oikeesti, meijän 1 vuotias taitaa elää pyhällä hengellä. sen verran vähän menee ruokaa. ainut minkä syö kunnolla on iltapuuro, sitä menee oikein kunnon annos. mutta kaikki muut ruokailut on pelkkää pelleilyä ja ajan hukkaa. välillä tuntuu että jos jättäsin yhtenä päivänä edes tarjoomatta ruokaa niin lapsi tuskin huomais mitään, porskuttas vaan eteen päin ja olis minullakin vähemmän siivottavaa :/
koskaan ei oo syöny mitään ihan järkkyjä määriä, pienikokonen kun on, mutta nyt tässä viime kuukaudet on ollu sellasii että aamulla menee ehkä yks leipä pala (puuro ei mene aamulla ollenkaan) päivän aikanan tarjoan kunnon ruokaa ja välipalaa ja saldoksi jää yleensä ehkä 2-3 lusikallista ruokaa ja muutama pala hedelmää/muutama lusikallinen jugurttia.mitään ylimääräsiä herkkuja meillä ei jaella. maitoa saa päivän aikana pullollisen (2dl) päikkäreille käydessä. (illalla toinen pullollinen taas nukkumaan mennessä). oon aina kärsivällinen ja rauhallinen ruokailutilanteissa, en pakota syömään, en tunge väkisin suuhun. Mutta jos/kun alkaa ruoan viskely niin sitten sanotaan kiitos ja poistutaan pöydästä. pöydässä ei myöskään ole pakko istua jos ei halua, vaan pois pääsee kun siltä tuntuu ja se syönti päättyy sitten siihen. Eli ei se ruokailuhetki kovin epämukavakaan voi kai lapselle olla..? ei vaan ole koskaan nälkä!
tuntuu tyhmältä kun monta kertaa päivässä laittaa toiselle herkullisen aterian joka päätyy loppujen lopuks kuitenkin omaan suuhuni,lattialle tai roskiin :( ja kuinka kauan lapsi voi kasvaa ja pysyä terveenä noin pienellä syömisellä? neuvolassa sanovat että kyllä se siitä. Mutta turhauttaa :/ niin ja on annettu itsekkin syödä, on sormiruokia ja saa itse lusikalla syödä lautaselta mutta ei sekään inspiroi syömään enempää kuin pari hassua lusikallista ja sitten alkaa leikkiminen.
oisko mitään vinkkejä, teenkö jotain totaalisen väärin, vai yritänkö vaan olla murehtimatta ja luotan että "kyllä se siitä"?
koskaan ei oo syöny mitään ihan järkkyjä määriä, pienikokonen kun on, mutta nyt tässä viime kuukaudet on ollu sellasii että aamulla menee ehkä yks leipä pala (puuro ei mene aamulla ollenkaan) päivän aikanan tarjoan kunnon ruokaa ja välipalaa ja saldoksi jää yleensä ehkä 2-3 lusikallista ruokaa ja muutama pala hedelmää/muutama lusikallinen jugurttia.mitään ylimääräsiä herkkuja meillä ei jaella. maitoa saa päivän aikana pullollisen (2dl) päikkäreille käydessä. (illalla toinen pullollinen taas nukkumaan mennessä). oon aina kärsivällinen ja rauhallinen ruokailutilanteissa, en pakota syömään, en tunge väkisin suuhun. Mutta jos/kun alkaa ruoan viskely niin sitten sanotaan kiitos ja poistutaan pöydästä. pöydässä ei myöskään ole pakko istua jos ei halua, vaan pois pääsee kun siltä tuntuu ja se syönti päättyy sitten siihen. Eli ei se ruokailuhetki kovin epämukavakaan voi kai lapselle olla..? ei vaan ole koskaan nälkä!
tuntuu tyhmältä kun monta kertaa päivässä laittaa toiselle herkullisen aterian joka päätyy loppujen lopuks kuitenkin omaan suuhuni,lattialle tai roskiin :( ja kuinka kauan lapsi voi kasvaa ja pysyä terveenä noin pienellä syömisellä? neuvolassa sanovat että kyllä se siitä. Mutta turhauttaa :/ niin ja on annettu itsekkin syödä, on sormiruokia ja saa itse lusikalla syödä lautaselta mutta ei sekään inspiroi syömään enempää kuin pari hassua lusikallista ja sitten alkaa leikkiminen.
oisko mitään vinkkejä, teenkö jotain totaalisen väärin, vai yritänkö vaan olla murehtimatta ja luotan että "kyllä se siitä"?
Vastaukset 14
Vanhimmat
se siitä.
Meilla sama juttu, mutta kyllä saan syötetu jos annan hanelle puuhaa laatiko pöydälle. Laatikossa on kaikki mielenkiitoista esim muovikorkit, erikoiset keitio tavarat ( kaikki on vaaratomia) Eli han tutkii ja sitten vaan lusika suuhun äiti onnisti pistamaan. Tavara pitää vaihtaa usein koska kyllästuu nopeasti.
Kokeile :=)
hmm,varmaan ihan toimiva neuvo, mut oon kyllä vähän sitä mieltä ettei se ruokapöytä oo leikkipaikka.
Meillä molemmat lapset saatu syömään just noitten erilaisten kirjojen ja leluvirikkeiden avulla tuon välivaiheen ylitse kunnes osaavat itse sujuvasti syödä lusikalla-silloin nomittäin molemmilla alkanut taas ruoka maittaa. Eivät todellakaan ole sitten enää mitä leluja kaivanneet eli ne jääneet vain tuohon vaiheeseen ja todellakin olen samaa mieltä ettei ruokatilanne ole leikkiaika. Suosittelen nyt kuitenkin joustamaan sen verran, mikäli haluaa lapsen jotain syövän muutaman kuukauden ajan ja nukkuvan yönsä hyvin. Ystäväpiirissä en tunne ketään, jonka lapsella ois jääny leikit päälle ja suunnilleen kaikki ovat kirjojen ja lelun lomassa ujuttaneet vähän ruokaa suuhun-eli ihan yleistä kyllä on. Mutta kukin tavallaan ja periaatteineen...
Kirjat ovat hyvä juttu, että lapsi viihtyy pöydässä. Itse ruoka ja syöminen eivät viihdytä kauaa noin pientä. Syömisestä ei ole mitään määräyksiä, etteikö sen aikana voisi ihan hyvin lukea tai leikkiäkkin. Ruokailusta voi tehdä ihan kivan hetken kirjoja samalla katselemalla.
no kokeilin nyt sitten leluja antaa ja kyllä se tais ihan kokeilun arvonen idea olla :D ainakin aamupuuro (??!!) uppos oikein hyvin kun samalla näperteli legoja. on ollu paremmalla tuulellakin tyssi nyt koko aamun kun on saanu vattansa täyteen :)
tosi hienoa :))
Ei meilläkään erityisemmin pidetä siitä, että pöydässä leikitään, mutta jos ei jostain syystä joskus ruoka maistu, niin kyllä meilläkin annetaan joku lelu katteltavaksi, että söisi edes jotain.
Ollaan sitten huonoja kasvattajia ;D
Jep, ihan kyvyttömiä vanhempia :D nyt uppos sellanen määrä spagettia ja jauhelihakastiketta että ei usko erkkikään kun samalla sai näperrellä palikoita.
Kuulostaa tutulta. Meillä rupes ruoka uppoomaan, kun rupes ite syömään (reilu vuosikkaana). Ensin söi käsin kaiken ja pikkuhiljaa rupes haarukalla ja lusikalla maistumaan. Yritä vaan olla ressaamatta. Tarjoat samoina kellon aikoina ruoan ja syöt myös ite samaa ruokaa. Alussa tuntu oudolta, kun muksu ilmaisi että on nälkä. Alle vuoden vanhana musta tuntu, että mukelolla ei ollu koskaan nälkä. Noita leluja mäkään en kannata.
Syötkö itse kun lapsella ruoka-aika? Taapero-ikäinenhän matkii kaikkea jota äiti tekee. Etenkin kun koko perhe syö yhdessä ja taaperon annetaan osallistua tavallisesti aika innokkaita tekemään niin kuin muut perheenjäsenet. Asetelma jossa äiti istuu syöttämässä taaperoa, eikä itse syö saa taaperon usein tulkitsemaan tilanteen niin että nyt se äiti taas yrittää pakottaa johonkin, ja tämä pakottaminen onkin taaperolle punainen vaate!
niin se menee meilläkin että jotain uutta ja mielenkiintoista pitää olla aina näperrettävänä, etenkin nyt yksivuotiaana.
äiti siis aina huijaa lasta keskittymään syömishommiin... :-)
vaikkei olekaan kiva että lelut tuodaan ruokapöytään, uskon että menee ohi sitten kun alkaa oppia itse syömään lusikalla.
ja parempi niin että leikkii ruokapöydässä ja syö samalla kuin että ois niin kuin joillain että syödään esim. olkkarissa... sehän se vasta kauhistus oiskin.
Me Kyllä syödään välillä olohuoneessa ja minusta siinä ei ole mitään pahaa. Mä sain lapseni kanssa syömään leluilla ja saa katsoa koneelta lasten ohjelmia samalla kun syö, koska meillä on ruokailu aina välillä hankalaa kun mikään ei maistu vaikka tekisin kuinka hyvää ruokaa tai lapsen lempparia. Mutta sydään myös koko perhe samassa pöydässä ilman ongelmia ja lapsi syö ihan ite.Mulla oli semmonen tapana, että jätin ruuan pöytään ja aloin tiskaamaan ja sillä välin muksu söi ihan itse ja kaiken ruuan ja ei se aina niitä ruoka leluja tarvitse.
meillä on tapana syyä iltapuuro salkkareita katellessa x)
Meillä neuvolan käyrien mukaan laiha lapsi. Joka neuvolareissun yhteydessä samat kommentit. Lapsi syö tosi vaihtelevasti. Joinan päivinä voi mennä enemmän jonain päivinä vähemmän. Haasteellista ja turhauttavaa kun on oikeen koonnu kunnon aterian jonka pitäisi kattaa kaikki osa-alueet niin syö ehkä palasen kurkkua ja voin leivältä, loput heittää lattialle. Puuro ei meillä maistu lainkaan, sylkee kaiken ulos, mutta youhurttia menee. Siitä ainakin saa maitotuotteita sekä myös juustosta. Olen yrittänyt vaan antaa ruokaa pienempinä annoksian mutta vähän tiheämpänä, d-vitamiinitipat menee 5tippaa esim jekovit jotta saisi ainakin sitä tarpeeksi. Onneksi hedelmät kumminkin maistuu. Lihaa ei suostu syömään lainkaan. Ravitsemusterapeutink kanssa olen ollut juttusilla ja mikäli ei saa tarpeeksi ravintoaineita kannataa neuvolassa käydä hakemassa ravintolisiä. Vielä ei olla niihin turvaudutta kun tosiaan niitä hyviä syömäpäiviä on 5 pvä viikossa ja tosi huonoja sen pari päivää viikossa. Meillä ongelmana taas se että herkut maistuu, jos vaikka kylässä tai kaupassa ollaan niin se on täys huuto jos ei saa esim pullaa,keksiä jne. Mitään herkkuja ei lapselle edes annettu kuin vasta 1v. Eipä noita kikkoja oikeen oo tarjolla. Sormiruoka on meillä tällähetkellä eniten k'äytössä. Kun itse syön samaa aikaa lapsen kanssa niin monesti mun ruoka maistuu paljon paremmalta ja sillä tavalla oon yrittäny edes jotakin saada menemään. Tasan 1v-1v2kk oli ruokailu vielä heikompaa, nyt kuukauden verran syönyt vähän paremmin. Tsemppiä koitokseen ja pitkää pinnaa,