Joku tuossa kyseli pesänjakajan hankemisesta. On täällä varmaan annettu ennenkin ohjeita asiassa koska se varmaan on melko yleistä. Luulisin ainakin. Kovasti on riitaa monessa perheessä nimenomaan perinnöstä. Voisiko kuitenkin joku kertoa, joka tietää pesänjakajan hakemisesta. Tapaus on seuraava.
Neljä sisarusta, molemmat vanhemmat kuolleet. Kaksi ei ole sanonut juuta eikä jaata siihen miten he haluavat pesää jaettavaksi. Yksi haluaa perintöosansa, ja koska perintönä on vain asunto-osake ja kaikki perilliset ovat köyhiä, ainut mahdollisuus on myydä asunto. Neljäs haluaisi kiinteistön itsellen ja ostella muut vähitellen pois. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että hän asuisi siinä ja muut odottelisivat rahojaan turhaan. Hänellä kun ei ole rahaa. Hän on itse asiassa jo osittain muuttanut sinne tavaroitaan.
Perintöosansa haluava asuu ulkomailla. Kun hakee pesänjakajaa, eikä tiedä ketään tehtävään sopivaa ihmistä Suomessa, voiko käräjäoikeudelta pyytää että he nimittävät tehtävään jonkun sopivaksi katsomansa? Vai täytyykö hakijan etsiä sellainen summassa, vaikkapa lakitoimistojen verkkosivuja selaamalla? Lakimies taitaisi olla se, joka luultavasti uskaltaisi lypsää pesää pahiten? Ketä muutakaan voi ehdottaa tehtävään?
Kiitos paljon jos joku viitsii neuvoa.
Neljä sisarusta, molemmat vanhemmat kuolleet. Kaksi ei ole sanonut juuta eikä jaata siihen miten he haluavat pesää jaettavaksi. Yksi haluaa perintöosansa, ja koska perintönä on vain asunto-osake ja kaikki perilliset ovat köyhiä, ainut mahdollisuus on myydä asunto. Neljäs haluaisi kiinteistön itsellen ja ostella muut vähitellen pois. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että hän asuisi siinä ja muut odottelisivat rahojaan turhaan. Hänellä kun ei ole rahaa. Hän on itse asiassa jo osittain muuttanut sinne tavaroitaan.
Perintöosansa haluava asuu ulkomailla. Kun hakee pesänjakajaa, eikä tiedä ketään tehtävään sopivaa ihmistä Suomessa, voiko käräjäoikeudelta pyytää että he nimittävät tehtävään jonkun sopivaksi katsomansa? Vai täytyykö hakijan etsiä sellainen summassa, vaikkapa lakitoimistojen verkkosivuja selaamalla? Lakimies taitaisi olla se, joka luultavasti uskaltaisi lypsää pesää pahiten? Ketä muutakaan voi ehdottaa tehtävään?
Kiitos paljon jos joku viitsii neuvoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
määrää oikeus. Käytäntö on, että haetaan määrättyä henkilöä ja hakemuksen liitteenä on ko. henkilön suostumus tehtävään. Kannattaa ehkä hakea lakimiestä pesänjakajaksi, sillä jos joku osakas vastustaa Sinun hakemustasi ja esittää itse jotain lakimiestä, niin 99% varmuudella lakimies valitaan.
Perinnöstä päätellen pesänjakajan käyttö on idioottimaista. mutta, jos ei muu auta, niin sillä tilanne ratkeaa.
Olisiko parempi vain katsella sormi suussa, kun yksi osakas muuttaa taloksi ja nauraa p....isen naurun perään?
Se, mikä on idioottimaista, on se, että Suomessa ei ole viranomaista, joka automaattisesti jakaisi kuolinpesät ilman, että niistä tarvitsisi pistää pystyyn jotain ihme taistelua, johon pesän varat sitten hupenevat. Jos kuitenkin on vain kaksi vaihtoehtoa: se, että yksi omii koko potin ja muut jäävät ilman, tai että lakimies vie kaiken ja osakkaat jäävät ilman, aika helppo valinta!
Jos vaihtoehdot ovat ne että joka tapauksessa ei saa mitään niin miksi palkita se änkyrä ja hankala ja antaa suosiolla hänelle kaikki.
Se änkyrähän siinä pelaa tuplaa tai kuittia eli sen änkyrän olisi taivuttava ei niidet jotka eivät änkyrän takia saa mitään.
Mutta aloittajalle sen verran että katsele lakimiehiä tai asianajajia ja käy kyselemässä vähän etukäteen tuntiveloitusksia yms. ja vähän arviota mitä maksaa jos kaikki menee hyvin (riitatilanteissa kustannukset yleensä karkaavat).
Kun kustannusarvio on selvillä niin lähetä viimeinen tiedoksianto tälle hankalalle perilliselle ja kerro että siihen ja siihen päivään mennessä pitää asia sopia tai haet käräjäoikeudesta pesänselvittäjää ja se vie pesästä minimissään kustannusarvion verran.
Sen jälkeen ei auta muutakuin katsoa miten käy.
Ja vinkkinä pidä kiinni asettamistasi rajoista eli nimet pitää olla paperissa määräämäsi päivään mennessä.
Ja jos tämä änkyrä haluaa ostaa as.osakkeen niin rahat pöytään ja heti ennenkuin paperit tehdään, ei mitään velkasitoomuksia ne ovat pankin hommia.
Jos pesänjakaja tekee työnsä oikein, hän pyrkii ensin saamaan sovinnon osakkaiden kesken. Ainakin meillä ei sisarusten välinen kommunikaatio keskenämme ilman välittäjää toiminut, vaikka sinänsä ei ollut suuresta perinnöstä kyse. Asiallinen pesänjakaja sai kuitenkin välillemme sopimuksen ja perintönä olevan talon lunastaja löytyi kuolinpesän osakkaista. Olin erittäin tyytyväinen pesänjakajaan, hän ei todellakaan vienyt meiltä kaikkea vaan ajatteli meidän parastamme. Ilman häntä emme olisi päässeet sopimukseen. Koska pesänjakaja on käräjäoikeuden määräämä, änkyräperijöidenkin on tultava yhteiseen pöytään ja kuunneltava häntä.
Kun kerran vaihtoehtona on vain myynti, niin silloin nimet valtakirjaan ja tapaamaan välittäjää. Rahat on helppo jakaa saman suuruisiin pinoihin kun kämppä on myyty. Valtakirja aluksi vain myyntiin laittamista varten, kaupantekoa varten oma lappu kun hinta on sovittu.
Olen samaa mieltä kuin räyrinki2, että pesänjakajan hakemiselta pitäisi jotenkin säästyä näin selkeässä pesässä. Mikäli tällä asumaan ja omistajaksi haluavalla sisaruksella ei ole nyt maksuräiriöt luoton saamisen esteenä, niin asian luulisin olevan järjestettävissä sovintojakona nopeastikin.
Asunnon haluavan perintöosa on 25%, niin eiköhän pankki anna hänelle asuntoa vastaan 75% pitkäaikaista lainaa. Näin te muut saisitte rahanne heti ja omistaja makselee pankille lainaansa sopimallaan tavalla.
Valitettavasti näissä tilanteissa purkautuu sisarusten patoutumia siten, että itse ei haluta/kyetä, mutta toisellekaan ei annettaisi. Huomatkaa kuitenkin se, että pesänjakajan hakija ei maksa yksin tuhansienkin eurojen kuluja, vaan kulut otetaan myyntihinnasta ennen perinnönjakoa. Teidän kannattaa siis myydä osuutenne jopa hiukan alihintaan tälle halukkaalle sisarukselle ja eikö sisarusten puhevälien säilyminenkin ole jonkun arvoinen asia sovintojakoa puoltamaan.
Yhden osakkaan muuttaminen asuntoon ei olisi muille ongelma, jos he vaan saisivat oman osuutensa rahana. Sisarusparvi on kuitenkin jo lähellä eläkeikää, joten tuskin pankista lainaa heruu toisten osuuksien lunastamiseen. Myynti siis on ainut vaihtoehto. Selitä sitä sille, joka ei halua myydä. Jonkinlainen pattitilanne siis. Tietysti sopu on aina paras ratkaisu. Epäsopuun tarvitaan vain yksi eri miletä oleva, joka ei suostu neuvottelemaan.
Tekstisi mukaan lainaa ei ole kysytty. Lainalle 75% vakuus on uskoaksni riittävä velallisen ikään katsomatta. Pankki elää suurelta osin myöntämiensä lainojen koroilla ja saa varmuudella omansa pois kuolinpesästä. Ettei vaan edellä viittaamani patoutumat ole sinunkin arviosi taustalla lainan järjestymistä epäillessäsi.
>>Epäsopuun tarvitaan vain yksi eri miletä oleva, joka ei suostu neuvottelemaan.
Olet ensimmäinen, joka käyttää noita termejä tässä ketjussa.
Mitä ihmeen patoutumia? Taas menee yksi keskusteluketju asiattomaksi ilkeilyksi, niinkuin valitettavasti niin usein käy tällä palstalla. Aloittaja on tullut siihen tulokseen, että pesänjakaja on ainut mahdollisuus, siitä huolimatta, että se maksaa. Varmaan moni ilkeys vuosien varrella on saanut hänet sen johtopäätöksen vetämään. Hän kysyi, täytyykö esittää jotain tiettyä henkilöä jakajaksi vai voiko oikeus nimittää jonkun ilman ehdotusta. Vastauksen hän sai, että pitää esittää nimeltä ja saada henkilön suostumus ensin. Muihin seikkoihin on vaikea ottaa kantaa, jos ei tunne tapausta ja ihmisiä, jotka omaa syyttään ovat osallisina.
Entä sitten? Muissa keskusteluissa "hulluksi" ja "idiootiksi" on toisia pesän osakkaita nimitelty taajaan, varmaan tähän ketjuunkin osallistuneiden taholta. Annoin ohjeen, joka soveltuu mihin tahansa perinnönjaosta sopimiseen.
se tietysti katoaa heti, ja henkilö alkaa käyttäytyä ikään kuin olisi terve - lakkaa idioottimaisen toimintansa ja hänen kanssaan voi keskustella sopuisasti, kaikkien edun mukaisesti. Jaa-ah. Noinhan se tietysti menee. Täysin terveiden vika, jos mielenvikainen on ongelma!