Leskimummo tässä kyselee mitä teette viikonloppuina. Minulla on kyllä tuo oikein rakas ystävä olemassa, mutta kun hän on niin kaukana ei tapaaminen ole mahdollista joka viikko. Jotenkin tuntuu niin tyhjältä nämät yksinolot. Yksi kiva juttu minulla on joka viikko, eli perjantain aamupäivä olen eläkeläisten kerhossa.
Asuinpaikkaa olen muutanut eläkkeellä ollessani, joten entisiä tuttuja ei liioin ole. Tätä nykyä netti vie kyllä minun aikaa ehkä liiankin paljon. Toki silloin tällöin sauvakävely on paikallaan, tahtoo nuot tiet olla vain niin liukkaita.
Asuinpaikkaa olen muutanut eläkkeellä ollessani, joten entisiä tuttuja ei liioin ole. Tätä nykyä netti vie kyllä minun aikaa ehkä liiankin paljon. Toki silloin tällöin sauvakävely on paikallaan, tahtoo nuot tiet olla vain niin liukkaita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No minä koitan siivota näitä papereita, nyt kun pitkällisen toimintakyvyttömyyden jälkeen jo vähän pystyn jotain tekemäänkin. Tässä sitä työsarkaa on, selvittää tää paperikaaos, ja saada paperit kuntoon veroilmoitusta varten. Hain jatkoaikaa huuhtikuun puoliväliin. Ja siivoamistakin olisi vaikka millä mitalla. Ruokaakin tarttes tehä. Hirveesti tekemistä.
Lauantai-ilta on usein omistettu Teatterille, tai konserttiin...täällä kun on valaa valita. Nais ystäväni , joku monista saattaa tulla yö kylään, praataamme elämäämme ja nautimme saunasta ja hyvästä viinistä.
En välitä tansseloista, vaikka niitäkinlöytyisi ikäihmisille, sunnuntaisin usein piipahtelemme kahveilla toistemme luona, tai lähdemme sauvakävelemään jos kelit sallii.
Televisio kaikenkaikkiaan on mieluinen ja kirjastosta haen usein lukemista. Mene hyvä ihminen tapahtumiin mukaan, rohkeesti vaan yksinkin, mikä kiinnostaa..ei ole yläikärajaa.
en ole, koska lastenlapsia ei ole. Alkuviikonlopun omistan itseni hemmottelulle. Hiihtelen hankikannolla, tulin juuri lenkiltä. Saunon. Kuuntelen Puhelinlangat laulaa- toivekonserttia. Luen viikon aikana kertyneen postin. Sunnuntaina lähden tytärtä vastaan junalle pääkaupunkiin ja käväisen samalla toisen tyttären luona. Eli omaa aikaa on sunnuntaiaamuun asti. Yksinolo ei ole minulle ongelma.
Voi, minä se vasta rakastankin yksinoloa. En ole siltikkään mikään mökkihöperö, varsin ulospänsuuntautunut, silti rakastan ja nautin yksinolosta.
joka ikinen hetki, kaikki mahdolliset touhut kuuluvat elämääni, jälkipolvi antaa todella monenlaista
toimintaa ja menemistä,
mutta jotain puuttuu minultakin vaikka kerho ja toimintaystäviä on paljonkin kanssa, kaipaan
rehellisesti sanoen mukavaa ja reilua misekaveria, jota en ole vielä löytänyt ja en tiedä löydänkö.
Onhan noita mukavia miehiä, mutta sellainen minulle kolahtanutta ei ole tässä tuttupiirissäni,
kun on se vanhempanakin aivan sama juttu kuin nuorempanakin, että siinä pitää olla se jokin
tuttu ihmeellinen tuntemus toiseen, sama jatkuu näemmä vanhempanakin ja myös on se kaupuu
myös vanhempana johonkin tosi läheiseen tunteeseen ja naisella varsin kaikki on syvällisempää,
kaipaa myös turvaa lähelleen kaikkien puuhailujen lomaan.
Yksinolosta.Juuri kuuntelin Puhelinlangat laulaa-konserttia.Päivällä tein pitkän sauvalenkin ja nautin auringonsäteistä.Jokaisena päivänä,paitsi yhtenä olen tällä viikolla käynyt tunnin sauvalenkillä ja kyllä olo on sen jälkeen mahtava.Unikin maistuu eri lailla,kun on ulkosalla.Sitä voi muutenkin olla ulkosalla,eikä kaikille sovi samat jutut.Viime viikon vietin Levillä poikani ja kahden poikansa kanssa,kyllä siellä tehtiin kaikenlaista,hiihdeltiin.lasketeltiin(ei itsellä mäkisuksia)pulkottelin kun pieni tenava ja hauskaa oli.No,siellä nyt on eri meininki,eikä tuijotella,vaikka mummeli menee tukka putkella.Kaikenlaista olis kiva kotipuolessakin touhuta,muttei yksin osaa/tykkää mennä,muutakuin sauvalenkille ja hiihtään.Mukavaa viikonloppua kaikille.
Täällä toinen lapsenlapseton. Ilmeisen erakoitunut luonne taidan olla, kun en suuremmin "ulos" kaipaa.
Hyvällä kelillä menen miehen ja koirien kanssa metsälenkille, harvoin tosin. No viikolla oltiin parina päivänä mökillä puita kaatamassa. Pokasahan kanssa sain oikean olkapään araksi. Rasitus vielä lisääntyi imuroinnista. Reilu tunnin sessio... Hyötyliikunta on ominta juttua.
Tänään saunomista. Huomisen ohjelmaan kuuluu kirkkoreissu. Sekin on mennyt sellaiseksi kirkon perässä juoksemiseksi, kun vältän naispapin pakeille menoa. Ehtoollistakin kaipaan, eikä sitäkään ole joka paikassa.
Ruoka tuli tehtyä eilen pääosin, jauhelihapihvejä, kanttarellikastiketta ja pottuja salaatti. Tänään keitin riisipuuron ja tein mustikka-mansikkakeiton.
Parina viikonloppuna oli vieraita ja se riittääkin joksikin ajaksi.
Taitaa olla riski muuttaa eläkepäivinä ainakin vieraalle paikkakunnalle, josta entiset tutut ja sukulaiset ovat kaukana.
Jos olisin tehnyt niin, ottaisin yhteyttä niihin paikallisiin yhdistyksiin, jotka kiinnostaisivat. Ja yhdistyksiä riittää, Martat, oman heimon yhdistykset (jos tunteen kuuluvansa johonkin), käsityöt, postimerkit, kivityöt ja mitä kaikkea löytyykään. Niistä tulee tuttuja ja heidän kauttaa uusia jne. Olet jo eläkeläisten kerhossa. Kutsu joku kylään ja niin tutustut paremmin. Vaatii hieman sosiaalista mieltä.
Itse olen asunut 32 vuotta samalla paikkakunnalla ja tuttuja on melkoisesti, mutta ystäviä huomattavasti vähemmän. Viihdyn yksinkin aika hyvin, mutta jo kolmantena päivänä on haettava juttuseuraa. Olen muutamassa yhdistyksessä mukana ja säännöllisiä kokouksia tai tapaamisia on sopivasti. Talven olen ollut parissa kansalaisopiston piirissä mukana.
Tällä hetkellä tunnen olevani tarpeellinen paikkakunnalle muuttaneen lapsenlapseni perheelle, kun toinen lapsi syntyy pian.
Minulla ei ole kanttia neuvoa toista, kuinka pärjää vähemmällä netin katselulla, sillä käytän sitä itsekin aika paljon. Lohduttaudun sillä, että luen myös melkoisesti. Televisio on jäänyt vähemmälle.
Olen eläkeläisjärjestössä ja kahdessa vammaisjärjestössä. Näistä seuraa, virikkeitä ja matkoja yllinkyllin. Ei tarvitse olla jäsenkään, kun ottavat muitakin reissuilleen. Lisäksi käyn pitkäaikaissairaille ja eläkeläisille tarkoitetuissa liikuntaryhmissä esim. vesivoimistelu, kuntosali, istumajumppa. Uskoisin, että näistä löydät saman henkisiä ystäviä lenkille, konsertteihin, teatteriin, vaikkapa seuraksi iltaa istumaan ja parantamaan maailmaa.
Toivon, että neuvoillani onnistut:) Iloa, valoa ja terveyttä päiviisi.
Shala
sunnuntaina lähden kylille tänään meni ystävän kanssa kirppareita kierrellessä.
huomenna pitäis vielä kaupalla käydä ja sitten ajattelin leipoa.
useimmiten olen viikonloppuisin kotosalla,kun viikolla on menoja ja harrastuksia.
nautin vain olemassa olosta.viimeviikolla oli hyvä ystävä käymässä.
konserteissa saatan käydä myös viikonlopulla,jos sattuu olemaan.
riippuu aina tilanteestakin voin mennä myös ystävien tai lasten luona käymään.
vaikka yksin olenkin niin en ole yksinäinen.jos senät rupeaa ahdistamaan niin silloin eikun menoksi.
keskiviikko olikin menopäivä eikun harrastuksesta toiseen.
hyvää yötä kaikille
mummeli63v ;D
hyvää yötä kaikille
Meillekin kävi niin, että mieheni pitkän sairauden aikana ystäviksi kuvittelemani ihmiset häipyivät,
jäljelle jääneet muutamat ovat pariskuntia ja mieheni kuoleman jälkeen huomasin olevani lähes yksin. Uusia tuttavia on tullut paljonkin, ystäviä ei niinkään. Harrastuksia ja menoja on riittävästi, lapsenlapset tarvitsevat vielä mummia ja vapaaehtoistyö vie osan aikaani.
SPR ja seurakunnat tarvitsevat jatkuvasti vapaaehtoisia sitä kautta löytyy myös uusia tuttavuuksia.
Yhdistyksiä ja kansalaisopistoa sinulle on jo ehdotettu. En tiedä minkälaisella paikkakunnalla asut, mutta oletko käynyt vaikka kuntasi sivulla katsomassa menovinkkejä.
Itse teen sitä aina kun seinät alkavat viikonloppuna ahdistaa. Täälläpäin ainakin löytyy tapahtumia joka lähtöön, riippuu ihan siitä mikä kiinnostaa. Messuja, luentoja, hyviä kirkkokonsertteja, mistä osa on ilmaisia, myös taidemuseoon pääsee täällä perjantai iltapäivisin ilmaiseksi, pieniä teattereita on useita minne liput eivät maksa mansikoita. Näissä kaikissa käyn silloin kun siltä tuntuu. Luen myös paljon ja teen käsitöitä, teen hyvää ruokaa, katson telkkua.