mä oon varma että tuun olemaa yksin koko elämäni. mä kuolen neitsyenä enkä ikinä saa mun ekaa suudelmaa enkä poikakaveria. oon ajatellu että voisin mennä täys-ikäsenä nunna luostariin. eipähän tarvitsisi kuunnella kenenkään loukkaavia huutoja takana.
luostarissa mä saisin olla rauhassa! nykyään oon täysi erakko. en tapaa tuttuja. en mene kaupungille koska mä pelkään huutoja takana jotka mua satuttaa tosi paljo. eikä mulla oo kavereitakaan.
mä haluisin vaa olla rauhassa! Te kiusaajat ette voi antaa ihmisten olla rauhassa! MIKS!?!?
onko se NIIN kovaa naureskella kavereitten kanssa ja pilata ihmisten elämä?
kohta mä en enää jaksa....
luostarissa mä saisin olla rauhassa! nykyään oon täysi erakko. en tapaa tuttuja. en mene kaupungille koska mä pelkään huutoja takana jotka mua satuttaa tosi paljo. eikä mulla oo kavereitakaan.
mä haluisin vaa olla rauhassa! Te kiusaajat ette voi antaa ihmisten olla rauhassa! MIKS!?!?
onko se NIIN kovaa naureskella kavereitten kanssa ja pilata ihmisten elämä?
kohta mä en enää jaksa....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinusta voi nyt tuntua että olen liian vanha pieru vastaamaan ja rohkaisemaan, mutta omasta kokemuksesta voin ehkä vähän neuvoa.
Mä olin 15-vuotiaana eli ysiluokkalaisena myös yksinäinen ja pidin itseäni tosi vastenmielisenä. Olin sinun laillasi varma että elämäni tulee aina olemaan samanlaista paskaa.
Sitten yläaste päättyi. Siitä alkoi elämä mennä paremmin. Lukiossa kukaan ei enää kiusannut. Sain pari hyvää kaveria ja mahdollisuuden aloittaa uusiksi. Ja nyt 21-vuotiaana on hyvä olla. Ja vielä on nuoruutta koettavana.
Piti vain olla kaikesta pahasta huolimatta niin vahvana kuin vain pystyi. Yläaste on paha paikka olla, mutta ole sitkeä vaikket jaksaisikaan.
Soita edes yhdelle tutulle ja käykää vaikka kävelyllä. Pääasia ettet jää ihan yksin. Lähde kaupungille, vaikka pelottaa. Mene vaikka sen yhden tutun kanssa.
Ja hei, poikakaveri(t) kyllä ehtivät sinut vielä löytää monta kertaa. Olet kuitenkin nuori, ja kaikki on edessä. Kunhan uskot siihen itse.
Tsemppiä ja hauskaa kevättä!:)
Yläaste ei tosiaankaan oo maailman ihanin paikka. Se on täynnä ilkeitä ihmisii, jotka yrittää parantaa omaa itsetuntoaan haukkumalla muita. Sielä munki itsetunto romuttu iha täysin ku kaikki haukku, ja inhosin itteeni. Onneks oli ees yks hyvä kaveri sillon, koska on tärkeetä ettei nyt ihan yksin kuitenkaan eristäydy.
Mut lukioon mentyä kaikki alko muuttua. Sielä ihmiset alkaa jo vähä aikuistua ja kiusaaminen jää. Siinä se itsetuntokin on sitte pikkuhiljaa noussu hyvien kokemusten myötä ja nykysin oon jo ihan sinut itteni kanssa.
Ja niistä pojista. Mäkään en oo vielä seurustellu, mut ensi suudelman oon kokenu (jätkä vaa sit asu liian kaukana ni juttu ei toiminu). Nyt kun itsetunto rupee olemaan jollain tasolla ni tunnen vast ekan kerran ees olevani valmis rakastamaan jotain toista, sillä musta se sanonta että ensin pitää osata rakastaa itteesä ennen kun voi rakastaa ketään muuta pitää täysin paikkansa. Mutta elämää on toivottavasti viel paljon edessä ja kerkeen kyllä vielä poikiakin tapailemaan, niinku säkin....meitä ei ainakaa voida huoriks haukku =)
Voimia sulle! Kyllä se siitä....
Kuulostat järkevältä nuorelta. Uskon, että löydät vielä paikkasi maailmassa. Ei sinun tarvitse luostariin mennä. Yläaste on ikävintä aikaa nuoruudessa. Siellä todellakin porukassa tyhmyys tiivistyy ja saadaan toisten suosiota, kun haukutaan massasta erottuvia.
Älä välitä niistä ja ole oma itsesi. Sinussa ei ole mitään vikaa. Kiusaajilla on yleensä itsellään ongelmia. Se on kyllä vaikeata olla välittämättä heistä, mutta siihen kun pystyt olet voittaja. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että meno on aivan erilaista yläasteen jälkeen. Mutta jos sinusta tuntuu pahalta ja se ei helpotu, suosittelen että käännyt jonkun kuraattorin tai vanhempiesi puoleen. Ei sinun tarvitse kaikkea paskaa sietää.
Toivotan sinulle sydämmeni pohjasta kaikkea hyvää tulevaisuudessa.
Kuulostaa ehkä kovalta, mutta kukaan ei tule sua maasta nostamaan. Jos makaat keskellä katua, kaikki kävelee sun yli. Itsesääliin on siis turha jäädä rypemään, tuhlaat vaan aikaas. Jos oot erakko, hiljanen, kärttysä, myrtsin näkönen, katot kummasti, jos joku sanoo sulle jotain, tietenkään moni ei tahdo edes lähestyä sua saati sitten olla halihalipusipusikaveri.
Hymy on ilmasta eikä maksa paljoa voimia. Siitä alkaa itsetunto kasvamaan ja tulee pakosti parempi mieli (vaikka sitä ei tahtois). Jos joku nauraa, naura takasin. Ruma ja ryppynen siitäkin tulee vanhana. Ja mitä väliä sillä on, mitä joku pipipää susta ajattelee? Eihän sitäkään näytä haittaavan, mitä sä siitä ajattelet. Ryhti suoraksi, hymyä huuleen ja kävele niin kuin omistaisit koko kadun, ylpeänä ja itsevarmana.
miks sua kiusataan?? lihavuuden takii vai??
ois kiva kirjoitella..mua on kiusattu mut
siitä pääsee yli ajan kans..mulla ei oo yhtään kaverii..mä oon aina kotona paitsi silloin kun pitää mennä kouluu..mä luulen kans et mä oon ikuinen neitsyt..