Keskellä ihmisvilinää katson eteeni ja näen vain vieraita kasvoja toisensa jälkeen. Tyhjät silmät ilman sisältöä tuijottavat minua vastaantulijoiden kasvoista takaisin.
Tuntuu kuin missään ei olisi oikeaita ihmisiä, vain pelkkiä kuoria, jotka ovat piilottaneet oman sisimpänsä pois toisten katseilta.
Vai olenkohan itse menettänyt kokonaan kyvyn nähdä ihmistä....
Tuntuu kuin missään ei olisi oikeaita ihmisiä, vain pelkkiä kuoria, jotka ovat piilottaneet oman sisimpänsä pois toisten katseilta.
Vai olenkohan itse menettänyt kokonaan kyvyn nähdä ihmistä....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun siinä samassa ihmisvilinässä pysähdyn, käännyn ympäri ja tarkennan katsettani, huomaan kuinka he vain vilkaisevat minua nopeasti ja jatkavat matkaansa. Ehkä hekin vain huomasivat sisällöttömät silmäni? Kumarrun, nostan tiputtamani hanskan, nousen ylös, käännyn ja jatkan matkaani. Pimeä ja kolkko kaupunki vaikuttaa sydämmettömältä, mutta uskon, että sielläkin on joku, jonka silmät loistavat minulle. Jos hyvin käy, silmäni eivät ole hänen mielestään kovinkaan sisällöttömät.
Vai ovatkohan kaikki ihmiset menettäneet kyvyn nähdä toisiaan...