Mitä teidän mielestänne tarkoittaa valaistuminen? Millainen ihminen on valaistunut?
Valaistuminen..
einari
381491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Valaistuminen on jotain mitä tavoittelen koska tunnen sen puutteen ja tarpeen. Jos ihminen ei ole valaistunut, ei hän voi tietää mistä siinä on kyse. Toki voi lukea esimerkiksi mitä muut ihmiset kirjoittavat valaistumisesta. Esimerkiksi mitä buddhalaiset kirjoittavat nirvanasta tai hindulaiset mokshasta.
Valaistunut on ajaton, rajaton, minätön, mihinkään pyrkimätön. Hänellä ei ole mitään, hänessä on kaikki, hän ei ole kukaan, hän on jokainen. Hän, "hän", ei tiedä mitään, hänessä on tieto. Hänessä on tieto, hän on läsnä "virrassa" - kaikessa mitä tapahtuu, mitä todella on yksilöiksi itsensä mieltävien vaihtuvien "totuuksien" ja tulkintojen takana.
Hän, "hän", on yksin ja yhtä kaikkien "elämän ruumiin" jäsenten kanssa.
Ei kovin yksinkertaista selittää?
..vielä vaikeampi ymmärtää, jos ei ole kokenut tuota tilaa.
Mutta ehkä samalla tavalla kuin tuntemalla lämpöä voimme päätellä miltä kuumuus tuntuu, voimme heijastaa kokemuksia valaistumisen kuvauksiin ja saada jonkinlaista makua siitä mistä on kyse.
>> Valaistunut on ajaton, rajaton, minätön, mihinkään pyrkimätön. >>
Mistäs tiedät?
:e:
:e:
Agwe?
:e:
Joku voi tietysti ajatella jokaista oivallusta, jonka jälkeen ihminen ei ole enää sama kuin aiemmin, valaistumisena. Mutta itse varsinaisesti pidän valaistumisena sitä että on täydellisesti ammentanut loppuun ihmisenä olemisen mahdollisuudet. Ei tarvitse enää kaivata ja hamuta mitään inhimillisesti käsitettävissä olevaa kokemusta. Yksi koulu on käyty loppuun. Voi ehkä pitää "sapattivuoden" ja haahuilla karmansa tilit tasoittaneena missäs lystää, tai sitten voi ryhtyä opettajaksi vielä ihmisenä eläville. Tai sitten voinee siirtyä toiseen kouluun, siihen seuraavaan.
Mutta arvailuahan tämä tietysti on kun en ole sitä itse kokenut.
Mun mielestä valaistuminen kuulostaa enemmän olotilalta ku siltä että ois henkisessä kehityksessä saavuttanu tietyn pisteen. Mutta kyllähän siinä täytyy jonkun näköstä henkisyyttä täytyy olla jos aikoo 5 min kauempaa olla valaistunut.. Jos meistä jokainen voisi tulla valaistuneeksi tässä elämässä, niin mitä se tarkoittaa?
Me löydetään se valo itsestämme ja halutaan säteillä sitä muille. Ja muut ottaa sitä omien kykyjensä mukaan vastaan.. Tai ei välttämättä edes tiedosteta sitä valoa mutta säteillään silti. Ja minäkään en puhu nyt tieteen valosta.
Minä olen oman valaistumiskokemukseni kautta tullut siihen, että sitä voisi yhtä hyvin kutsua voimaantulemiseksi. Tämä sana - valaistuminen - aiheuttaa kovasti hämmennystä. Käsittääkseni sanan alkuperä juontuu siitä, että aivot kokevat voiman läsnäolon valona. Voimme nähdä valoilmiöitä tai nähdä kaikki värit kirkkaampina, tai nähdä auroja tms. Valaistuminen on valoontulemista, mutta se ei ole todella valoa tieteellisessä mielessä, vaan se on voimaa, jonka aivot tulkitsevat valoksi. Siitä termi valaistuminen. Minä kutsuisin sitä kuitenkin ennemmin voimaantulemiseksi tai "voimaantumiseksi", koska voima on tämän "valon" perimmäinen olemus.
:a:
lopullisesti valaistunut vaiko valaistumisen kokenut?
Kohta b), valaistumisen kokenut. Mutta ei nyt aivan mikään multiübernirvana. Samahdi lienee oikeampi termi sille minkä olen kokenut, hieno ja ylevä olemuksen tila sekin.
Kunhan nyt saisin spirituaalisen evoluutioni 2. vaiheen aktivoitua ja sitten pidettyä vakaana (vakaa samadhi ilman kuminauhaefektiä), niin olisin aivan tyytyväinen saavutuksiini tämän elämän aikana, siltä osin. Jos siitä eteenpäin vielä pääsen, niin se on sitten pelkkää plussaa.
:a:
Kukahan tätä mahtaa kysyä? Ei ole kovinkaan kiinnostavaa puhua Kysyjien ynnä muiden vastaavien henkilöiden kanssa. Vaikka tämä internet onkin, on toki mielenkiintoisempaa luoda jonkinlaisia virtuaalisia ihmissuhteita. Joten arvostaisin sitä jos tulisit esiin kaapistasi ja esiintyisit samalla nimimerkillä kuin mitä tavallisestikin käytät, vaikka tämä valaistuminen aiheena kieltämättä onkin aika hurja ja pelottava. Mitenkäs on, sopisiko tällainen?
:a:
Tuo "voima" kuulostaa vähän siltä että löytäisit itsestäsi rakkauden..?
>> Tuo "voima" kuulostaa vähän siltä että löytäisit itsestäsi rakkauden..? >>
Tarkasti olet kuulostellut. Tuo on eräs mahdollinen tapa kuvailla sitä. Olen itsekin käyttänyt tätä ilmaisua usein.
Itselläni rakkaudellis-seksuaalisesti pitkä, kuiva ja karu yksinäisyyden aikakausi johti lopulta siihen, että eräänä päivänä löysin elämäni rakkauden "sisältäni". Löysin siis sisäisen eheyden puolivahingossa perinteisellä oikean puolimmaisen polun menetelmällä: yksinäisyydellä ja selibaatilla, vaikkei tämä oikeastaan ollut tarkoitukseni.
Samahdhi-tilassa ihmisen maskuliininen ja feminiini puoli ovat siirtyneet kyräilevästä tutustumisvaiheesta intohimoiseen rakkausavioliittoon, jonka tuloksena syntyy lapsi, maaginen voima.
Minulla onkin tapana sanoa, että ihmisen ensimmäinen avioliitto on aina oman Animansa/Animuksensa kanssa, siis oman kontraseksuaalisen peilinsä kanssa. Kaikki ihmissuhteet ovat tähän nähden toissijaisia ja siitä monin tavoin riippuvaisia. Mikäli ihmisen sisäinen avioliitto ajaa karille, niin tekevät kaikki ulkoisetkin ihmissuhteet.
Kristillinen tapa on välttää seksuaalista kanssakäymistä ja kaikkea kontaktia vastakkaisen sukupuolen kanssa, jotta ihmisen spirituaalinen kehitys ei tyrehdy heti alkuunsa nuoruusvuosina. Kristillinen spirituaalinen koulutus on kuitenkin niin heikkolaatuista, että käytännössä nuoria pidetään vain pimennossa elämältä, ja he jäävät vaille sekä seksuaalista kokemusta että pyhää yhteyttä.
Parempi kuin yrittää väkisin kouluttaa kaikista ihmisistä jotain selibaatissa eläviä munkkeja, olisi suoda kaikille oikeus kulkea omaa tietään, mikä se sitten onkaan. Munkin elämä sopii joillekin, mutta kristinusko pakottaa sitä kaikille, joka on epäreilua.
Vielä rakkaudesta maagisen voiman vertauskuvana: Normaalisti vältän käyttämästä sanaa rakkaus, koska se yleisesti sanana on liian arvolatautunut. Yleiskielessä se myös viittaa asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä maagisen voiman kanssa. Sana avioliitto myös tuo mieleen jonkinlaisen kristillisen seremoniallisen instituution, jolla ei myöskään ole mitään tekemistä asian kanssa. Kysymyksessä on joka tapauksessa seksuaalisesti kaksinapainen sisäinen liitto tai sopimus.
Rakkaus, avioliitto ja sensellaiset asiat ovat metaforia, jotka sattumoisin kuvaavat hyvin maagisen voiman toimintaa ihmisessä, mutta todellisuudessa tietenkään mitään häitä ei siellä vietetä eikä riisiä heitellä.
On myös muita metaforia, jotka ovat yhtä hyviä, mutta tämä on mielestäni parhaiden joukossa, mikäli sen vain pystyy käsittämään ilman oman kulttuurin moraalista painolastia.
:a:
Koska oma näkemykseni tästä sanasta on niin ahdas, että kutsun vain (ihmisen) Tien perille kulkenutta valaistuneeksi, jäin vähän pohtimaan että miten joku vielä matkalla oleva voi sanoa valaistuneensa. Ensialkuun olin hapan ja ajattelin että no niin, Agwékin se on sitten tyypillisen leijonamainen: kuvittelee itsestään liikoja. Voi että.
Sitten mietin sitä valo-puolta, ja jos lähdetään ihan valo-sanan kanssa etenemään, niin kyyyyllähän sitä tietysti voi kutsua kaikenlaisia juttuja valaistumiseksi.
Kolmanneksi mieleeni juolahti, että olenkohan omassa perustavanlaatuisessa kokemuksessani jättänyt jonkin puolen täysin huomioimatta. Vaikkei se tietenkään ole lähellekään sitä mitä tuo kund.nousu kuulostaa olevan, ehkä olen kuitenkin jotenkin vähätellyt tapahtuman "pelkäksi muistoksi ed. elämästä".
Kokemushan tarkalleen meni niin, että kun edestäni tyhjästä ilmasta ilmaantunut energiavuo oli sydämestäni kohonnut kohti päätäni, aistin pääni sisällä jonkinlaisen valonhehkun. Joko tämän aistimuksen aikana tai sen yllyttämänä hahmotin itseni tilanteeseen, jossa seison ihmisjoukossa seuraamassa miten rakastettuani poltetaan roviolla - mutta en varsinaisesti kykene katsomaan tilannetta, silmäni ovat kiinni tai kyynelten sumentamat. Mutta TIEDÄN mitä tapahtuu.
Silloiselle poikaystävälleni muistan sanoneeni sillä hetkellä että "melkein näin liekit".
En edelleenkään epäile tuota muistoani, mutta epäilen nyt pusersinko sen johonkin tiettyyn muottiin niin että jotain jäi yli, jotain menetettiin? Oliko "valo" pelkkä liekkien loimotus?
(En muuten tapahtuman aikoina ollut vielä harrastanut seksiä kertaakaan. Jos sillä nyt sitten on merkitystä.)
Itse en koe kokeneeni pienintäkään valaistumista, mutta ihan kiva että tämäkin teema täällä sai ajattelemaan omaa kokemustani jotenkin uudesta vinkkelistä. Siinä tosiaan saattoi olla läsnä enemmän kuin oletin. Onko sen loputon ruotiminen sitten tärkeää... En tiedä. En oikeastaan tässä vuosien varrella ole sitä niin kauheasti märehtinyt, vaikka tämän Magia-foorumin kanssa se on sitten taas jotenkin noussut pintaan.
Ei minulla ole täällä vakituista nimimerkkiä. En myöskään omaa tarvetta "solmia ihmissuhteita" henkilökohtaisella tasolla, täällä tai muualla. Se ei silti tarkoita ettenkö olisi kiinnostunut ihmisten mielipiteistä ja kokemuksista, joista he haluavat kertoa. Keskustelua käyn, siinä kaikki. Kiitos sinulle vastauksestasi.
>> Ei minulla ole täällä vakituista nimimerkkiä. >>
En useinkaan edes vastaa epämääräisille nimimerkeille, en ainakaan kovinkaan yksityiskohtaisesti. Mitään pintaa syvemmältä on turha odottaa minulta jos nimimerkki on tyyliä "kyselijä" tai "anteeksi, mutta...".
>> Keskustelua käyn, siinä kaikki. >>
Käytkö todella? Et ole sanonut mitään. Olet vain kysellyt jotakin. Kuinka olet keskustellut? Kenelle minä olen puhunut? Kuka olet ja mitä ajattelet? Minä en kutsu tätä keskusteluksi. Sinä et ole keskustelija.
Jonkinlainen nimimerkki ei ole liikaa pyydetty. Ei sinun tarvitse puhelinnumeroasi tai oikeaa nimeäsi kertoa. Minä väitän, että keskustelu on mahdotonta, mikäli haluat käydä sitä ultramazisuperhyperanonyymisti, jopa ilman nimimerkkiä.
Mitä sinä olet kirjoittanut tänne? Kuinka voin käsittää mitä sanot tai miksi kysyt, mikäli en pysty vaihtuvan nimimerkkisi vuoksi yhdistämään keskenään asioita joita olet sanonut tai kysynyt eri yhteyksissä?
Keskustelu ei ole sanojen vaihtamista. Siihen vaaditaan kokonaisempi käsitys siitä mistä puhutaan ja kenen kanssa.
Jos koet tämän uhkaavaksi, olen pahoillani.
Olin unohtanut jotakin. Se on minun virheeni, mutta nyt tulin siitä muistutetuksi. Kiitos siitä. Teen siis jälleen toistaiseksi pysyvän ja nyt voimaan astuvan periaatepäätökseni olla vastaamatta kenellekään, jolla ei ole kunnollista nimimerkkiä tai aikaisempaa näyttöä keskustelemisesta. Kylmä anonyymi ja turvallinen diplomaattikirje ansaitsee vastaukseksi yhtä kylmän, anonyymin ja turvallisen diplomaattivastauksen. Odotan vähintäänkin vakituisen nimimerkin veroista itsensä likoon laittamista keskustelulta. Muuten tämä on aivan naurettavaa.
Et näe minua tai tiedä kuka olen ja toisinpäin. Pitääkö sinun vielä esiintyä eri keskusteluissa eri henkilönä? Minä en luota sinuun. Epäilen, että haluat vain pitää itselläsi mahdollisuuden sanoa mitä mieleesi juolahtaa tai muuttaa mielipiteitäsi, siis kieroilla anonymiteettisi turvin. Mihin muuhun anonymiteettiä voisi käyttää?
En käsitä miten voit odottaa tästä jotakin tuolla asenteellasi, ottaen huomioon mikä tällä alueella on puheenaiheena. Minä kutsuisin omaa keskustelutapaanikin jo äärimmäiseksi anonymiteetiksi. Nimimerkkini ei kerro minusta mitään. Mitä sinä tiedät minusta, joka voisi vahingoittaa? Voitko tulla yöllä kotiini kirveen kanssa? Et tietenkään. Ainoa mitä vakituinen nimimerkki saa aikaan on se, että kaikki jotka lukevat viestejäni, voivat mielessään yhdistää niistä kokonaiskuvan, ja käsittää jotakin sellaista, jota en pysty sanomaan yhdelläkään yksittäisellä viestillä.
Magiasta ei ole mahdollista keskustella yhdellä sanalla, lauseella tai edes viestillä. Se vaatii laadukkaampaa keskustelua.
Minä vaadin tänne alueelle laadukasta keskustelua, enkä keskustele niiden kanssa, jotka eivät tahdo keskustella, vaan roikkuvat kuin torakat perseessä, kysellen jotakin silloin kuin heille itselleen sopii, lainkaan kättelemättä tai kertomatta nimeään.
Keksittykin nimi riittää. Mikä tässä on sinulle ongelma?
:a:
>> Koska oma näkemykseni tästä sanasta on niin ahdas, että kutsun vain (ihmisen) Tien perille kulkenutta valaistuneeksi, jäin vähän pohtimaan että miten joku vielä matkalla oleva voi sanoa valaistuneensa. >>
Ajattele sitä minun kannaltani. Miksi muuksi minä voin sitä kutsua kuin valaistumiseksi, jos se kerran tuntui siltä?
Pitäisikö minun sanoa, että "koin tilapäisen selkeyden hetken" tai jotakin? Jos tekisin näin, ihmiset ajattelisivat, että kenties juuri sinä päivänä minä en ollut umpikännissä kuten yleensä, tai että olin kerrankin ottanut lääkkeeni ajallaan, tai jotakin.
Kun sanon että valaistuin, reaktio on toisenlainen. He reagoivat oikeaan asiaan. Heidän naamansa menevät kurttuun. He miettivät ankarasti, tarkoitanko mitä sanon. Sen jälkeen voin selittää tarkemmin mitä tarkoitan, mikäli heitä vielä kiinnostaa tietää.
Mitä tulee kokemukseesi, mielestäni ongelmasi on todellakin kokemuksiesi ylitulkitseminen. Sinulla ei ole riittävästi tietoa voidaksesti tehdä juurikaan nykyistä laadukkaampia johtopäätöksiä. Muutenkaan johtopäätöksien tekeminen ja teorioiden muotoilu ei ole millään muotoa tarpeellista, jotta voisit kokea näitä prosesseja.
:a:
>En useinkaan edes vastaa epämääräisille nimimerkeille<
Jos pidät minua "epämääräisenä" sen vuoksi, etten omaa vakituista nimimerkkiä, ei sinun tietenkään tarvitse keskustella kanssani. Se kuinka vakituisen nimimerkin käyttäminen tekisi kirjoittajasta uskottavan, on minulle ratkaisematon kysymys, mutta sehän ei ole sinun ongelmasi.
>Sinä et ole keskustelija<
Sinä et voi sanoa noin vain sillä perusteella, etten ole keskustellut sinun kanssasi tällä yhdellä lukuisista palstoista.
En koe mitään uhkaavaksi. En myöskään usko että sinun on tarpeellista esittää olevasi pahoillasi vain koska haluat sanoa niin.
>Minä vaadin tänne alueelle laadukasta keskustelua, enkä keskustele niiden kanssa, jotka eivät tahdo keskustella, vaan roikkuvat kuin torakat perseessä<
Samaa minäkin toivon, en vaadi. Yllä oleva lainaus edustaa minulle keskustelussa ei kovinkaan laadukasta tasoa.
Poistun häiritsemästä sinua, Agwe. Miellyttäviä keskusteluja sinua miellyttävien kanssa.
Umpikänni tai lääkkeet... :D
No joo. Jos sitä hakee keskustelua, niin tottakai kannattaa paukauttaa jokin termi, josta monella voi olla monenkinlaista näkemystä. Oma näkemykseni on että sanaa "valaistuminen" käytetään liian herkästi.
Itsehän en myöskään mielellään puhu "henkioppaasta", vaikka se olisi taas yksi termi liitettäväksi omaan kokemukseeni.
(En todellakaan kuitenkaan tarkoita mitenkään vähätellä sinun kokemustasi, vaikka itse käyttäisin jotain toista termiä. JOS vain sellainen termi löytyisi!)
>> No joo. Jos sitä hakee keskustelua, niin tottakai kannattaa paukauttaa jokin termi, josta monella voi olla monenkinlaista näkemystä. Oma näkemykseni on että sanaa "valaistuminen" käytetään liian herkästi. >>
Niinhän sitä käytetäänkin. Mutta sitten kun "the real thing" tapahtuu, pitäisikö sitä ollakin käyttämättä? Tiedän kokeneeni jotakin erittäin harvinaista. Pitäisikö minun nyt sanoa, että se oli pelkkää tavanomaista shittiä, vaikka tiedän, että se oli nimenomaan ja juurikin valaistumista, sanan aidossa ja alkuperäisessä merkityksessä?
Muut kutsukoon valaistumiseksi mitä tahansa älyllistä käsittämistään jos haluavat ja olkoon uskomatta ihmeisiin. Minulle valaistuminen on mystinen prosessi, jossa se mikä oli ennen ihminen, onkin tullut jumaluudeksi. Se on täsmälleen ja kirjaimellisesti juuri sitä, eikä mitään vähäarvoisempaa.
:a:
>> Se kuinka vakituisen nimimerkin käyttäminen tekisi kirjoittajasta uskottavan, on minulle ratkaisematon kysymys, mutta sehän ei ole sinun ongelmasi. >>
Selitin äsken miksi se tekee eron. Etkö käsittänyt mitä tarkoitin, vai miksi se on sinulle edelleen ratkaisematon kysymys? Oliko näkemykseni sinusta perusteeton? Näyttäisitkö sen minulle kuinka?
>> Sinä et voi sanoa noin vain sillä perusteella, etten ole keskustellut sinun kanssasi tällä yhdellä lukuisista palstoista. >>
Enhän minä voi sinusta mitään tietääkään, koska en voi tietää keskusteletko sinä millään palstoilla. Sen perusteella mitä minä olen nähnyt, voi olla että tuo on ainoa viesti minkä olet koskaan kirjoittanut.
>> En koe mitään uhkaavaksi. En myöskään usko että sinun on tarpeellista esittää olevasi pahoillasi vain koska haluat sanoa niin. >>
En minä esitäkään. Kunhan olen pirullinen.
>> Samaa minäkin toivon, en vaadi. Yllä oleva lainaus edustaa minulle keskustelussa ei kovinkaan laadukasta tasoa. >>
Ehkä toivot, mutta odotat jonkun muun tekevän sen puolestasi, siltä vaikuttaa.
>> Poistun häiritsemästä sinua, Agwe. >>
Missä ihmeen harekrishnakeskuksessa oikein olet kasvanut tuollaiseksi martyyriksi?
>> Miellyttäviä keskusteluja sinua miellyttävien kanssa. >>
Tässä yhteydessä ja tällä palstalla minä en lainkaan piittaa siitä onko jokin keskustelu miellyttävä vai ei. Jos itse haluat miellyttävää keskustelua, ei ehkä kannata keskustella minun kanssani. Olen fanaattinen ja fundamentalistinen, epämiellyttävä ja itserakas kontrollifriikki, jolla on isovelikompleksi, liian iso ego ja liikaa vapaa-aikaa.
Muut täällä magia-palstalla ovat huomattavasti letkeämpää ja ystävällisempää jengiä, joten älä toki koko aluetta leimaa vittumaiseksi itsessään minun vuokseni.
:a:
Eihän kaikki ole automaattisesti shittiä, mikä ei vielä ole se huippujen huippu. Mount Everestin ja surkeimman nyppylän välillä on leegio erikorkuisia vuoria.
Edelleenkin olen sitä mieltä että valaistuminen on Grande Finale, sikäli kuin nimikkeestä herkimmin tulee mieleen. Enkä usko olevani ainoa joka näin ajattelee.
Edeltävistä kokemuksista käyttäisin vaikka nimitystä vihkimys.
En myöskään usko että valaistunut (minun tai buddhalaisessa mielessä) olisi noin helposti ärtyvä kuin sinä, mutta voihan olla että tämä yksikanavainen väline netti latistaa todellisen viestin olemattomiin.
Koiramaisesta otsikostasi tulee mieleen että tokihan minä haluaisin olla sievä pikku spanieli nuoleskelemassa täällä kaikkia tai paremminkin heidän näkemyksiään, mutta valitettavasti haluan nykyisin yrittää olla rehellinen ja sanoa suoraan kuten asiat minusta ovat. Se ei kuitenkaan tarkoita että haukkuisin... Et varmaan edes arvaakaan miten paljon arvostan nimenomaan sinua täällä. - Juuri siksi sitten yritän olla tarkkana kuin porkkana, jotten menettäisi suhteellisuudentajuani (taas kerran).
>Minulle valaistuminen on mystinen prosessi, jossa se mikä oli ennen ihminen, onkin tullut jumaluudeksi.
Olen alun kanssa samaa mieltä, lopun kanssa en. Mutta ehkä näkemyksissämme on vain lopulta aste-ero, kun kuitenkin pidän kaikkia eläviä olentoja potentiaalisina jumaluuksina. Ehkäpä se tulemisen prosessi sisältää jonkin kriittisen massan käsitteen, jonka jälkeen on jumalampi kuin ennen. Mutta onko itse pätevä määrittelemään jumaluutensa astetta? Vai kannattaisikohan siitä vaieta kokonaan?
(Egyptiläiset taisivat puhua jostakin "päivään nousemisesta"...)
Eihän siinä mikään maailmanloppu ole uhkaamassa vaikkei ihminen rassaisikaan itseään loputtomalla itsekriittisyydellä. Ekstrovertti "tässä tulen minä, vapise maailma" -lähestymistapa ei ehkä introvertimmasta "anteeksi että olen olemassa, yritän olla olematta" -asenteesta katsoen ole järin ymmärrettävä.
Vuh. :) Rattoisaa päästäistä.
ketään "vittumaiseksi", sinuakaan.
Käsitin kyllä, mitä tarkoitit, mutta se ei tarkoita että omaksuisin näkemyksesi.
Näkemyksesi perustelit hyvin - selitit miksi olet mitäkin mieltä.
Älä välitä tosta agwesta. se on aina tuommoinen kenkkuilija.Sullon oikeus käyttää minkälaista nimimerkkiä tahansa haluat, mun mielestä.
>>>Minulle valaistuminen on mystinen prosessi, jossa se mikä oli ennen ihminen, onkin tullut jumaluudeksi.
>>Olen alun kanssa samaa mieltä, lopun kanssa en. Mutta ehkä näkemyksissämme on vain lopulta aste-ero, kun kuitenkin pidän kaikkia eläviä olentoja potentiaalisina jumaluuksina.
Siis TÄSSÄ tapauksessa. Eli jos koetkin olevasi viittä vaille valmista kauraa, minä en niin koe.
Näkisin että kritisoin ekaluokkalaisena 6. luokan oppilasta siitä että hän olettaa olevansa jo yläasteella. Minä kun en ole sitä koulukuntaa jonka mukaan jokainen tulee uskollaan autuaaksi, vaan sitä että pilkkua pitää nus.
No joo. Eiköhän se jo siinä ollut kaikki.
Silloin kun täällä on tällainen luova tauko muiden kirjoittajien toimesta, ehdin minäkin enemmän miettiä juttuja, ja alkaa aina ottaa päähän tyhmänaikuinen ja tylsä lässytys jonkin kokemuksen verrannollisuudesta yleisesti käytössä oleviin käsitteisiin.
Pirustako minä tiedän mikä mitäkin on, ja pyh - olkoon mikä hyvänsä mitä hyvänsä. Pääasia etteivät pienemmät tai suuremmat maagit käy lapsia kiusaamaan tuolla raitilla, muulla ei ole niin väliä.
Täällä pitäisi olla viesten poisto -nappula.
Sanat eivät edelleenkään pysty kertomaan kaikkea.
Noh.. eipäs nyt puhuta rumia ettei lapset kuule..
Silloin ku laitoin alulle tän keskustelun ni luulin vielä tietäväni mitä valaistuminen tarkoittaa. Mut nyt mun pää on aika tyhjä tän asian tiimoilta. En enää oo ollenkaa varma. Näyttää vähän siltä että se valaistuminen on sitä mitä kukin itse haluaa sen olevan.. Onko sille olemassa edes mitään yleismaailmallista käsitettä.. Mä oon kans ihan turhautunu tän aiheen lässytyksestä.. Lässytetää välil jotain muuta..
Olipas siinä paljon tekstiä pieneen kysymykseen.
Mutta totta turisit tosta oman polun kulkemisesta. Kristillinen tapa opettaa seksuaalista kanssakäymistä on taidettu tosin jo muutenkin hyvin pitkälti unohtaa ainakin Suomessa..
Jotkut sanovat että parisuhde olisi ihmisen suurin koulu maan päällä. Mutta kun elää yksin on myös tuplasti aikaa itselleen, itsensä kehittämiseen ja löytämiseen. Jokainen tietysti käyttää sen ajan mihin lystää.. Mutta jokatapauksessa joskus yksin olo tekee hyvää vaikka sitä ei ite tajuakkaa. Varsinki silloin ku parisuhteesta on kaikki olennainen opittu..
"Normaalisti vältän käyttämästä sanaa rakkaus, koska se yleisesti sanana on liian arvolatautunut." Joo mä en nyt kanssa jaksa keskutella siitä. Me ollaan sitä paitsi jo sun kanssa kerran keskusteltu aiheesta rakkaus..
Jos ei aiemmin ole tullut selväksi, niin heti alkuun tärkeä: jokin ohjaa minua (minä koen tämän näin ja piste) pysymään erillään aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta tms. Ja koen myös vahvasti, että tieto on minussa kunhan vain viitsin vaivautua kuuntelemaan itseäni rehellisesti. "Sallituksi" koen nyös keskustelen ja siis keskustelun, ei tyhjänpäiväisen jaarittelun ja uskomuksiensa esittelyn kautta silmäni ehkä avautuvat hiukka enemmän näkemään ja korvani kuulemaan...
Olipas aloitus ;) Noh...sitten toinen tärkeä pointti. Koen myös näin (ettei tarvitse kenenkään varoittaa chat-maailman kummallisuuksista). Päähäni on iskustonut myös muutama totuus, joiden mukaisesti pyrin elämään. Ja minun on hyvä elää näiden totuuksien mukaan joten toinen piste. Tämän kappaleen aiheuttanut totuus on se, että kaikki on totta kunnes toisin todistetaan.
Ja asiaan....Skannaan reaalielämässäkin ihmisiä ja heidän kokemuksiaan. Agwé-persoonan kokemukset (kunnes toisin todistetaan ;)....no piti sanoa tuo, enkä pois enää ota.....) asiaan siis..ko. Agwén kokemukset menevät niin somasti yks-yhteen omien tuntemuksieni kanssa. Valaistumisesta en tiedä, mutta jonkinlaiseen valoon/lämpöön/rakkauteen/antamiseen/iloon/positiiviseen jne. yhdistyvät tuo olotila.
Agwé...evoluutiosi 2. vaihe kiinnostaa, koska tuntuu että minullakin on menossa jonkinlainen 2. tai 1. tai 3. mistäpä tietäisin ;)....mutta jokatapauksessa jotain on tapahtumassa. "Oppikirjani" kyllä yrittää kovasti sanoa, ettei pitäisi kiiruhtaa. Taitaa ajna olla niin kovin oikeassa: porkkanaa kerran maistettuaan, sitä haluaa lisää....
>Et varmaan edes arvaakaan miten paljon arvostan nimenomaan sinua täällä.
Tässä meni puurot ja vellit sekaisin. En minä "Agwéa" arvosta, vaan hänen pyrkimystään.
Mutta onko senkään arvostamisessa mitään järkeä? En ehkä ymmärrä kuitenkaan sellaista tarkoitusta joka sanoo pyhittävänsä kaikki keinot.
Niin mikä onkaan valaistunut ?. Koemme valaistumisen kovin mystisenä prosessina, kun se on asia mikä tapahtuu kaikille.
Valaistumista on kutsuttu monilla eri nimillä: Gnosis, Nirvana, Kundalini ect.
Valaistuminen on hallintaa. Kontrollin pitämistä suhteessa itseensä ja toisiin. Elämistä siinä kontrollissa jota harjoitat itsesi suhteen.
Kontrolli antaa itsellesi tyyneyden jota et voi kuvitella, pelkosi vähenevät ja pystyt näkemään paljon enemmän maailmasta.
Tämän takia valaistuminen tapahtuu vain edistyneille sieluille, jotka ovat eläneet monia elämiä, koska ihminen ei voi oppia kontrollia suhteessa maailmaan, ellei ole oppinut tiettyjä asioita elämästä.
Valaistumisessa kesytät itsesi ja opit hallitsemaan energioita, joita jotkut ihmiset kutsuvat nk "Lohikäärme"-energioiksi. Nämä energiat kulkevat itsesi läpi ja liittyvät osaksi sinua, saaden aikaan uskomattoman tyyneyden tunteen.
Kehosi tuntuu olevan tulessa ja olosi on raskas, mutta prosessin lopussa olosi on kevyt ja vapaa. Tämän takia chakrat täytyvät olla auki, että prosessi voi kehittyä loppuun asti. Ne jotka eivät ole valmiita kyseisille energioille, yleensä eivät kestä niitä. Seurauksina tiloja, joita jotkut ihmiset kertovat ja esittävät kyseisen energia nk "Pahana."
Kyseinen energia on niin voimakasta, että ruumiisi kivut eivät tunnu miltään tai tuntuvat vain vähän.
Itseasiassa valaistuminen sanana on ehkä vähän harhaanjohtava puhuttaessa valosta, että kaikki tulee yhdessä hetkessä selkeäksi. Kaikki on tullut selkeäksi jo ennen kyseistä asiaa, mutta kyse onkin vain hallinnasta ja siitä miten toteutat viisauttasi suhteessa itseesi ja muihin.
Toivottavasti tämä valaisee asiaa.
BF.
on sitä että kaikki "mystisyys" riisutaan ilmiöiden yltä. Kaikki muukin riisutaan; mitään ei jää jäljelle, mitään pysyvää - vain virtaa.
Olisiko myös näin?
Valaistumaton näkee vaatteen, valaistunut puuvillan siemenet.
Ensinnäkin olen mieltänyt magian alueeksi joka ei valoon pyrkivälle ole sopiva. Mutta näitä lukiessani huomaan että viimein satuin palstalle joka puhuu henkisen kehityksen tiestä ja sen tuomista oivalluksista. Tosin niin korkealentoisesti että pitänee kaivaa esiin kymmenen vuotta sitten lukemani kirjallisuus että yllän samalle tasolle verbaalisesti.
Itse koin valaistumisen suurena voimana valona ja Kokonaisuuden Ykseyteen sukelluksena. Se muutti ajatuksen rakenteen vielä lempeämmäksi ja poisti vihan ajatuksen mielestäni.
Myös sanotaan että valaistuminen on alussa hetkittäistä ja lopulta olotila jossa seesteisyys on kokoaikaista. Ja kysyisinkin onko pysyvä meditaatiotila lähellä samaa kuin valaistuneena oleminen?
Veit sanat suustani :) varsinkin sanat
viimein
henkinen kehitys
oivallus
lempeä
pois viha
Mutta ymmälle menin: Miksi kysyt jois "koit"...Saivartelen, pois se minusta ;)
Mutta niin oikeassa: kun kieli pysyisi "maanläheisenä" niin ei tarvitsisi lähteä kirjallisuutta tutkimaan.
No mutta, mihin jäikään positiivisuus ja hymy? Paljon on siis vielä oivaltamisia jäljellä minullakin ;)
Valaistuminen on mielen raja-aitojen ylittämistä ja kuoleman välttämättömyyden täydellistä hyväksymistä.
Valaistunut menettää kaikki pelkonsa ja tulee lähemmäksi taivasta, maata tai mitä tahansa.