lisää.
Jos kyseessä on suuri koulu, voidaan HOJKS-oppilaista tietenkin koota omma ryhmänsä.
Tyypillisiä ongelma-aineita ovat useimmiten juuri kielet ja matematiikka. Jos äidinkieli on hankalaa, vieraat kielet luonnollisesti ovat myös hankalia.
Nykyisin jopa lukioihin siirtyy oppilaita, joilla on tuo "mukautettu" oppiaines jossakin aineessa. Itse en ole aivan vakuuttunut siitä, onko se järkevää, mutta kai joku jossakin tietää asian minua paremmin. Lukioihinhan näytetään varsinkin pienissä kunnissa haalivan lähes kaikki halukkaat ja ajoittain myös nekin, joilla ei edes halua sinne ole. Tuntuu aika traagiselta oikeastaan.
HOJKS:in laatiminen oppilaalle ei siis käytännössä tänä päivänä oppilaan tietä mitenkään enää pysäytä. Olen kuullut, että HOJKS saatetaan laatia nykyisin myös ammatillisissa oppilaitoksissa tarvittaessa. Mikään entisten aikojen kaltainen mörkö se ei ole.
HOJKS tuo varmaan hiukan lisää työtä. (Pakollinen palaveri vähintään kerran vuodessa.) Mukauttaminen onkin sitten eri juttu, siihen saa kulumaan enemmänkin aikaa.
Kannattaa silti muistaa, että valtaosassa Suomen kouluissa HOJKS:in oppilas menee erityisluokalle, josta ei todellakaan niin vain lähdetä jatko-opintoihin mihin tahansa ja kykyjen mukaan.
Itku pääsee kun lukee näiden oletettavasti opettajien kommentteja hojkista ja sen tuomasta lisätyömäärästä. HOJKs ei ole este, eikä edes hidasta. On olemassa paljon oppilaita, joilla on syystä taikka toisesta hojks tai ops eikä heidän elämänsä ole sen vaikeampaa.
Tässä neuvo aloittajalle: soita opetushallitukseen erityisopetuksesta vastaavalle henkilölle.Siellä tiedetään asiat.
Mieti myös oppimissuunnitelma vaihtoehtoa. Ei tarvi mukauttaa eikä tehdä hojksia.
Jos oppilas mukautetaan useammassa kuin kahdessa oppiaineessa, hänen paikkansa on PERIATTEESSA pienluokka tai vastaava.
Tiedän kuitenkin tapauksia omasta kotikunnastanikin, joissa se "kokonaan" mukautettu oppilas on sitten kuitenkin käynyt alakoulun loppuun vaikkapa siinä omassa kyläkoulussaan.
HOJKS-ratkaisussa se työllistyminen ei suinkaan johdu niistä loppu- tai alkupalavereista vaan siitä, että se oppilas todellakin on omana ryhmänään luokassa mukana ja niitä inkluusion ystävien lupaamia lisäresursseja luokkaan ei kuitenkaan tulekaan.
Suomessa on olemassa kaikesta huolimatta vielä pieniäkin kouluja, joissa on yhdysluokkia. Yhdysluokan vetäminen on aina oma haasteensa ja sitä voi jokainen halutessaan kokeilla. Samoin suuret perusluokat ovat joissakin kunnissa arkipäivää. Luokkiin integroidut erityisoppilaat ovat jo nyt arkipäivää monissa kunnissa ja ainoa mikä tapahtuu hitaast, on niiden luvattujen lisäresurssien saapuminen kouluihin.
Äidinkieli sujuu, muuten mutta kirjoitusvirheet ja ei osaa tavuttaa kunnolla ja ikää on 13v. Ja paljon opelta tarvii apua, mutta pärjää kyllä.
Jokaisesta oppiaineesta tehdään erillinen päätös, yksilöllistetäänkö se vai ei. Tuollaiset max 2 oppiainetta ovat jotain vanhaa historiaa. Mitään "mukautettua" opetusta ei ole enää olemassakaan. Jos joku aine on lapselle ylivoimaisen vaikea, ts. ei pysty miltään osin suoriutumaan luokkatasonsa mukaisesti; se yksilöllistetään HOJKS-päätöksellä siten, että lapselle asetetaan OMAT oppitavoitteet luokkatasosta riippumatta. Jos taas lapsi jotenkin pysyy luokkatasollaan, hänelle kannattaa tehdä oppimissuunnitelma, eikä yksilöllistämispäätöstä.
Ei ole mitään järkeä kasata näitä "HOJKS-oppilaita" omaan ryhmäänsä, koska siellä ei ole mitään yhtenäistä opetussuunnitelmaa, koska ryhmäkohtaisia erityisopetuksen opseja ei vain ole olemassa. Lapsi oppii parhaiten muiden mukana vrt. mallioppiminen, vaikka hänellä olisi omat tavoitteet. Ja opettajien on vain tämä hyväksyttävä.
Muotoilin lauseeni huonosti, sinä osasit kertoa asian paremmin.
Näitä termejä "mukauttaminen" ja "HOJKS" käytetään jonkin verran sekaisin nykyään jopa minun ammattikunnassani, joten ei ole siis ihme, että minäkin sekoilen.
Ainakin minun kotikunnassani oppilas siirtyy pienluokkaan, mikäli hänellä on se yksilöllistetty oppiaines - kutsuttiinpa sitä sitten millä sanalla tahansa - useammassa kuin kahdessa oppiaineessa. Tästä asiasta kuitenkin neuvotellaan aina sen oman koulun ja pienluokkien välillä; ne pienluokat nimittäin tuppaavat ainakin meillä olemaan täynnä.
Käytännön elämässä, kun oppilaalla on ongelmia niinkin monessa kuin kolmessa opiaineessa, voidaan puhua "täydestä mukautuksesta". Sitä termiä ainakin erityisopettajamme tänään vielä käytti. Oppilas siis opiskelee käytännössä joko kaikkia tai lähes kaikkia oppiaineita sen HOJKS:n mukaan.
Joissakin tapauksissa oppilaan etua ja jopa koulun säilymistä silmälläpitäen oppilas ei pienluokkaan mene, vaikka hänen paikkansa siellä olisikin. Näinkin tiedän tehdyn.
Pienluokkaan oppilaita ei siirretä huvin vuoksi. Useimmiten siirto on ainakin meidän kunnassamme oppilaan oma etu. Resursseja ei välttämättä siellä tavallisessa luokassa vain ole! Ei, vaikka Saloviita niitä kuinka henkilökohtaisesti lupaisi!
Minua kinnostaisi tietää, kuinka paljon sinulla on sitä tietoa ja kokemusta siitä normaaliluokkaan integroinnista. Oletko itse opettanut luokkaan integroituja erityisoppilaita vaikkapa yhdysluokassa?
Jatkossahan pyritään näistä erityisluokista ja pienluokista eroon. Kuitenkin kannattaa muistaa, että kaikkia opsin tai hojkin omaavia ei ole tarpeellista siirtää pienluokkaan. Syy opsiin tai hojksiin voi olla mikä tahansa. Ei automaattisesti kannata vetää rajaa, että opsilainen tai hojksilainen olisi erityisluokan tarpeessa.
Joskus olen miettinyt, että onko se pienluokka sittenkään se paras vaihtoehto. Vaikka siinä voi opettajalla olla omat ajatuksensa koulun sujumisesta - mikä tietysti hyvä asia - mutta miten on sitten oppilaan kohdalta. Eihän esimerkiksi käytöshäiriöisen lapsen vertaistuki voi olla sitä, että on vain käytöshäiriöisten kanssa. Tai oppimisvaikeuksista kärsivän oppilaan on hyvä olla vain oppimisvaikeuksista kärsivien kanssa. Joskus voi olla rauhallisempaa opiskella normiluokassa, kuin pienluokassa.
Ammattikasvattaja korostaa sitä, että pienk´luokkaan siirto on hyvä asia , oppilaan etu. Näin voi olla, tai sitten voi olla päinvastaisetkin vaikutukset. Yksilöllisyys tässäkin olisi se avain sana. Se mikä sopii koulutoimeen, ei välttämättä sovi juuri sille oppilaalle. Koulumaailmassa tuntuu joskus siltä, että ollaan herkästi lokeroimassa oppilaat: kuka sopii minnekin, ja jos ei sovi niin pois.
Resurssejahan luokissa kyllä on. Tuskin Saloviita niitä lupaa, ne pitää ottaa. Jokaisella on oikeus kriteerit täyttäessään henkilökohtaiseen avustajaan. Lisäksi opettajalla on opetusvelvollisuus keskimäärin 16-22 tuntia, siihen yhteistyötä pari tuntia niin onhan siinä resurssia vaikka kuinka paljon esim. tukiopetukseen. Taitava opettaja osaa opettaa monenlaisia oppilaita. Itse tiedän luokan, jossa 26 oppilasta, joista 7 hojksilla ja hyvin meni. Asenteista se on hyvin pitkälle kiinni. Kyllä mielenkiinnolla odotan uudistuksien rantautumista koulumaailmaa, kun puretaan kaikki vanhat systeemit pois. Kaikki opiskelee samassa koulussa, ehkä joku pääsee / joutuu jopoilemaa tai johonkin "eritysryhmään". Se, kuka tässä viime kädessä joutuu oppimaan uutta onkin opettaja. Asennekasvatus on varmasti ensimmäinen. Joutuu lisäksi ottamaan huomioon senkin, että oppilaat oppivat eri tavalla ja joutuu miettimään tuntiensa kulkua eikä mene enää samalla kaavalla. Minusta se on rikkaus. On hyvä, että toimintatapoja muutetaan ja kehitetään.
Mukauttaminen ja eiryttäminen on vanhoja termejä, täysmukauttamista ole olemassakaan.
Opettajan tulisi miettiä sitä, että onko koulu häntä varten vai lapsia varten. Mukautetaanko lasta toimimaan vai olisiko sittenkin parempi mukauttaa toimintaa sopimaan lapselle.
Lisäksi joudutaan pohtimaan omia asenteita, valmiuksia ja ennakkoluuloja käsittelemään oikein urakalla. Muutoshalukkuutta tulee olla roppakaupalla, Ajattelumallien että toimintamallien muuttaminen on kova pala osalle opettajista. Vanhoista raameista ei haluta luopua. Kun aina puhutaan, että lapset sopeutuu nyt tulevien uudistusten myötä sitä sopeutumista vaaditaan opettajilta. Kuinkahan moni on valmis ottamaan opsilaisen tai kuusi hojksilaista ryhmäänsä ?
Ehkä se opettajuus on kuitenkin kiinni persoonasta. Toiset vaan osaavat hoitaa hommansa niin, etteivät jatkuvasti laske tuleeko siitä 5 vai 15 minuuttia ylimääräistä työtä vai joudunko miettimään kenties jotain muuta vaihtoehtoa. Kerran kun tekee homman kunnolla, on se jo seuraavalla kerralla huomattavasti helpompaa.
Osa kouluista "opiskelee" kelpo-hankkeen kautta eteenpäin. Ei kaikki koulu. Kannattaa tutustua asiaan googlettamalla kelpo.hanke ja siitä eteenpäin. Mielenkiintoisia ajatuksia.
"Lisäksi opettajalla on opetusvelvollisuus keskimäärin 16-22 tuntia, siihen yhteistyötä pari tuntia niin onhan siinä resurssia vaikka kuinka paljon esim. tukiopetukseen. "
Luokanopettajan opetusvelvollisuus on 24 tuntia. 16 opetusvelvollisuustuntia on lähinnä lukion äidinkielen opettajalla. Yhden oppitunnin katsotaan suunnitteluineen palkkauksessa vastaavan 1,5h työmäärää. Lisäksi opettajille maksetaan 3 yt-tuntia, eli kolmesta tunnista viikolta kaikista kokouksista (vievät yleensä 2/3), kollegojen, vanhempien ja eri sidosryhmien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kaikki yhteensä luokanopettajan palkkauksessa tekevät 39 työtuntia/vko. Tästä syystä tukiopetukset ovat erilliskorvattavia töitä, ne eivät sisälly peruspalkkaan. Samasta syystä esim. eri sidosryhmien (vanhemmat, terapeutit, lääkärit, psykologit...) kanssa tehtävää yhteistyötä ei voida rajattomasti ilman palkkauksen uudistamista nostaa. Vanhemmille omat lapset ovat osa yksityiselämää, opettajille ne samat lapset ovat osa työtä. Jokaisessa ammatissa on oikeus saada palkka tehdystä työstä.
Avustaja ei automaattisesti kuulu kuin liikuntavammaiselle oppilaalle. Muiden oppilaiden kohdalla psykologi, lääkäri tms. voi kirjoittaa asiasta suosituksen koulutuksen järjestämisestä päättävälle elimelle, joka sitten oman harkintansa mukaan joko myöntää tai on myöntämättä avustajaa. Mikään taho ei velvoita kuntaa avustajaa palkkaamaan ja aika monessa kunnassa nuo suositukset jäävät ainoastaan suositusten tasolle. Raha ratkaisee, ei oppilaan tai opettajan paras. Nykyisessä kutatalouden kurimuksessa vielä entistäkin enemmän.
Erityisoppilaita yleisopetuksen luokkaan integroitaessa on muistettava tarkastella myös sitä, mikä on muidenkin kuin sen erityisoppilaan paras. Jos luokassa on ennestään 27 oppilasta ja sinne integroidaan käytöshäiriöinen oppilas, niin ei ole moraalisesti oikein ottaa huomioon vain se, mikä sille yhdelle oppilaalle on parasta, vaan on huomioitava ne 27 muuta oppilasta myös. "Normaalioppilailla" on oikeus olla tasavertaisia resurssien, opettajan ajan ja huomion suhteen sen erityisoppilaan kanssa. Heillä on oikeus olla muutakin kuin vertaistuki sille erityisoppilaalle. Siitä syystä jokaisen erityisoppilaan sijoittamista ylisuureen yleisopetuksen luokkaan on harkittava tarkoin myös muulta, kuin sen yksittäisen oppilaan kannalta.
Nimenomaan palkkaa tehdystä työstä. Se on juuri se pointti. Eli vain tehdystä työstä maksetaan. Toki tuntimäärä vaihtelee, on sitten kyse luokanopettajasta tai aineopettajasta. Haitari on kutakuinkin tuo jopa 14-24 riippuu monesta tekijästä.
Avustaja asia on käsitelty perusopetuslaissa. Oletko muuten tietoinen, että liikuntavammaisia ei puhutella enää liikuntavammaisiksi vaan liikuntarajoitteisiksi. On äärettömän ikävää, että ihmisiä puhutellaan vammaisiksi. Ja totta kai avustajalle pitää olla perusteet. Monesti kouluissa on useita avustajia, ei niinkään henkilökohtaiseksi määriteltyjä avustajia. Jos opettaja haluaa, niin opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, onko luokassa esim. matematiikan tunnilla avustaja vai ei.
Huoh., Niinpä niin. Kaikki integroitavat oppilaat kun eivät ole käytöshäiriöisiä. Sepä se, kun opettajat luulee että ops tai hoiksi on suoraan yhtä kuin käytöshäiriö. Totta kai otetaan huomioon, mikä taustalla on ja kokonaisuus. Nimenomaan se kokonaisuus. Ja tietysti myös opettajan henkilökohtaiset asenteet ja resurssit.
Se että jollakin opettajalla menee yhteistyöhön 15 tuntia viikossa kertoo siitä, että jotain on pielessä työnorganisoinnissa. Eikä vanhempien kanssa koko ajan esim tehdä yhteistyötä. Ei kaikkien, osaa vanhemmista ei nähdä kuin väliarvioinnissa tai vanhempien vartissa. Joku taas voi ottaa aikaa enemmänkin. Mutta hoitamalla asiat perusteellisesti alusta asti tyhjä vatkaaminen jää pois, ja voi keskittyä vain akuutteihin asioihin.
Luonnollisesti erityisoppilaiden kanssa joutuu tarkastelemaan asioita myös muiden oppilaiden kautta. Mutta - tulevaisuus tulee olemaan sitä, että sitä tarkastelua ei oikein ole mahdollista suorittaa kun kaikki opiskelee yhdessä. Oli sitten tilanne mikä hyvänsä. Se vaatii myös opettajalta lisää ammattitaitoa.
"Haitari on kutakuinkin tuo jopa 14-24 riippuu monesta tekijästä. "
Yhdelläkään perusopetuksen opettajalla ei ole opetusvelvollisuus 14 tuntia. Yläluokilla äidinkielen opettajilla on pienin opetusvelvollisuus, 18 tuntia viikossa. 14 tuntia opetusta voi perusopetuksessa olla vain rehtorilla tai apulaisrehtorilla.
"Oletko muuten tietoinen, että liikuntavammaisia ei puhutella enää liikuntavammaisiksi vaan liikuntarajoitteisiksi. On äärettömän ikävää, että ihmisiä puhutellaan vammaisiksi. "
Liikuntavammainen on edelleen virallinen termi, eikä se kenenkään ihmisarvoa vähennä, jos sitä ei ole tarkoitettu vähentämään. Myös kehitysvammainen on edelleen kehitysvammainen, ei esim. kehitysrajoitteinen. Se on myös mm. Kelan termi. Terapioita ym. saadakseen on Kelasta haettava haettava alle 16-vuotiaan lapsen vammaistukea.
"Jos opettaja haluaa, niin opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, onko luokassa esim. matematiikan tunnilla avustaja vai ei. "
Vammaisella tai muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on perusopetuslain 31 §:n 1 momentin
mukaan lisäksi oikeus saada maksutta muun ohella opetukseen osallistumisen edellyttämät
tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Vaikka tämä oikeus on riippumaton asiaan varatuista määrärahoista,
lapsen vanhemmilla ei ole ehdotonta oikeutta vaatia ja saada avustajapalveluja koulussa haluamallaan
tavalla. Opetuksen järjestäjällä on oikeus päättää siitä, miten ja missä palvelua järjestetään. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kunta voi esim. halutessaan keskittää kaikki avustajapalvelut vain yhteen ja tiettyyn kouluun, ja mikäli oppilaan vanhemmat valitsevat jonkin muun koulun (esim. lähikoulun) sen koulun sijaan, voidaan kaikki avustajapalvelut evätä. Tästä on olemassa myös oikeuden päätös.
Opettaja voi vaikuttaa avustaja-asiaan ainoastaan silloin, jos koko avustaja ylipäätään on palkattu. Opettajan toiveiden mukaan ei palkata yhtä ainutta avustajaa, siitä ei päätä opettaja, eikä edes rehtori. Luokka-avustajat, joihin viittasit, ovat yleensä joko sivareita tai työllistämistuella palkattuja työttömiä. Heillä harvoin on valmiuksia ja taitoja erityisoppilaiden kanssa toimimiseen. Kouluavustajalla ja koulunkäyntiavustajalla on eroa.
"Huoh., Niinpä niin. Kaikki integroitavat oppilaat kun eivät ole käytöshäiriöisiä. Sepä se, kun opettajat luulee että ops tai hoiksi on suoraan yhtä kuin käytöshäiriö. "
Ei. Opettajat eivät luule niin. En myöskään minä. Yleisopetuksen luokissa on paljon oppilaita, joilla on HOJKS. HOJKS ei myöskään tarkoita välttämättä sitä, että oppilas opiskelisi yksilöllistetyn opetussuunnitelman mukaan. OPS on opetussuunnitelma ja se on jokaisella oppilaalla. Se, että on erityisoppilas, ei tarkoita sitä, että on käytöshäiriö. Käytöshäiriöisistä oppilaista kirjoitin, koska itse heihin integraatiopuheissasi viittasit.
"Se että jollakin opettajalla menee yhteistyöhön 15 tuntia viikossa kertoo siitä, että jotain on pielessä työnorganisoinnissa."
Kuka on sanonut, että siihen menee 15 tuntia? Kerroin vain, että opettaja saa palkan 3 yt-tunnilta viikossa, joista kaksi kuluu kokouksiin. Opettajille siis maksetaan yleisesti ottaen yhdestä tunnista viikossa ja voin vakuuttaa, että se tunti takuulla menee sillä kaikkein laiskimmallakin opettajalla. Suurimmalla osalla paljon enemmän, vaikka kuinka organisoisi ja tehostaisi. Yhteistyö on muutakin, kuin henkilökohtaiset tapaamiset vanhempien kanssa. Sähköpostit ja puhelinsoitot ovat niin ikään yhteistyötä. Erityisoppilaan kohdalla yhteistyötä tehdään myös muiden, kuin oppilaan vanhempien kanssa.
"tulevaisuus tulee olemaan sitä, että sitä tarkastelua ei oikein ole mahdollista suorittaa kun kaikki opiskelee yhdessä. "
Voi olla, että kaikki joskus vielä opiskelevatkin yhdessä, mutta sitä ei tule tapahtumaan ainakaan lähimpään kymmeneen vuoteen. KELPO-hanke ei nimittäin tarkoita loppua erityisluokille. Mikäli niin luulet, olet ymmärtänyt hankkeen väärin.
Säästösyistä konkurssikypsät kaupungit tulevat luopumaan erityisluokista. JO nyt on olemassa kaupunkeja, joissa ei ole kuin yksi ns. jopoluokka ( alle 10 oppilasta) . Muut erityisluokat - lukuunottamatta esim. down lapsille suunnattu opiskelu- on lopetettu jo. Eli ei mene kymmentä vuotta. Naapurikuntakin ajaa alas erityisluokkia, sinne vaan muiden sekaan. Jos ei vielä teillä, ehkä kymmenen vuoden päästä, on muutos kuitenkin jo tapahtunut monissa kunnissa.
Meillä opetusvelvollisuus vaihtelee rehtorin 2 tunnista, apulaisreksin 10 tuntiin, äikän 12 -14 tuntiin. Joten näin meillä, jos teillä jotenkin muuten niin voi voi.
Liikuntarajoitteinen on muuten virallinen termi. Esimerkiksi invalidiliitto yms. tahot ovat siirtyneet ihan sen termin käyttöön. Esimerkiksi eu parlamentti käyttää liikuntarajoitteinen sanaa, vammainen / vammaisuus ovat taas käytössä ihan eri merkityksessä. Se että on liikuntarajoitteinen , ei tarkoita että olisi vammainen.
Mitä ihmettä sinä selität?
Opetusvelvollisuus määräytyy OVTES:n mukaan. Se ei ole kuntakohtainen. Eikä muuten tarvitse Invalidi-liiton nettisivuilla mennä etusivua pitemmälle, kun silmiin tulee termi vammainen. Liikuntarajoitteinen on virallinen termi, mutta niin on liikuntavammainenkin.
Minun tietopohjani tästä asiasta kestää kyllä vertailun, jos sitä olet hakemassa. Ja ulottuu laajemmalle kuin omaan kotikuntaani ja naapurikuntaan :)
aloittajalle: suosittelen ottamaan yhteyttä opetushallitukseen. Keskuksesta kun pyytää kysisen asian asiantuntijaa, niin yhdistävät oikeaan paikkaan. Saat asiallista tietoa ja varmasti oikeaa tietoa. Lisäksi tulee vielä toimintaohjeetkin.
Suosittelen sinua kuitenkin tutustumaan noihin kirjoituksesi asioihin hieman enemmän kuin mitä tähän asti olet ilmeisesti tehnyt.
Kerropa muuten näin vaikkapa aluksi se, missä kunnassa toimi tuo 26 oppilaan ja seitsemän HOJKS-oppilaan ryhmä. Opetitko kenties sitä itse ja millaiset olivat ne resurssit, jotka tuossa luokassa olivat? Mistä tiedät, että "hyvin meni"?
Uusimmassa Opettajalehdessä oli pitkä juttu oululaisesta Metsokankaan koulusta. Siellä 29 oppilaan ryhmään on integroitu seitsemän erityisoppilasta. Olin siis väitteesäni väärässä.
Juttu on hyvä ja siinä käsitellään inkluusiota asiallisesti. Kokonaisuus vaikuttaa ainakin jutun perusteella toimivalta. Toisaalta myös puitteet ja resurssit luokassa jatkuvasti yhdessä työskentelevine erityisopettajineen vaikuttivat tukevilta.
Jutun voi lukea tästä:
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_12/144669.htm
Vastaus onkin siis: resurssit. Kyseisessä ryhmässä on 29 oppilaalla luokanopettaja, erityisopettaja sekä kaksi koulunkäyntiavustajaa! Meillä yläkoulussa on YKSI erityisopettaja ja YKSI koulunkäyntiavustaja - ja oppilaita yli 350. Ns. erityisoppilaita riittää joka ryhmään. Mitenkäs luulette integraation toimivan...
hei!
Kertoisiko joku mitkä ovat mukautetun opetuksen periaatteet? Voidaan siis antaa mukautettuja tehtäviä ja jos niitä tarvitaan enemmässä kuin kahdessa aineessa, on siirtyminen pienluokkaan edessä. Mitä muuta mukauttaminen kaiken kaikkiaan tarkoittaa? avustajaa, integraatiota...
Mukautusta ei enää ole, on vain yksilöllistäminen. Silloin lapselle laitetaan omat oppitavoitteet tarvittavissa oppiainessa. Materiaalit valitaan lapselle sopiviksi ja oppimista tukeviksi.
Heips! Olin eilen palaverissa, jossa keskustelimme opettajien kanssa 13- vuotiaan poikani tulevasta luokasta ylä-asteelle siirryttäessä. Kovasti olivat sitä mieltä, että jopo-luokalle vaan. Vaikeuksia tuottaa äidinkielen kielioppi ja matematiikka on jo "mukautettu". Vahvuuksia on paljon ja kaikkien yllätykseksi englanti on vahva samoin kielet yleensä. Poikani on aloittanut koulutaipaleensa pienryhmässä ja se ei vastannut aivan odotuksia, sillä luokalla osoittautuikin sitten olevan enemmänkin käytöshäiriöisiä, kuin opimisvaikeuksista kärsiviä. Tällä hetkellä hän on aivan normaalilla luokalla ja keskiarvo oli seiskan luokkaa, mikä nyt ei mielestäni ole niin kovin kehno, vaikka opettajat ovatkin aina toista mieltä. Pelottaakin, että sama pettymys toistuu, kuin koulunalkaessakin, jos jopo- luokkaan lapseni joutuu\ pääsee. Poikani ei peinryhmään haluisi, sillä hän on sosiaalinen ja viihtyy ihmisten parissa ja todellakin nauttii isossa ryhmässä olemisesta. Olisi todella hyvä juttu, jos äidikielen voisi vielä yksilöllistää, mutta en tiedä onko se käytännössä mahdollista. Silloin voisin luottavaisin mielin antaa hänen mennä normaalille luokalle. Kamalaa pähkäillä yksin omassa päässään näitä asioita. Kertokaa joku aivan rehellinen mielipide jopo- luokasta ja millaisia oppilaita siellä todellisuudessa on ja kannattaisiko hakea, vai antaa pojan kokeilla siipiään tavallisessa luokassa, niinkuin tähänkin asti?
Käykää katsomassa sitä jopo-luokkaa ja tutustukaa sen opettajaan ja oppilaisiin. Ja samalla reissulla koko kouluun. Kuunnelkaa ja katselkaa herkästi.
Seiskan keskiarvo on ihan kohtuullinen eikä numerot kerro edes aina kaikkea.
Näillä tiedoilla lähtisin kokeilemaan tavallista luokkaa. Mutta jos ongelmia tulee, poika tarvitsee vanhempien tukea ja rohkaisua. Monen pojan koulu lähtee liikkeelle vasta yläkoulussa.
Onnea matkaan!
Kiitos kovasti sinulle rehellisestä mielipiteestäsi ja kannustuksesta. Numerot eivät tosiaankaan kerro aina kaikkea. Myös hyvä itseluottamus kantaa hedelmää ja sen rakentamisessa meillä vanhemmilla on todellakin kaikkein tärkein rooli. Mukavaa kevättä sinulle!