Onko täällä muita,joilla samantyyppisiä kokemuksia, tai muutenkin olisi kiva saada kommentteja!
Erosin hiljan miehestä,jonka kanssa seurustelin 4.5v. Hänellä 16v poika ja minulla 3 kouluikäistä lasta.
Syyt eroon olivat: Hän ei ollut valmis jakamaan elämää kanssani, ei ollut halukas muuttamaan yhteen koska ei koskaan muuttaisi paikkakunnaltaan eikä "paikastaan", hän ei ollut halukas laajentaan, ei myymään eikä muuttamaan. Meillä ei siis ollut haaveita yhteisestä tulevaisuudesta. Hän ajatteli,että vieressä asuvat vanhempansa muuttaisivat joskus talostaan pois ja siitä meille vapautuisi sitten talo ja minä sillä välin kasvattaisin lapsiani maailmalle. Hän myös ilmoitti ettei ikimaailmassa jaksaisi arkeani eikä pystyisi lapsiperhe-elämään eikä kukaan muukaan mies! Olimme pääasiassa yhdessä silloin,kun lapseni kävivät isällään jokatoinen vkloppu. Kuitenkin sanoi tykkäävänsä lapsistäni ja piti heihin yhteyttä viestein ja puhelimitse.
Meillä oli kyllä paljon hyvääki ja hän hemmotteli minua aina tuolloin kun olimme kaksin. Joskus harvoin hän kutsui lapsetkin luokseen minun kanssa n. kerran vuodessa,kun otin ensin asian puheeksi ja ehkä riitelimmenkin. Lapset ihmetteli kuvioo...ja kaikki ihmiset! Koin oloni rikkonaiseksi. Hän kyllä auttoi monessa,kuten huolsi autoni ja teki miesten hommia ym ym. Mutta halusin niin eri asioita kuin hän.
Nyt kuitenkin tekee kipeää...mutta samalla aloittelen uutta elämää ja haaveilen,että vielä onnistuisi sellainen kuvio missä koko paketti hyväksytään sellaisenaan...
Erosin hiljan miehestä,jonka kanssa seurustelin 4.5v. Hänellä 16v poika ja minulla 3 kouluikäistä lasta.
Syyt eroon olivat: Hän ei ollut valmis jakamaan elämää kanssani, ei ollut halukas muuttamaan yhteen koska ei koskaan muuttaisi paikkakunnaltaan eikä "paikastaan", hän ei ollut halukas laajentaan, ei myymään eikä muuttamaan. Meillä ei siis ollut haaveita yhteisestä tulevaisuudesta. Hän ajatteli,että vieressä asuvat vanhempansa muuttaisivat joskus talostaan pois ja siitä meille vapautuisi sitten talo ja minä sillä välin kasvattaisin lapsiani maailmalle. Hän myös ilmoitti ettei ikimaailmassa jaksaisi arkeani eikä pystyisi lapsiperhe-elämään eikä kukaan muukaan mies! Olimme pääasiassa yhdessä silloin,kun lapseni kävivät isällään jokatoinen vkloppu. Kuitenkin sanoi tykkäävänsä lapsistäni ja piti heihin yhteyttä viestein ja puhelimitse.
Meillä oli kyllä paljon hyvääki ja hän hemmotteli minua aina tuolloin kun olimme kaksin. Joskus harvoin hän kutsui lapsetkin luokseen minun kanssa n. kerran vuodessa,kun otin ensin asian puheeksi ja ehkä riitelimmenkin. Lapset ihmetteli kuvioo...ja kaikki ihmiset! Koin oloni rikkonaiseksi. Hän kyllä auttoi monessa,kuten huolsi autoni ja teki miesten hommia ym ym. Mutta halusin niin eri asioita kuin hän.
Nyt kuitenkin tekee kipeää...mutta samalla aloittelen uutta elämää ja haaveilen,että vielä onnistuisi sellainen kuvio missä koko paketti hyväksytään sellaisenaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies on näemmä kykenemätön enää suhteeseen, tai ainakaan ottamaan vastaan
suhteen mukanaan tuomia asiota, kuten lapsia.
Ero sinällään on ikävä asia, mutta usko vaan, päätös on oikea.
Sinä ansaitset miehen joka ottaa sinut ja lapsesi avosylin vastaan.
Katse tulevaisuuteen, koskaan ei tiedä mitä se tuo eteen.
Voimia !
Alkuun hän oli paljon kaikessa mukana,kuten vkloput oltiin kaikki yhdessä ja puhui vanhemmillenikin kuinka voitaisiin rakentaa,laajentaa ym ym..eli siinä rinnalla,kun ensin kuoli äitini ja sitten isäni,ehti tutustua hyvin heihin ym..sitten tuntui kuin hän olisi alkanut ottamaan etäisyyttä..hänelle valkeni ettei pystykkään kuviooni kun siinä lapset mukana! Hän olisikin sitten ottanut "rusinat pullasta". Vaikeinta se,ettei hän kuitenkaan meinaa päästää irtikään...yrittää kaikin eri tavoin murtaa minua että palaisin takaisin ja kuitenkaan ei valmis jakamaan niitä elämän suuria asioita...
Nyt yirtän kaikkeni eteenpäin!!
te oikeastaan eronneet, kun ette edes asuneet yhdessä ettekä suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta.
Tehän vasta tutustuitte toisiinne, ja totesitte, ettei kannata jatkaa. Sellaista sattuu.
Mutten jaksa tuollaiselle ääliölle edes suomentaa asiaa, sillä sehän ois kun huutais tyhjään
tynnyriin.