Tärkein keskustelija täällä taitaa olla opettaja nimimerkillä "ammattikasvattaja".
Ainakin hän kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhemmat, avauksista päätellen.
Hän asiantuntija pedagogiikassa, omasssa oppiaineessaan, lasten- ja nuorisopsykologiassa, inkluusiossa, sosiaalityössä, aikuiskasvatuksessa, tähtitieteessä, ornitologiassa, astrologiassa sekä puutarhan hoidossa.
Ainakin hän kuvittelee tietävänsä kaiken paremmin kuin vanhemmat, avauksista päätellen.
Hän asiantuntija pedagogiikassa, omasssa oppiaineessaan, lasten- ja nuorisopsykologiassa, inkluusiossa, sosiaalityössä, aikuiskasvatuksessa, tähtitieteessä, ornitologiassa, astrologiassa sekä puutarhan hoidossa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Etkö osaa lukea? Nuo avaukset ovat ihan muiden tekemiä. Sinunko tekemiäsi ne ovat? Ammattikasvattaja on tehnyt noista avauksista vain yhden. Sun kannattaa ehkä pysytellä keskustelemassa vaan siitä ornitologiasta tai tähtitieteestä. Vai oletko ehkä se tyyppi joka koko ajan mukeltaa inkluusiosta?
Ammattikasvattajan nimimerkillä on Tärkein aihe täällä. Taitaa olla myös tärkein keskustelija.
Eiks me kaikki ollaakkaan tärkeitä???? Mie oon ainakii tärkee, ja tiiän sen. Opettajt tulee vasta mun jälkee, mä oon mä!
Kaikki keskustelijat täällä ovat niin hyviä että meistä kaikista pitäisi tulla opettajia!!!!
jos hän kirjoittaa asiaa, onko hän jotenkin astunut varpaillensa. Kateus on kauhea asia se vie kalatkin järvestä, vai mitä.
Kyseessä ei liene kateus, vaikka moni haluaakin heti nostaa asemaansa tuomalla esille "nuo kiusaa siksi kun ne on kateellisia MINULLE...." .
Ei aina kyse ole kateudesta.
Jokainen kirjoittaa mitä haluaa, sehän on jo nähty. Jokainen puolustaa itseään, sekin on jo nähty. Meillä tuntuu olevan vaan hukassa se, että jokainen raapustelee itse ja omia tuntojaan eikä yleisiä totuuksia. Jokainen kirjoittaa asioistaa oman mielipiteensä. Onko mielipide oikea vai väärä jää auki.
Minua ei haittaa oikeasti se, että mitä mieltä joku asiasta on. Luen, kommentoin , ehkä en kommentoi. Sananvapautta kai sekin tavallaan on.
Toisten mielipiteiden oikeellisuus on vähän niin kuin pieru tuulessa. Joskus napsahtaa haju nokkaan, kun kohdalle sattuu mutta usein menee ohi.
Miksi emme voisi arvostaa kirjoittajia ? Minusta on hienoa, jos ihmisellä ei ole muita ongelmia kuin kirjanpäällystäminen. Silloin on elämässä monta muuta asiaa tosi hyvin. Minusta on hienoa, että ammattikasvattaja jaksaa uskoa peruskoulun täydellisyyteen, eikä usko kenenkään tekevän työtään huonosti. Joku voisi sanoa sen olevan naiviutta, joku sokeutta mutta minä luulen ( korostan en tiedä) että kyseessä on enemmänkin sitä, että tekee itse hommansa ok mutta ei halua uskoa, että toiset eivät tekisi kolleegoina samoin.
Minusta täällä on myös hyviä vanhempia kirjoittamassa. He uskaltavat sanoa asioita suoraan. He uskaltavat valittaa, kritisoida, arvioida ja ilmaista mielipiteensä. Ei se tee heistä huonompia tai ala-arvoisia vanhempia. Heillä on oikeus mielipiteeseen. Taustalla voi olla juuri huonot kokemukset tai kohdalle vaan on sattunut "epäkuranttia opettaja-ainesta".
Onhan se kyllä niin, että nämä opettajat ovat usein varsinkin tänä päivänä ns. kympintyttöjä. Halu opettajaksi on kova, pääsykokeisiin on luettava ja siellä menestyy tänäpäivänä ne joilla on myös hyvät pohjat todistuksessa. Eli menee ohi sellainen pojan, josta tulisi hyvä opettaja mutta nyt vaan ei tule.
Antkaa ihmisten kirjoittaa ajatuksia, ottakaa opiksi, naurakaa ja itkekään. Tehkää mitä tahansa mutta älkää tuomitko
Ajattelin jättää tämän ketjun tyystin kommentoimatta, mutta sanonpa nyt kuitenkin ihan vain pari juttua.
Ensinnäkin, en missään kohtaa millään sanamuodolla ole väittänyt, että peruskoulu olisi täydellinen. En missään. Mielestäni olen tuolla yhdessäkin ketjussa aika suorasanaisesti jo eritellyt sen, mitä muuttaisin jos vain voisin. Suomalaisessa koulujärjestelmässä on omat puutteensa ja ongelmakohtansa, mutta se on kuitenkin kohtuullisen toimiva verrattuna useiden muiden maiden järjestelmään.
Toiseksi, KAIKKI keskustelun nimellä kulkeva viritelmä täällä ei oikeasti täytä keskustelun kriteereitä. Minunkin mielestäni kaikista asioista saa ja pitää puhua, mutta perusteeton ja turhanpäiväinen suun soitto ei keskustelua ole. Kun mielipiteen esittää, pitäisi se pystyä perustelemaan muutenkin kuin vain haukkumalla muita.
Ja vielä lopuksi; kun kirjoitin tuon avauksen siitä, mikä täällä on tärkein keskustelunaihe, kaikki ylimpänä listassa olevat avaukset koskivat kirjanpäällystystä. Se nyt jotenkin vain tuntuu hieman pienehköltä keskustelunaiheelta tämän päivän murroksissa olevassa koulussa, joten heitin aiheeseen liittyen puolihuumorilla avauksen. Itse en tunne ensimmäistäkään ihmistä, joka pitäisi koulumme suurimpana ongelmana kirjojen päällystämistä. Uskon aika vakaasti, että nämä avaukset nostetaan esille lähinnä huumorimielellä.
Toki, jos kirjojen päällystäminen jollekin todella muodostuu kynnyskysymykseksi ja asiaksi, joka lopullisesti romahduttaa niin lasten kuin vanhempienkin koulumotivaation, se on syytä ÄÄRIMMÄISEN tarkasti ja analyyttisesti läpikäydä ja pohtia, miten löydämme tilanteeseen kaikkia miellyttävän kompromissin!
Tulee tunne, että et arvosta muita ihmisiä keskustelijoina kovin korkealle. Hyvin napakasti olet määrittämässä mikä on keskustelua , mikä ei. Määrittele meille kaikille mitä se Sinun mielestäsi on.
Joku voisikin tehdä väitöskirjan kirjanpäällystämisen merkityksestä opettajan uskottavuuteen. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea niiden kirjojen ja päällysten takaa paljastuisi.
Kerrot, että koulu on murroksessa. Mitä sillä ajat takaa ? Miten murros ilmenee ? Mitä on tehtävissä ? Voimmeko me kurjat, hurjat, epäkelvot vanhemmat tehdä enää mitään ?
Että ihan kirjanpäällystyksen merkityksestä open uskottavuudelle!? Niin kuin opettajan joku henkilökohtainen missio olisi päällystyttää kirjoja. Ope toivoo kirjojen päällystämistä, koska kaupunki, opetuslautakunta, kouluvirasto ja esimies hänelle kertovat, että rahaa kirjojen uusimiseen ei tule tippumaan about seuraavaan kymmeneen vuoteen. Päällystetyt kirjat kestävät kauemmin ja seuraavien sukupolvien on niitä sitten mukavampi käyttää. Luultavasti opekokouksessa on esimies eli rehtori muistuttanut, että kirjat pitää päällystyttää, jotta pärjätään.
Tässä tämän perin syvällisen pulman ydin. Väsääpä siitä väikkäri.
Keskustelukumppaneita pitää arvostaa juu, mutta joskus jotkut tekevät sen kyllä haastavaksi...
Jos ei kykenen ottamaan haasteita vastaan tai pysty keskustelemaan asioista taikka asioiden vierestä ei opettajan ammatti varmaan ole se paras mahdollinen.
Jos on heti valmis nokittamaan toisia niin tuskin silloinkaan on kypsä opettajaksi. Riski nokkia myös työelämässä kasvaa sillä kukaan ei pysty pitämään ajatuksiaan piilossa vaan antaa niiden heijastua töihin.
Jos minä siis nokin vanhempia, voitko kertoa missä niin olen tehnyt?
Ja jos joku vanhempi täällä haukkuu suorasanaisesti kaikki opettajat, onko hän epäkelpo vanhempana tai peräti ihmisenä, koska ei voi ollla muita nokkimatta?
Minähän olen käsittääkseni keskustelun jo määritellyt. Se tarkoittaa sitä, että esittää mielipiteensä asiallisesti ja muita loukkaamatta ja kykenee mielipiteensä myös perustelemaan.
Koulu on ollut edellisestä taantumasta lähtien jatkuvassa muutoksessa. Kuntien talousahdinko on aiheuttanut monenlaisia ongelmia ja jatkuvat muutokset opetussuunnitelmissa ja tuntijaossa aiheuttavat oikeastaan enimmäkseen sotkua.
Oppilaat ovat se osapuoli, joka eniten kärsii.
Voisin pitää aiheesta tunnin luennon, muttet taida sitä haluta. Ajatuksiani olen jo useammissakin ketjuissa esitellyt.
Vanhemmista selvä enemmistö - tämänkin olen aikaisemminkin sanonut- tekee tehtävänsä asiallisesti.
Minäköhän täällä olen se kirjoittaja, joka toistuvasti kaikkein asiattomimmat tekstit kirjoittaa ja eniten muita haukkuu?
Kommunikointi on äärettömän vaikeaa tämmöisellä nettialustalla. Kukaan ei kirjoita niin etteikö siitä voisi lukea asiaa väärin tai rivien välistä katsoa omat ajatuksensa asiaan. Kukaan ei kirjoita niin etteikö siitä jollakin tulisi sotajalalle lähtö.
Itse ajattelisin, että jokaisella on oikeus kirjoittaa itselleen parhaaksi katsomalla tavalla. Harva ammattilainen haukkuu omaa ammattikuntaa, joten puolustautuminen on ihan luonnollista. Joskus se puolustautuminen on turhaan, sillä kaikki eivät voi tehdä eivätkä tee perustehtäväänsä laadukkaasti. Oli sitten kyseessä mikä ammattiryhmä tahansa. Kaikki eivät ole onnistuneet ammatinvalinnassa, eikä kaikista ole kaikkiin ammatteihin vaikka nuoruudessa olisikin ajatus ollut ns. unelma-ammatista. Eikä ne vanhemmatkaan aina onnistu. Ei edes opettaja perheissä. Lisäksi jokaisessa perheessä on oma ajatuksensa asioista, joten perheen arvojakaan ei voi kyseenalaistaa.
Jos Suomen kouluissa oikeasti voidaan niin pahoin, ja vanhemmat ( huom ilmeisesti ne, ketkä eivät ole opettajia, vaan edustavat muita ammattiryhmiö tai jopa työttömiä) ovat niin pahoja, niin miksi koulut sekä OAJ ei reagoi ? Miksi sorrutaan arvostelemaan mutta ei suostuta ottamaan asioita kokonaisuuksina ( koti koulu) ?
Ihmiset ottavat niin herkästi itseensä. Kommentit imetään itselle, vaikka todellisuudessa ne eivät olisikaan suunnattu ko. henkilölle. Herkästi noustaan puolustamaan omaa reviiriä. Näin ei saisi olla. Ei opettajien puolelta eikä vanhempienkaan. Selkeästi tässä on vaikutelma siitä, että joku esittää oman asiansa jonka opettaja kumoaa mahdottomaksi, opettaja esittää asiat niin että leimautuu koko vanhempien porukka. Näin se ei saisi olla - mutta näin se vaan menee. Yksi huono opettaja ei tarkoita sataa huonoa opettajaa, eikä yksi välinpitämätön vanhempi tarkoita kaikkien luokan vanhempien olevan välinpitämättömiä.
Mitä sitten olisi tehtävissä ? Luulen, että konstit on vähät. Nyt näyttää olevan vallalla se, että koulu katsoo kaiken johtuvan vanhemmista. Mielestäni se ei ole näin. Koulussa oppilaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta vastaa opettajat. Kuinka monesti opettajakin sulkee silmänsä, ja antaa asian mennä ohi ? Aika usein veikkaisin. Ei jaksa, ei huvita ja kaikkihan se on sellaisia.
Ammattikasvattaja kysyy tuossa viestinsä lopuksi, onko hän se joka kirjoittaa ne asiattomimmat viestit. Vaikea sanoa, sillä jokainen tarkastelee viestejä omasta näkökulmastaan. Jos viestissä ( en nyt tarkoita amm.kasv viestejä) on jotain mikä osuu ja uppoa voi reaktio olla ihan mitä vain.
Ammattiylpeydelläkin on rajansa. Oli ammatti mikä tahansa. Ei meillä ole enää samaa ammatillista arvostusta kuin ennen oli: pappi, opettaja, lääkäri jne. Meillä ei enää kukaan pidä lääkäriä tai opettajaa kunnioitettavana ammattina. Meiltä on poistunut tämä arvostus aseman mukaan, ihmisen pitää itse ansaita paikkansa. Niin opettajankin. Toisaalta tämä on äärettömän ikävää, sillä jokaisella on kuitenkin arvonsa. Sillä huonolla äidillä, isällä ja opettajallakin.
Eihän se yhteistyö kodin ja koulun kanssa toimi, jos sitä tehdään vain vaikeissa tilanteissa. Muuten opettajat ja koulu jää kodille vieraaksi. Ei sitä arvaa sinne koululle soitella ja kysellä miten siellä menee. Parempi olla vain hiljaa. Ja ei sieltä koulultakaan koskaan positiivista yhteydenottoa tule, ottavat yhteyttä jos on negatiivista asiaa. Eli asetelma on valmis.
tarvinnut moisesta ketään nokkia eikä paljon muustakaan, koska kukaan ihan oikeassa elämässä tapaamani ihminen ei ole kehdannut esiintyä niin idioottina kuin täällä puolet porukasta. Lähes kaikki vanhemmat vaikuttavat aivan arkijärkisiltä ihmisiltä, jotka ymmärtävät kyllä esim. kirjojen päällystämisen idean ja senkin jopa, että ope harvoin ihan omaksi huvikseen opettaa, toivoo, käskee tai pyytää yhtään mitään vaan yrittää vain töitänsä tehdä. Täällä sen sijaan ihmiset näköjään voivat päästää sisäisen idiottinsa vapaasti valloilleen. Ja sitten pyhänä vaaditaan opettajilta jopa oikeita AJATUKSIA, kun eivät oikeat teot yksin riitä. Voi lol.
Minun näkökulmastani ajatellen se VIIMEINEN vastuu lapsista ja nuorista on kuitenkin vanhemmilla. Jos kokonaisuus ei toimi, on vanhempien asia tehdä sille jotakin.
Koulun ja yksittäisen opettajan keinot puuttua niihin ongelmiin ovat aina rajatut. Siinäkin asiassa vanhemmat ovat viime kädessä se taho, joka lopulliset päätökset tekee. Koulu voi tehdä oppilaiden suhteen lukuisan määrän erilaisia toimia niin hyvässä kuin pahassakin, mutta jos vanhemmat eivät tehtyjä ratkaisuja tue, ne jäävät merkityksettömiksi. Siinä vaiheessa kun lapsi on jo teini-ikäinen, hän vaikuttaa eri toimien tehoon myös itse.
Koulun ja kodin yhteistyön pitäisi olla itsestäänselvyys kaikissa koulumuodoissa ja kaikille opettajille ja vanhemmille. Sitä se ei ole. Opettajista osalle on ilmeisesti muodostunut tyystin väärä kuva opettajan työstä, mutta myös yllättävän monille vanhemmille se, että kouluun yhteyttä pidettäisiin, tuntuu olevan vastenmielistä. Klassinen kaikkien tietämä totuus on totta: yhteistyö maistuu kaikkein huonoimmin juuri heille, joiden lapset sitä eniten tarvitsisivat. Jos vanhempaa ei kiinnosta edes siihen vanhempaintuokioon tai -varttiin tuleminen, jossa hänen lapsestaan ja vain ja ainoastaan hänestä puhuttaisiin, minkäs teet?
Olen itsekin isä ja olen sitä mieltä, että jos lapsi oirehtii, voin katsoa itseäni peiliin. Aina asiat eivät näin yksiselitteiset ole, mutta pääsääntöisesti kyllä. Se mikä ihan oikeasti ottaa joskus päähän, on se, ettei edes näin anonyymillä keskustelupalstalla voisi sanoa asioita hieman suoremminkin. Miksei voisi? Ja se suoremmin sanominen ei tarkoita haukkumista, kuten osa on täällä ymmärtänyt, vaan sitä, että asioita ei pehmentelisi ja muotoilisi niin ympäripyöreästi, että se olennainen jää sanomatta.
Opettajan työssä todellisuudessa törmää väkisinkin tapauksiin, joita ei todeksi uskoisi. Osa vanhemmista - onneksi pieni osa - on tehtäviensä suhteen pihalla kuin ne kuuluisat lumiukot. Ja valitettavan monet näistä lumiukkovanhemmista ovat myös heitä, jotka eivät kestä minkäänlaista kommenttia siitä, että lapsella joko on ongelmia tai siitä, että jotakin ehkä pitäisi tehdä toisin.
Jokaisella opettajalla tässä maassa riittäisi varmasti tarinoita kerrottavaksi kokemistaan ihmeellisyyksdistä lasten ja nuorten kasvatuksessa. Sivusta seuraavalla ei ole hajuakaan siitä, millaisia tilanteita koulumaailmassa eteen tulee. Nämä tilanteet opettajan on sitten todellisuudessa. käytännön työssään, hoidettava mahdollisimman tyylikkäästi ja siten, että välit kotiin eivät vain huonontuisi, vaikka oikeasti tekisikin ehkä mieluummin mieli kysyä jotain vaikkapa tyyliin: "Mitä he...ttiä te oikein ajattelette?"
Jos joku kovia kokekenut opettaja täällä sitten vastaa takaisin sillä samalla räksytyksellä kuin mitä muutamat kirjoittajat täällä tuottavat, on opettaja huono opettaja. Vaikka opettajat eivät millään tavoin "jalustalla" enää olekaan, heiltä odotetaan diplomaattisuutta ja fiksuutta aina vain lisää ja enemmän, vaikka toinen kirveellä päähän löisi, niinkö?
Omasta kirjoituksestani haluaisin todeta vain sen, että olen pyrkinyt pääsääntöisesti pitämään kirjoitukseni niin neutraalilla tasolla kuin pystyn. Jos joku tällaisista pohdinnoista hermostuu, se on hänen valintansa ja osoitus vain siitä, että ihmiset ovat joiltakin osin aika herkkähipiäisiä.
Sinuakin "Jussin pojille" kehoitan kuitenkin vilkaisemaan läpi nämä ketjut ja tutkimaan sitä, kummatko täällä suorasanaisemmin haukkuvat, opettajatko vaiko joku muu. Tosin täällä ei kukaan pysty tietämään sitäkään, onko joku opettaja vai ei. Kirjoitustyyli ajoittain jotakin paljastaa, mutta ei aina.
Se, miksi kehoitat juuri minua katsomaan viestejä läpi ei oikein aukea minulle. Luin, luin oman kommenttinikin. En kirjoittanut sitä sinulle, jos niin kuvittelit. Vastasin vain asioihin, joita on noussut esille.
Itse näkisin niin, että usein nousee esille se kenen on vastuu, kuka kantaa vastuun, kuka on syyllinen, kuka tuomitaan jne. Aina ollaan vaatimassa päätä vadille. Siihen syyllistyn minäkin, ja en ole siitä kovin ylpeä.
Opettaja voi toiminnallaan myrkyttää koko perheen. Meille on käynyt näin. Opettaja nimittelee liikuntarajoitteista poikaamme vammaiseksi. Vaatii koulussa juuri sellaisia asioita, joita hän ei vammansa vuoksi pysty tekemään kuin rajoitetusti. Puhuin luokanvalvojalle, hän ei halua puuttua koska tulisi kiusatuksi opettajien puolelta. Kuuntelin kauhusta kankeana....lapsi saa kärsiä opettajan omahyväisyyden vuoksi. Poika jätetään kaikesta ulkopuolelle opettajien taholta. Koulu on kuulema terveitä varten. Älyllisesti ei ole ongelmaa, ei oppimisessakaan. Ne ei kuulema hyväksy eikä niiden ole pakko hyväksyä.
En minä voi arvostaa sellaisia opettajia, jotka tekevät näin. En minäkään puutu heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, puutteisiin tai vapaa-aikaan vaikka aihettakin olisi. Ikinä en kuitenkaan heidän tekemisiään ja sanomisiaan unohda. He jättävät välinpitämättömyydellään sellaiset arvet, joita ei anteeksi pyytämälläkään korjata.
Miten sitten määritellään se, että opettaja on niin vastenmielinen ja törkeä, ettei häneen voi olla yhteydessä ? Onko sekin perheen vika ? Onko sekin perheen vika, että opettaja ei siedä erilaisuutta ? Onko se perkele perheen vika jos joku ulkopuolinen tuhoaa lapsen liikuntakykyä ?
Miten asennoitua tilanteeseen, jossa opettaja sanoo tuollaisten vammaisten joutavan eläkkeelle eikä heitä kannata kouluttaa ?
Älä ikinä väheksy toisten kommentteja. Minä tiedän , kuten moni muukin vanhempi että kaikki opettajat eivät ole tilanteensa tasolla eivät töissä eikä osa kotonakaan. Minunkin tekisi mieli kysyä opettajalta mitä hel....sinä siellä työpaikalla teet ?
On todella ikävää, jos jotakin tuollaista tapahtuu, Ilmiselvästi joku opettajakunnasta todellakin ON väärällä alalla tai sitten hänellä on ongelmia, jotka hänen itsensä olisi syytä ratkaista.
Missään tapauksessa koulun toiminta ei ainakaan sen perusteella, mitä sinä kerrot vaikuta asialliselta.
Onko tavallinen koulu alunperin ollut se koulu, mitä pojallesi on suositeltu? Jos oli, opettajilla ei pitäisi olla mitään syytä tuollaiseen käyttäytymiseen. Ja vaikka ei olisi ollutkaan, mikään ei siltikään oikeuta tuollaisia toimenpiteitä. Keskustelemalla asiat pitäisi hoitaa ja jos niin ei tapahdu, kannattaa sinun ottaa yhteyttä tarvittaessa vaikka oman kotikuntasi koulutoimen johtoon.
Tunnen tapauksesi vain sen perusteella, mitä olet kertonut siitä. Kertomuksesi perusteella olennainen kysymys vaikuttaisi olevan se, onko pojallesi alunperin suositeltu koulunkäymistä tavallisessa koulussa.Näin ilmeisesti on. Jos tästä lähtökohdasta liikkeelle lähdemme, en ymmärrä opettajan toimintaa.
Opettaako se kaikkein nuivimmin asiaan suhtautuva opettaja liikuntaa? Siinä kai mahdollinen liikuntarajoite eniten näkyy. Eikö se sitten pitäisi huomioida jollakin tavoin myös vaatimustasossa ja arvostelussa ja tavoitteissa?
Jos joltakin opettajalta suusta tuollaisia kommentteja tulee, on niin luokanvalvojan kuin rehtorinkin toimittava. Erityisesti rehtorin on tehtävä tarvittavat toimet; siitä hänelle maksetaan.
Tapaustasi enemmälti tuntematta on hankala tarkemmin kommentoida. Tämänhetkisten tietojeni perusteella kehoittaisin sinua keskustelemaan asiasta ensin koulun johdon, sitten tarvittaessa myös muiden viranomaisten kanssa.
Keskusteltu on, mutta pahin vastustaja on juuri rehtori. Koulutoimen johtaja nostaa kätensä pystyy, minkä hän asialle voi. Miten sen nyt sanoisi auktoriteetitön mies.....
Poika voi käydä normaalia koulua, ei kerta kaikkiaan ole mitään syytä, miksi hän ei voisi normaali koulua käydä. Hän selviää koulusta ilman apua, menestyy kiitettävästi. Hänen rajoitteensa ei ole este oppimiselle. Ei kai tänä päivänä enää liikuntarajoitteen vuoksi suljeta laitokseen ? Pois näkyvistä. Eihän oppimishäiriöisiä tai käytöshäiriöisiäkään suljeta pois yhteiskunnasta - eihän ?
Opettajilla on jopa oikeus kieltäytyä opettamasta. Yksi kertoi sen johtuvan siitä, että hän ei halua vammaisia tunnille. Häntä kuulema häiritsee vammaisuus.
Nyt varmaan ymmärrät, että ei ole helppoa hyväksyä tilannetta. En todellakaan näe sen koulun opettajissa mitään kehuttavaa. On tietysti hienoa, että on hyviä kouluja sekä hyviä opettajia. Näin nyt vaan ei kaikkialla kuitenkaan ole.
VIranomaisten kanssa tulen keskustelemaan pikaisesti. Sen olen päättänyt. Mutta tämä tästä aiheesta. Halusin vain kertoa, että on olemassa toisenlaisiakin kouluja.......
Minä tykkään kovasti ammattikasvattajan kirjoituksista.
kun oma asiantuntijuusalueesi on ainoastaan kirjojen päällystäminen?