Pilvet

Yksinään liitäviä pilviä ,jotka eivät ketään kohtaa..Joskus sitten suru ,yksinäsyydestä,tekee mielen harmaaksi
ja sateena virtaa maahan.. Hieno ajatuskuvio..Mukava tietää,kun ei ole pilvenhattaraakaan ,yksikseen vaeltamassa, että silloin,on onnellisia hetkiä..Kiitos runostasi, satumainen tunnelma..Kiitos myös muistamisesta.. Se lämmittää sydäntäni! Tulehan taas kirjoittelemaan..Voihan hyvin..Odotamme kevättä jo!
Iloista mieltä !t.Irkku

kyllä minä tänään tännekin olen kurkkinut,
mutta enpä ole runoasi saanut silmiini.

Kyllähän ne tuulien tiet ovat tuntemattomia,
ihmistenkin niin usein. Eikä yksinäisyys ole
ihmistä varten, siksi se suru asetuu puseroon
niin usein ja niin monella.

Aivan ihana tuo kolmas säkeistö
' Pouta-sään vallitessa
ei taivaalla ketään näy
silloin olemme menneet rakastamaan
uinuneet tunteisiin yksityisiin '

kaikki nappiin ja suloisesti kuljetat säettä.

Rakkauden nimissä tehdään hyvää, niin kuin pahaakin.
Jos taivas olisi merkki siitä, mitä elämämme on - olisiko
se silloin kaikkien luettavissa ? Ehkä ei, mutta runosi kyllä.

Mukavaa lukea runoasi taas pitkästä aikaa.
kyllä osaat asetella sanasi taitavasti ja kertoa mielesi syvänteet.

Hienoa vaikkakin haikeaa työtä.

Vei mukanaan poutapilviinkin.
Seilaamaan äärettömyyden taivaalla.
Haavemaailmassa.
Kiitos lukuhetkestä

etsimme tietä onneen
kohtaamme toisiamme
yksinään kuljetaan
kuitenkin
kaipuu ainainen seuranamme

Kauniin kaipausrunon
olet kirjoittanut
kuin liitelyä pilvien kera
kun vanhataivas näkyy
niin silloin ei ole ketään kotona...