Taas juttuu ilkeestä äitipuolesta. Voisin vähän kertoo siitä paskiaisest,jota joudun edelleen kestää: Tokalla se löi mua avokämmenellä,eskarilla se huus mulle ja meinas lyödä,se haukkuu mun omaa mutsii hulluks ja tyhmäks ämmäks. Ja nyt se valehtelee mun faijalle,et liikun "väärässä" seurassa,vaikken liiku missäkään. Mä inhoon sitä ämmää... Se juo joka päivä!! Kaks kertaa mun faija ja se ämmä on laittanu poikki,mut ne palas takas yhteen. Sit se haukkuu mua pimeeks ja idiootiks. Joka päivä se vaan huutaa...Kaikki olis helpompaa,jos faija ja mutsi olis viel yhessä. Ja nyt ku kirjotan tätä,mua itkettää ihan sairaasti. Mun mutsilla on sairaus,eikä se voi käydä töissä... ja arvaaks satuttaako,ku se ilkee hullu ämmä (eli mun äitipuoli) kehtaa haukkuu sitä!!!!!!!!
Muuten mul menee ihan hyvin,on poikaystävä josta en ikinä kerro ainakaan kotona,mul on paljon kavereita,joista ei edes mun bestis tiiä miten asiat oikeesti on... MÄ HALUISIN OLLA JO AIKUINEN JA ASUU KAUKANA SIITÄ VITUN ÄMMÄSTÄ! Anteeks jos kiroilen,mut mä oikeesti inhoon sitä paskaa yli kaiken!Se valehteleva ämmä!!!!!
Muuten mul menee ihan hyvin,on poikaystävä josta en ikinä kerro ainakaan kotona,mul on paljon kavereita,joista ei edes mun bestis tiiä miten asiat oikeesti on... MÄ HALUISIN OLLA JO AIKUINEN JA ASUU KAUKANA SIITÄ VITUN ÄMMÄSTÄ! Anteeks jos kiroilen,mut mä oikeesti inhoon sitä paskaa yli kaiken!Se valehteleva ämmä!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinkahan vanha sinä olet? Ajattelin vastata jotakin, jos se helpottais. Ensimmäiseksi soita paikkakuntas neuvolaan tai terveyskeskukseen kenelle vaan hoitajalle tai poliisille ja kerro mitä se nainen tekee. He ohjaavat asian eteenpäin. Pelkäätkö, että isäs ei hyväksyis sitä, että kerrot viranomaisille? Jos niin on, pyydä isääs juttelemaan asiasta kahden kesken, niin että varaat aikaa ja sanot että asiasi on tärkeä. Jos hän ei ota sinua vakavasti, ota sitten yhteys sinne terveyskeskukseen. Äitipuolesi käytös täyttää henkisen väkivallan merkit ja lyöminen on vielä enemmän rikos. Itse olen 14 vuotiaan pojan äiti. Poikani tapaa isäänsä hiukan vastentahtosesti, nykyään ei millään. Äitipuolen ja isän perheessä on 3 ja 5 v. lapset. En tunne sitä naista, mutta se kohtelee aivan törkeesti poikaani. Nimittelee ja puhuu sille, että se pilaa heidän elämänsä tulemalla sinne. Haukkuu myös minua pojalleni jne. vaikka emme ole koskaan keskustelleet, vain "hei" sanottu kun ollaan nähty. Kaikki on nykyään pojan isän tiedossa ja siellä tapahtuu nyt. Onneksi äitipuoli ei ole käynyt kiinni, kuten sinun tapauksessa. Tsemppiä !
...mä oon 13-wee. En oo ihan varma tosta kytille ilmottamisesta...Ku en viitti edes puhuu mutsille tästä. En kellekään..... Ja kyl mun faija tietää,sen takii niil on menny poikki. Mut ei tää helvetti näytä koskaan loppuvan.
sinä haluat? Kyllä jonkun täytyy ajatella sinuakin! Jos kukaan lähipiiristäsi ei ymmärrä ajatella sinun tunteitasi ja oloasi niin yritä itse tehdä asialle jotain, jos vain suinkin uskallat ja jaksat.
Eihän sitä pakko ole poliisille viedä, mutta pakkohan sun on jollekin puhua. Mieti, kehen luottaisit? Terveydenhoitaja, koulukuraattori, sosiaaliviranomaiset ym. tahot voivat laillisesti auttaa juuri sinua.
Miten kurja on tilanteesi? Jos haluat, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämääsi, vai suojeletko aikuisia? Aikuisten kuuluisi suojella lapsia ja nuoria.
sinua aivan täydellisesti.. itse olen tällä hetkellä 18v mutta juuri sinun ikäisenä minulla oli juuri niin kauhea äitipuoli kuin vaan voi odottaa..=( vanhempani erosivat kun olin 7v ja sen jälkeen kummankin elämä alkoi mennä alamäkeen ja alkoholi sekä alati vaihtuvat kumppanit tulivat kuvioihin ja lapset (minulla on 3v nuorempi pikkuveli ja 5v vanhempi isoveli) jäivät taka-alalle. kävin läpi masennuksen 13 vuotiaana kun asuin isäni luona ja tilanne siellä oli pahimmillaan. äitipuoleni haukkui minua ja äitiäni vaikka eivät olleet tavanneet, joskus kävi minuun käsiksi mutta ei onneksi lyönyt. ei siitä asiasta uskaltanut kenellekkään puhua. joskus yläasteella puhuin asiasta yhdelle opettajalle, mutta en hänellekkään kertonut aivan kaikkea. sellaisessa tilanteessa tulee tunne "ettei kukaan kuitenkaan ymmärrä". kuitenkin rohkaisen sinua jollekkin puhumaan koska helpottaa oloasi ja asialle mahd. voidaan jotain tehdäkin. itse olen vuosien varrella miettinyt että olisiko hyvä mennä psykiatrille tai vastaavalle puhumaan että voisin jatkaa elämääni eteenpäin....tällähetkellä elämäni kuitenkin on loistavalla mallilla ja asun kihlattuni kanssa yhteisessä asunnosaa ja suunnittelemme perheen lisäystä..=)näen tätä entistä äitipuoltani (isäni erosi hänestä jo muutama vuosi sitten) välillä kaupassa ja välillä näen miten hän on jatkamassa omaa luontevaa olemistaan juomalla ja nuolemalla kaikkia miehiä jotka hän saa isku etäisyydelle.. tiedän että hän puhuu mista paskaa seläntakana edelleen, olen kuullut muutamilta ystäviltäni, jotka asuvat kyseisen henkilön naapurissa..=( en välitä siitä äläkä välitä sinäkään! koita jaksaa, voin kertoa että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin vaikka ei aina siltä tunnukkaan! aurinkoista kevättä sinulle ja äidillesi:D!!