Kun syyttäjä vaatii minulle käräjillä rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja asiaan liittyy myös asianomistajan vaatimuksia, pitääkö minun yksilöidä kummalta vaadin omat kuluni korvattavaksi vai voinko esittää laskelman kuluista ja ilmoittaa, että oikeus saa päättää maksaako ne syyttäjä (vai valtio?) vai asianomistaja?
Toisaaltahan asian käsittely käräjillä ei ole asianomistajan "vika", mutta jos hän olisi myöntänyt oman syyllisyytensä heti, koko käsittelyä ja sitä edeltänyttä esitutkintaa ei olisi tullut. Häntä ei kuitenkaan epäillä rikoksesta, koska poliisi halusi kirjoittaa kiistämäni rangaistusvaatimuksen vain minulle. Oikeus ei varmaankaan voi myöskään tuomita häntä kun kukaan ei syytä, jos käy niin, että todistelun jälkeen hän on ilmiselvästi syyllinen tapahtumaan?
Toisaaltahan asian käsittely käräjillä ei ole asianomistajan "vika", mutta jos hän olisi myöntänyt oman syyllisyytensä heti, koko käsittelyä ja sitä edeltänyttä esitutkintaa ei olisi tullut. Häntä ei kuitenkaan epäillä rikoksesta, koska poliisi halusi kirjoittaa kiistämäni rangaistusvaatimuksen vain minulle. Oikeus ei varmaankaan voi myöskään tuomita häntä kun kukaan ei syytä, jos käy niin, että todistelun jälkeen hän on ilmiselvästi syyllinen tapahtumaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kyse on kolarista, niin syylliseksi todetun auton liikennevakuutus korvaa syyttömälle oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut ja itse kolarista tulleen vahingon. Vaikka liikennevakuutus korvaa, niin syyllisen on kuitenkin maksettava omat oikeudenkäyntikulunsa ja hän menettää tietysti myös bonuksensa.
Oikeus ei ota muuhun kantaa, kuin syyllisyyteen. Jos syyttäjän ajama syyte hylätään, niin käy tietysti päinvastoin, koska asianosaiset vaativat toinen toisilleen rangaistusta. Valtio korvaa kuitenkin sen oikeudenkäyntikukulut, jonka syyte hylättiin.
Kolareissa harvoin syyttäjän syyte hylätään, joten maksat omat oikeudenkäyntikulusi ja menetetyt bonukset, sekä oikeuden lätkäisemät sakot.
No oma vakuutusyhtiöni totesi minut syyttömäksi eli ei korvaa mitään vastaajan kuluja ja asianomistajan vaatimus käräjillä on luonnollisesti ihan tyhjän kanssa kun korvaus tosiaan perustuisi liikennevakuutuslain piiriin.
Minulla ei ole sen suurempaa intressiä vaatia asianomistajalta mitään ennen liikennevahinkolautakunnan päätöstä ja sitä saadaan odotella. Vaatikoon syyttäjä jos haluaa ja kun ei vaadi niin yksi lysti, ei minä siitä rikastuisi jos asianomistaja saisi sakot. Eikä ilmeisesti edes voi saada kun syyttäjä ei vaadi vai voinko minä ennen käräjiä yhtäkkiä esittää sellaisen vaatimuksen?
Asianosaiset eivät siis vaadi toisilleen rangaistusta, vaan ainoastaan syyttäjä minulle ja asianomistaja haluaisi hiukan huvittavalla tavalla minun maksavan ne kulut jotka kuuluisivat vakuutusyhtiölleni.
Kysymys siis oli siitä, että jos käräjäoikeus päätyy samaan lopputulokseen kuin oma vakuutusyhtiöni, eli en ole syyllistynyt mihinkään, niin keneltä vaadin ne omat oikeudenkäyntikuluni? Valtiolta vai asianomistajalta?
Siinähän se jo tulikin.
Porukka on nyt pihalla, kuin lumiukko.
Liikenneturvallisuuden vaarantaminen poikkeaa muista rikosjutuista siinä, että jokaisella mootoriajoneuvolla täytyy olla pakollinen liikennevakuutus vahingon varalta. Koska asia on vielä keskeneräinen, niin oman vakuutusyhtiön kannanotolla saa pyyhkiä sitä ruskeaa. Vasta, kun juttu on saanut laivoimaisen päätöksen oikeudesta ratkeaa se, kuka on maksumies, eli kumman ajoneuvon vakuutuksesta kulut menevät.
Jos tämän jälkeen vakuutusyhtiöt eivät pääse yksimielisyyteen korvauksen maksajasta, niin ne riitelevät asiasta oikeudessa keskenään.
Tarkemmin tuosta
«Liikennevakuutuslaki» 26.6.1959/279