Sopiiko saksanpaimenkoira "ensimmäiseksi" koiraksi? En juuri ole ollut sakujen kanssa tekemisissä, mutta koirien kanssa yleensä kyllä paljonkin ja hyvin pärjännyt tähän mennessä. Kun mielessä kummittelee kaikki "kauhutarinat" em. rodusta.. Meneekö helposti pilalle jos ei ole ammattilainen kouluttamaan?
Hox! Rodun vihaajat älkää vaivautuko vastaamaan koska teidän mielipiteenne ei minua kiinnosta!
Hox! Rodun vihaajat älkää vaivautuko vastaamaan koska teidän mielipiteenne ei minua kiinnosta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka sakemanni on ns. "helppo rotu" kouluttaa se on kuitenkin koirarotuna niin voimakastahtoinen ja vahva viettinen että jos sellaisen ostat suosittelen ensimmäisenä sakemanninasi narttua ne ovat hiukan "pehmeämpiä" kuin urokset jotka voivat todella olla melkoisia "luupäitä" ja kokoa & voimaa on kun pienessä kylässä ;-))
Ja sitten EHDOTTOMASTI tutustu ko; rotuun netissä,kirjoista ,kyselemällä sakemanni omistajilta,käymällä sakemannien koulutuskentän reunalla katselemassa, juttele / kysele koirasta kasvattajalta jolta olet koiraa ostamassa älä osta itsellesi paperitonta koska sellaiset kasvattajat eivät välttämättä osaa / halua ottaa vastuuta myymistään pennuista ,kun hankit koiran vastuulliselta kasvattajalta ei vastuu pennusta ja sen kehityksestä katkea, vastuullinen kasvattaja on kiinnostunut pennun kuulumisista on aina valmis opastamaan ja kertomaan mitä tehdä jos jokin hätä / avun tarve tulee.
Useat kasvattajat järjestävät nk. "pentutapaamisia" jossa saman pentueen koirat esim. 5kk tapaavat toisensa, silloin jaetaan ilot ja murheet :-))
Kun koirasi kasvaa mene koulutuskentälle siellä koulutus ohjaaja on saanut SPL:n järjestämän koulutuksen koiran ja nimenomaan SAKSANPAIMENKOIRAN ohjaukseen / kouluttamiseen !!!
Onnea karvakorvan hankintaan olet valinnut maailman parhaimman rodun onnea myös sille :-))
Aiemmat vastaukset ovat tosia, voin sanoa sen kahden tällaisen turjakkeen elämää seuranneena. Sakemannin tapauksessa koulutus on asia, mitä ei voi sivuuttaa. Kouluttamisella tarkoitan koiran opetusta ja ohjaamista johdonmukaisesti.
Siihen saa neuvoja muilta harrastajilta, kirjoista ja oppimalla kantapäänkautta!
Näiden seikkojen lisäksi haluaisin korostaa, että sakemannin omistaja ei ole sohvaperuna, joka ulkoiluttaa turria sen verran, että tarpeet tulee tehdyksi vaan hän on ulkoilmassa viihtyvä henkilö.
Nämä koirat tarvitsevat liikunnan lisäksi mielekästä puuhaa, joka voi olla esim. pienen jälkiradan tekeminen. Joten mieti, mitä pystyt koirasi kanssa tekemää, mihin aika riittää ym.
Rotuna sakemanni loistava, mutta se löytää omistajikseen monasti täysin vääriä henkilöitä.
...``ammattilaisellakin´´on joskus ollut ensimmäinen koira!Loppujen lopuksi oikean rodun valinta on helppo,mutta yksilön valinta tuottaa päänvaivaa.Eli uros vai narttu,mitä koiralta toivot,koulutatko omaksi iloksi vai kilpailetko jne.Valitse kasvattaja joka on vuosia kasvattanut ja jonka kasvatteja on ollut esillä,tälläinen kasvattaja voi antaa parhaat neuvot,kun tulee ongelmia.
Jo itse itsellesi asettama kriteeri kertoo että olet tosissasi liikkeellä ja haluat oppia ja tietää.Oma ensimmäinen koirani oli uros,rauhallisimmasta päästä ja Sirpa Pellikan Saksanpaimenkoira-kirjan neuvoilla edettiin,minun koirani kasvattaja ei ollut ``äitityyppiä´´ja pitänyt huolta meistä uusista.Siksi se kasvattajan tuki ja neuvot ovat kullan kalliita alkutaipaleella.Ja myöhemminkin.
Tervetuloa tämän kateellisten,hullujen,omalaatusten ihmisten ja ah!niin ihanan rodun pariin!
... on minulla ollut sakemanni. Niin kuin jokaisen rodun kohdalla, on senkin kanssa koettu niin hyvät kuin huonotkin ajat. Meidän koiran kanssa on käynyt hyvä tuuri, kun se ei ole pohjimmiltaan sellainen luupää kuin useimmat tuntemani sakemannit.
Saksanpaimenkoiraan en varmasti olisi päätynyt, jos en olisi konttaamisikäisenä jo tutustunut näihin vesseleihin.
Jos tuntuu siltä että olet valitsemassa koiraa sen maineen takia, niin harkitseppa asiaa uudelleen. Kuten edelläkin sanottiin, perehdy harkitsemaasi rotuun, ennen kuin sen edustajan hankit kotiisi...
Edellisessä viestissä mainittiin että narttu ei olisi niin kova pala kuin uros. Omien kokemusteni perusteella väittäisin toista. Narttusakut jotka tiedän ja tunnen, ovat olleet yleensä paljon äkäisempiä ja arvaamattomampia kuin urokset.
ottaa sakun eka koiraksi, kunhan muistaa että saku on käyttörotu ja asennoituu koiraan sillä asenteella mikä rodulle kuuluu.
Ei todellakaan narttu ole yhtään sen helpompi sakemanni, kuin uroskaan.
Mutta, terve tuloa joukkoon hulluun, meillä on aina kivaa.
Yksi asia vielä unohtu!Tämä KARVANLÄHTÖ!
Jos olet valmis kaikkeen mikä on leivitetty karvoilla kaks kertaa vuodessa(mm.ruoka,vaatteet,sängyt,vieraat)olet oikealla tiellä!Tää on karmivaa kun on kaks eläintä kotona joilta putoo koko tupee,niin rakkaus on koetuksella,kun kilpailu kainalosta on kovimmillaan.Vaikka harjaat,peset,nypit,suit,karstaat,raastat,rukoilet
imuroit,kuuraat,kiroat ja itket,on karvoja joka puolella.Mutta kun se kauhea pöllytys päättyy ja uusi kiiltävä palttoo alkaa ilmestyä ollaan taas hetkeksi voiton puolella.
Minulla on vielä uroskin joka pudottaa Pekkarisensa samoin kuin nartut,tupsut törröllään painellaan ja koirat muistuttaa risukasaa,sillon ei ole kivaa!
Kyllä minä yhdet karvat kestän..onhan minulla kissa josta irtoaa karvaa koko ajan.. Älkää panikoiko..kyllä minä tiedän että koiraa pitää kunnioittaa.. En minä uskaltaisi sakua ottaakkaan jos en olisi aiemmin ollut noin paljon koirien kanssa tekemisissä.. olen siis paljon mutta en juuri sakujen kanssa..
Mun eka koirani oli sakemanninarttu. Hyvin pärjättiin, kun olin valmis opettelemaan rodun kanssa elämistä. Ja koukkuun ole tähän rotuun toivottomasti ja parantumattomasti jäänyt. :)
Nyt minulla on uros sakemanni ja olen kyllä sitä mieltä, että nämä pojat ovat paljon selkeämpiä kuin nartut. Oma narttuni ainakin oli kiero kuin korkkiruuvi ja dominoiva. Mitään se ei koskaan tehnyt suoraan tai haastanut mihinkään mutta monesti vedätti mua 6-0 koiran hyväksi. Sai tahtonsa läpi lipilipittelemällä.
Jos nykyinen uros haluaa jotain, se kans tekee sen suoraan ja häpeilemättä. On kovapäinen ja dominoiva. Ainoa haittapuoli on suurempi koko ja voimat, mikä tekee koirasta fyysisesti vaikeammin hallittavan. Mutta selkeämpi ja suoraviivaisempi se on. Ehkäpä tyhmempikin? ;) Uroksilla tietty egoilu kuuluu myös kuvaan mutta silti sanoisin että uros on helpompi. Pojilla tuntuisi olevan enemmän "huumorintajua" kuin tytöillä. Oma neitini oli aika nipo toisinaan.
Kummallakin siis omat hyvät puolensa mutta itse pitäisin helpompana tai siis selkeämpänä urosta.