miten

taas olen kuullut että se 6kk kotiin sijoitus olisi viimeinen testi voiko huostan purkaa, ja jos huostaa ei pureta, niin lapsi/lapset uudelleen sijoitetaan mutta ei enää kotiin.

mjhgfdjhgf kirjoitti:

taas olen kuullut että se 6kk kotiin sijoitus olisi viimeinen testi voiko huostan purkaa, ja jos huostaa ei pureta, niin lapsi/lapset uudelleen sijoitetaan mutta ei enää kotiin.

kaikki tilanteet ovat tapauskohtaisia, yleispätevistä säännöistä ei ole väliä, koska sossu tekee päätökset kuitenkin. Tuo oli hyvä kuvaus, että juuri esim. jostain laskusta voi tulla kompastuskivi, koska nimenomaan raha vaikuttaa paljon sossun tekemiin päätöksiin. EIKÄ SEN SUUNTAISESTI, että huosakustannuksissa pyrittäisiin säästämään, vaan nimenomaan ne ovat kustannuserä, joissa ei säästetä. Se, missä säästetään kaikkein eniten, ovat huostia estävät tuet. Ja tietysti huosta-aikana yritetään vanhemmilta nyhtää kaikki, mitä irti saadaan, näin vanhemmat joutuvat esim. hoidollisissa huostaanotoissa osallistumaan lapsen lumehoitokustannuksiin, vaikka jos lakeja noudatettaisiin, niin lasten saama sairaalahoitohan on ilmaista.

Siksi on jotenkin niin huvittavaa aina, kun täällä joku kirjoittaa "en minä ainakaan tiedä," "en minä ainakaan ole kuullut," jne. ihan kuin hänen näkemänsä ja kuulemansa olisi lastensuojeluasioissa muka jokin yleispätevä sääntö. Sellaisia on hyvin vähän näihin liittyvissä asioissa, koska lakihan on niin, kuten viranomainen haluaa sen tapauskohtaisesti tulkita.

Puoli vuotta minun poikani oli virallisesti sijoitettuna kotiin huostahoitopaikasta. Ennen sitä hän oli asunut koekotiutuksessa puoli vuotta. Se oli äärettömän repivää aikaa. Poika oli murrosiässä ja minun piti pyytää sellaisia asioita häneltä, joita kenenkään terveen vanhemman ei olisi normaalioloissa tekemään eli suoraansanottuna käskin menemään sairaanakin kouluun (kuraattori oli huolissaan poissaoloista, joita
epäselvä kotiutustilanne aiheutti: stressi oli aivan valtava ja pojalle tuli paniikkihäiriö, mistä en tod maininnut sitten kouluun päin).

Kun mitään ei tapahtunut huostan purkamiseksi, otin yhteyttä asianajajaani, joka oli jo auttanut tuolta laitoksesta pääsemisessä. Hän oli ihana, paras terapeutti tuossa tilanteessa. -Jostain syystä sos.työntekijämme oli jäänyt sitten kokonaan pois toimistosta (missähän se nytkin kylvelee ruttosiemeniään?!)

Eli aika matelee ja melkein pahin aika koko huostassa on tuo kotona asumisen "testaus". Niin: Meillä se virallinen kotiinsijoitusaika siis kesti sen puoli vuotta.

pöllömuori kirjoitti:

Puoli vuotta minun poikani oli virallisesti sijoitettuna kotiin huostahoitopaikasta. Ennen sitä hän oli asunut koekotiutuksessa puoli vuotta. Se oli äärettömän repivää aikaa. Poika oli murrosiässä ja minun piti pyytää sellaisia asioita häneltä, joita kenenkään terveen vanhemman ei olisi normaalioloissa tekemään eli suoraansanottuna käskin menemään sairaanakin kouluun (kuraattori oli huolissaan poissaoloista, joita
epäselvä kotiutustilanne aiheutti: stressi oli aivan valtava ja pojalle tuli paniikkihäiriö, mistä en tod maininnut sitten kouluun päin).

Kun mitään ei tapahtunut huostan purkamiseksi, otin yhteyttä asianajajaani, joka oli jo auttanut tuolta laitoksesta pääsemisessä. Hän oli ihana, paras terapeutti tuossa tilanteessa. -Jostain syystä sos.työntekijämme oli jäänyt sitten kokonaan pois toimistosta (missähän se nytkin kylvelee ruttosiemeniään?!)

Eli aika matelee ja melkein pahin aika koko huostassa on tuo kotona asumisen "testaus". Niin: Meillä se virallinen kotiinsijoitusaika siis kesti sen puoli vuotta.

sitä, että LASTA EI HUOMIOIDA RIITTÄVÄSTI ja tällä tarkoitetaan nimenomaan vanhempia. Kuinkahan todellisuudessa on :) Nykyhuostaanotoissa tuntuu, että nimenomaan vanhemmat ovat niitä, jotka lapsensa edun parhaiten ymmärtävät ja siksi joutuvat joka asiassa myös hänen sijaiskärsijöikseen.

Kuka tuollaisessa koekotiutuksen "epäselvässä kotiutustilanteessa" lapsen stressiä ajattelee?
Kun lapsi voidaan millä sattuu syyllä repäistä kotoaan ilman mitään "pehmeää laskua" uuteen paikkaan, hänelle ei järjestetä mitään "koesijoitusta", vaan päinvastoin, järjettömyyden huippuna taidetaan vieläkin käyttää KOTIUTUMISJAKSOA upposen outoon ja vieraaseen paikkaan. Ja HUOM! Syy tähän voi olla ihan mikä tahansa, vaikka lakisääteisten palvelujen puuttuminen.

Jopa hoidollisen huostaanoton kohdalla, jolloin sijoitus on määräaikainen, eikä kotoa johtuva, toimitaan noin. Lapsen repäistään kotoa, sitten on kotiutumisjakso sijoitukseen, jolloin tapaamiset vanhempien kanssa ovat kiellettyjä! Mutta kun kotiutuksen aika koittaa, silloin lasta ei muka saa järkyttää äkillisillä muutoksilla ja kotiuttaminen kestää kaiken kaikkiaan useita kuukausia. Järjen köyhyyttä!

Mutta sosiaalityöntekijöillä ei tunnu olevan rohkeutta katsoa huostaanoton syitä aina aivan rehellisesti, hehän ovat joutuneet vääntämään ne paperilla lain kestäväksi ja siitä eteenpäin he elävät itsekin omassa harhassaan. Siksi lapsen etu on usein kaukana tuollaisissa koekotiutuksissa, koska joka huostaperheeseen suhtaudutaan kuin päihteidenkäyttäjiin, joiden kohdalla pelätään lapsen pompotusta edes takaisin.

Mutta mitä hoidollistenkaan huostaanottojen kohdalla pelätään, koska ne ovat selkeä esimerkki siitä, että sijoituksen syyt eivät ole kotona. Siksi ne ovat hyvä esimerkki tähän, mitä nyt ajan takaa. Eli vaikka lapsen etua ollaan ajavinaan koekotiutuksenkin kohdalla, niin todellisuudessa siinä ei ajatella lasta ollenkaan. Edellinen kuvasi hyvin, mitä epävarmuus voi lapselle aiheuttaa. Koska laittomia huostaanottoja ei myönnetä julkisuudessa, on kaikki huostaanotot hoidettava ulkoiset muotoseikat huomioiden siten, kuin kyse olisi laillisesta huostaanotosta. Tätä olen tarkoittanut sanoessani, että poliitikot ja viranomaiset sotkeutuvat omiin valheisiinsa ja kärsijänä on lapsi.

Lapselle/nuorelle täytyi pikaisesti löytää uusi sijoituspaikka entisen osoittauduttua täysin kelvottomaksi. Ykskaks' ja meidän onneksi koti "kelpuutettiin". Tarkoitus oli sitten puolen vuoden päästä purkaa huosta, mutta sosiaalitoimen vähäisten resurssien vuoksi (kuulemma) purku venyi ja venyi.... puoleentoista vuoteen. Käytännön haittaa huostan päällä olosta ei meille ollut koko aikana ja esim. palavereja sosiaalitoimen kanssa tuona ajanjaksona ainoastaan yksi purkupalaverin lisäksi. Nuori ennätti muuttaa jo toiselle paikkakunnalle opintojensa vuoksi yläasteen loputtua ennenkuin lopullinen huostassapidon lakkautus astui voimaan. Esim. tuohon muuttoon ei tarttunut sos.toimi millään tavoin eikä maistraatista tai muualtakaan kyselty sen enempää kun itse lapsen muuttoilmoitukset opiskelupaikkakunnalle teimme. Minäkin olin kuullut tuosta puolesta vuodesta ja sossustakin siitä minulle mainittiin, mutta kovin kevyesti se venyi kolminkertaiseksi. Tosin sosiaalitoimen "taustalla" olo ei näkynyt meidän elämässä millään tavoin, ihan kuin huostaa ei olisi koskaan ollutkaan. Ensin lapsi töytyytettiin tuhatta ja sataa perhekotihelvettiin ja muutaman kuukauden jälkeen hän oli täysin kykenevä (samoin koti havaittiin lapselle soveltuvaksi ;) ) elämään kotonaan kuten kuka tahansa nuori, ikäänkuin tuo muutama kuukausi olisi ollut painajaisuni eikä todellisuudessa tapahtunutta ollenkaan. Näin ihmeellisiä ovat lastensuojelun kiemurat. En tosin valita, saimmehan lapsen takaisin kotiin pikaisesti, mutta tämä toiminta ei ole johdonmukaista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

meni näin: kirjoitti:

Lapselle/nuorelle täytyi pikaisesti löytää uusi sijoituspaikka entisen osoittauduttua täysin kelvottomaksi. Ykskaks' ja meidän onneksi koti "kelpuutettiin". Tarkoitus oli sitten puolen vuoden päästä purkaa huosta, mutta sosiaalitoimen vähäisten resurssien vuoksi (kuulemma) purku venyi ja venyi.... puoleentoista vuoteen. Käytännön haittaa huostan päällä olosta ei meille ollut koko aikana ja esim. palavereja sosiaalitoimen kanssa tuona ajanjaksona ainoastaan yksi purkupalaverin lisäksi. Nuori ennätti muuttaa jo toiselle paikkakunnalle opintojensa vuoksi yläasteen loputtua ennenkuin lopullinen huostassapidon lakkautus astui voimaan. Esim. tuohon muuttoon ei tarttunut sos.toimi millään tavoin eikä maistraatista tai muualtakaan kyselty sen enempää kun itse lapsen muuttoilmoitukset opiskelupaikkakunnalle teimme. Minäkin olin kuullut tuosta puolesta vuodesta ja sossustakin siitä minulle mainittiin, mutta kovin kevyesti se venyi kolminkertaiseksi. Tosin sosiaalitoimen "taustalla" olo ei näkynyt meidän elämässä millään tavoin, ihan kuin huostaa ei olisi koskaan ollutkaan. Ensin lapsi töytyytettiin tuhatta ja sataa perhekotihelvettiin ja muutaman kuukauden jälkeen hän oli täysin kykenevä (samoin koti havaittiin lapselle soveltuvaksi ;) ) elämään kotonaan kuten kuka tahansa nuori, ikäänkuin tuo muutama kuukausi olisi ollut painajaisuni eikä todellisuudessa tapahtunutta ollenkaan. Näin ihmeellisiä ovat lastensuojelun kiemurat. En tosin valita, saimmehan lapsen takaisin kotiin pikaisesti, mutta tämä toiminta ei ole johdonmukaista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ihan tyypillistä, että tosiaan ensin hirveällä kiireellä lapsi huostaan - syystä ei väliä - ja kun sijaispaikka on niin helvetillisen huono, että JOPA SOSSUT tajuavat sen huonoksi, niin sitten äkkiä koti kelpaakin. Sama koti, mitä se oli muutamaa kuukautta aikaisemminkin :) :) Mitään muutoksia mihinkään asioihin kotioloissa ei ole tapahtunut, mutta yhtäkkiä se vain on taas sossujen silmissä riittävän hyvä paikka kasvavalle lapselle.

Mutta huosta puretaan "sitten kun sossut ehtivät", että s-paikka saisi rahaa mahdollisimman kauan siitäkin lapsesta, joka on jo vanhempien huomassa. Onhan siinä tietysti heidän oikeaakin kiirettä mukana, mutta koskaan kiire ei vaikuta yhdessäkään asiassa lapsen tai vanhempien eduksi, ei taloudellisesti, eikä missään tapauksessa muutenkaan.

Turhaa touhua kirjoitti:

Ihan tyypillistä, että tosiaan ensin hirveällä kiireellä lapsi huostaan - syystä ei väliä - ja kun sijaispaikka on niin helvetillisen huono, että JOPA SOSSUT tajuavat sen huonoksi, niin sitten äkkiä koti kelpaakin. Sama koti, mitä se oli muutamaa kuukautta aikaisemminkin :) :) Mitään muutoksia mihinkään asioihin kotioloissa ei ole tapahtunut, mutta yhtäkkiä se vain on taas sossujen silmissä riittävän hyvä paikka kasvavalle lapselle.

Mutta huosta puretaan "sitten kun sossut ehtivät", että s-paikka saisi rahaa mahdollisimman kauan siitäkin lapsesta, joka on jo vanhempien huomassa. Onhan siinä tietysti heidän oikeaakin kiirettä mukana, mutta koskaan kiire ei vaikuta yhdessäkään asiassa lapsen tai vanhempien eduksi, ei taloudellisesti, eikä missään tapauksessa muutenkaan.

nyt s-paikalle enää silloin makseta mitään jos lapsi on sijoitettu kotiin.
laissa sanotaan että kotiin voidaan sijoittaa enintään 6kk, mutta jos silti ei huostaa pureta niin käsittääkseni lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle uudelleen.

hgtyhghg kirjoitti:

nyt s-paikalle enää silloin makseta mitään jos lapsi on sijoitettu kotiin.
laissa sanotaan että kotiin voidaan sijoittaa enintään 6kk, mutta jos silti ei huostaa pureta niin käsittääkseni lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle uudelleen.

vaihdella, eli meillä oli lapsi huostattuna tuon 1,5 vuotta ja asui siitä vuoden kotona ja puoli vuotta opiskelupaikkakunnalla. Uutta sijoituspaikkaa ei siis etsittykään. Siihen sijaishuoltoläävään maksut loppuivat heti kun lapsi sieltä pelastettiin, tai siis seuraavan kuun alusta lukien eivät enää lapsellani päässeet rahastamaan.