Velkaannuin kohtalaisen pahasti avoeron yhteydessä. Olin antanut (maksuhäiriömerkitylle) puolisolleni oman visan ja masterin rinnakkaiskortin, ja hän sitten höyläsi sitä aikalaillakin ennenkun tajusin erota. Nyt sitten makselen ulosoton kautta noita usean tuhannen euron velkoja pois.
Ihmettelen kovasti (poislukien OIKEASTI ylivelkaantuneita) kun näitä viestejä luen miten ihmiset ei voi ajatella muuta kun luistaa veloistaan. Jos ne on maksettavissa niin ei niitä mitenkään muuten saa katoamaan kun maksamalla. Itse sovin ulosoton kanssa kun sinne jouduin että maksan vapaaehtoisesti sen verran mitä pitääkin (eli työnantajani ei tiedä tilanteestani), ja melkein joka kuukautena ylikin. Jopa silloin kun olin lomautettuna. Ulosoton korot on kuitenkin varsin tuntuvat, eikä mitenkään huvita pitää niitä juoksemassa kokoajan.
Mitä tärkeintä, omaisuuteni (asunnon auton osakkuuden kesämökistä) sain kikkailematta pitää. Ei 450 euroa kuussa pakollisten menojen jälkeen hyvää tee, mutta tätä menoa olen ulosottovelkani maksanut ennen kesälomia. On sitten ihanaa lojua rannalla tietäen että on velvollisuudestaan huolehtinut, ja vielä parempaa kertoa tarina sitten kun luottotiedot puhdistuu ja haen uudet kortit. "Maksoin vapaaehtoisesti paljon enemmän kun oli pakko, ja selviydyin velastani alle vuodessa" vastaan "oiskos tuota minimierää mahdollista saava VIELÄ alemmaksi, ja millaisen limiitin saakaan enimmillään näillä tuloilla?"
Kantakaa vastuunne tai käristykää velkahelvetissä vaikka loppuikänne. Minä olen tieni valinnut.
Ihmettelen kovasti (poislukien OIKEASTI ylivelkaantuneita) kun näitä viestejä luen miten ihmiset ei voi ajatella muuta kun luistaa veloistaan. Jos ne on maksettavissa niin ei niitä mitenkään muuten saa katoamaan kun maksamalla. Itse sovin ulosoton kanssa kun sinne jouduin että maksan vapaaehtoisesti sen verran mitä pitääkin (eli työnantajani ei tiedä tilanteestani), ja melkein joka kuukautena ylikin. Jopa silloin kun olin lomautettuna. Ulosoton korot on kuitenkin varsin tuntuvat, eikä mitenkään huvita pitää niitä juoksemassa kokoajan.
Mitä tärkeintä, omaisuuteni (asunnon auton osakkuuden kesämökistä) sain kikkailematta pitää. Ei 450 euroa kuussa pakollisten menojen jälkeen hyvää tee, mutta tätä menoa olen ulosottovelkani maksanut ennen kesälomia. On sitten ihanaa lojua rannalla tietäen että on velvollisuudestaan huolehtinut, ja vielä parempaa kertoa tarina sitten kun luottotiedot puhdistuu ja haen uudet kortit. "Maksoin vapaaehtoisesti paljon enemmän kun oli pakko, ja selviydyin velastani alle vuodessa" vastaan "oiskos tuota minimierää mahdollista saava VIELÄ alemmaksi, ja millaisen limiitin saakaan enimmillään näillä tuloilla?"
Kantakaa vastuunne tai käristykää velkahelvetissä vaikka loppuikänne. Minä olen tieni valinnut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitä on kertynyt niin paljon,että ei ole maksettavissa. ainoaksi mahdollisuudeksi jää se luistelu. katoaahan ne velat aikanaan tälläkin tavalla,mihinkäpä se nyt niin kiire.
antamatta luottokorttejasi kenellekään tuollaisen koulun jälkeen. Sanotaan, että rakkaus on sokea, mutta liian hyväntahtoinen ei kannata olla. Olet kuitenkin vastuuntuntoinen ja rehellinen.
Onnea elämääsi!
elämäni paras päätös oli lopettaa kaiken maksamainen. Kituutin pienemmällä rahalla, kuin pahinkin sosiaalipummi. Toimeentulotukikin on suurempi summa kuin aiempi helvetti. Miksi siis kärsiä ja maksaa jos on tyytyväinen ilman materialistista roskaa ympäirillään.
Kaikki eivät tarvitse sitä omaisuutta ympärilleen, jos se sinulle tuo hyvän olon niin minulle ei. Kaiken sen ylläpitäminen ja kunnossapitäminen kun vie jälleen ne omat kustannuksensa ja aikansa, jota ainakaan ei minulla ole antaa.