Mulla on ongelma, ja aika suurikin.
Pentu on talossa, kaheksan kuukautta vanha poika. Mutta... se kar-kai-lee! Ihan ollaan pennusta lähtien opetettu että vapaana olo olisi mahd. normaalia, eikä niinkään erikois tapaus, milloin karkaus riskeiltä vältyttäisiin, mutta näin murkkuiän myötä karkailu sen kun lisääntyy.
Oltiin tässä yksi päivä kasvattajalla ja pennut päästettiin vaapana juoksentelemaan. Kasvattaja kun kiljaisi koiriaan (kaksi pentua), molemmat juoksivat tykö, mutta kun tätä meidän poikaamme rupesi huutelemaan, ei karvakaan heilahtanut. Kasvattajakin rupesi ihmetteleen, et eiks tää osaa omaa nimeensäkkää! Kotona sisällä tottelee ja tuntee kyllä oman nimensä, mutta ulkona! Ennen ei ollut poistunut pihalta, mutta nyt on karkaillut naapureiden pihalle. Vaikka miten kiljuu ei kuule yhtikäs mitään. Pitäisikö tule -huutoa opetella lisää, vai mikä tässä auttaisi? Aina ollaan nakilla palkattu kun on luokse tullut ja kyllähän se yleensä tulee sen nakin syömäänkin, mutta toisinaan... /: Nyt kyllä masentaa, kun kaikkeni yritin, että tähän tilanteeseen ei tultaisi, mutta silti sitä tässä ollaan! );
Pentu on talossa, kaheksan kuukautta vanha poika. Mutta... se kar-kai-lee! Ihan ollaan pennusta lähtien opetettu että vapaana olo olisi mahd. normaalia, eikä niinkään erikois tapaus, milloin karkaus riskeiltä vältyttäisiin, mutta näin murkkuiän myötä karkailu sen kun lisääntyy.
Oltiin tässä yksi päivä kasvattajalla ja pennut päästettiin vaapana juoksentelemaan. Kasvattaja kun kiljaisi koiriaan (kaksi pentua), molemmat juoksivat tykö, mutta kun tätä meidän poikaamme rupesi huutelemaan, ei karvakaan heilahtanut. Kasvattajakin rupesi ihmetteleen, et eiks tää osaa omaa nimeensäkkää! Kotona sisällä tottelee ja tuntee kyllä oman nimensä, mutta ulkona! Ennen ei ollut poistunut pihalta, mutta nyt on karkaillut naapureiden pihalle. Vaikka miten kiljuu ei kuule yhtikäs mitään. Pitäisikö tule -huutoa opetella lisää, vai mikä tässä auttaisi? Aina ollaan nakilla palkattu kun on luokse tullut ja kyllähän se yleensä tulee sen nakin syömäänkin, mutta toisinaan... /: Nyt kyllä masentaa, kun kaikkeni yritin, että tähän tilanteeseen ei tultaisi, mutta silti sitä tässä ollaan! );
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm.. Tässä tämä poikakoirien ongelma juuri on! Onko naapurissa narttukoiria? Poikakoirathan haistaa natun jolla on juoksuaika jopa kilometrienkin päähän, mutta kun koiranne on vielä noin nuori..
Kannattaa kokeilla osaako koira oman nimensä; sisätiloissa kun et ole kiinnittänyt koiran huomiota, sano koiran nimi ja katso miten se reagoi, jos ei mitenkään, nii sitten lattialle vaan ja namit taskuun, ja kun sanot koiran nimen ja se tulee luokse, namia koiralle vaan! Kyllä se pian oppii, ja jos osaa nimensä, niin, suuri aidattu alue on kätevä. Kun koiran päästää siellä irti, se ei voi karata, ja voi harjoitella luokse tulemista sun muuta hyödyllistä. Toinen vaihtoehto on myös pihan aitaaminen. Voihan se myös olla, että naapurissa on joku ruokkinut koiraa tai antanut namipaloja, jolloin koia menee sinne aina kerjäämäään lisää.
Kokeile näitä ja jossei auta nii kysele lisää :) Kärsivällisyyttä! Koira on vielä suht nuori, kyllä se oppii!
Ihana kun täällä on myös niitä ihmisiä jotka eivät rupea heti haukkumaan, et olis kannattanu jättää koira hankkimatta.. (:
Mutta itse aiheeseen. Olen miettinyt samaa tunteekohan se oikeasti oman nimen, vai onko kyse siitä että se ei HALUA kuulla sitä. No tänään taas meni vähän penkin alle.. Vein pennun ulos tässä iltapäivällä ja vapaana. No ensimmäiset 50 metriä meni hyvin. Pentu oli kuulolla, mutta sitte se lähti juoksemaan. Huutelin sitä ja huomasin, että oli naapurin pihalla. En lähtenyt perään, sillä usein se lähtee vain juoksemaan karkuun. No aikani siinä huutelin sitä ja aina kun otti askeleenki minua kohti kehuin sitä valtavasti. Mutta sitten se juoksi pois näköetäisyydeltä. Jäin seisoskelemaan tumput suorina ja odotin että se kyllästyisi yksin oloon, mutta ei! Pian kuulin kun se haukkui jotain ja huutelin sitä uudestaan, sitten se tuli taas näköpiiriin, mutta ei ollut aikovinaankaan tulla minun luokseni. Siinä sitä jahtasin kaksket kolkket minuuttia ja lopulta sain kiinni. Tein siinä kiinni otossa aika ison virheen kun 'rankaisin' sitä siitä että se oli juossut luo. Tai no heittelin nakkeja maaha ja pian se oli nappaus etäisyydellä. Korvasta sain kiinni ja talutin korvasta kotiin. Kaduin heti tekoani, sillä eihän se koira enää muistanut mistä sitä rankaistiin ja olinhan rankaissut sitä siitä että se oli tullut luokseni. Itku siinä tuli.
Kyllä, naapurissa on narttu koira ja nyt myös pentu koira. Pentu on ollut siinä muutaman viikonlopun, mutta lähti taas omaan kotiinsa. Kyllä harmittaa, että on tullut nyt tämä koira pilattua, mutta se ei suinkaan tarkoita, että aikoisin luovuttaa. Päin vastoin! Nyt aloitamme uudestaan luoksetulo harjoitukset vaikeuttaen sitä mukaa, mitä koira pärjää. Myös nimeä ruvetaan harjoittelemaan. Nyt olen huomannut, että olen edennyt pennun kanssa liian nopeasti, mutta asiaa paikataan! En omista luovuttajan luonnetta! ;) Kiitos vinkistä!