parkkipaikalla

Vatsan pohjassa väänsi. Kädet tärisivät auton ratissa, ja tuntui että oksentaisin aivan juuri. Kolmenkymmenen kilometrin matkalla olin pysähtynyt kolme kertaa miettimään, että käännynkö ympäri...Minua pelotti..Olin menossa tapaamaan chattiystävääni, miestä,jota en ollut nähnyt kuin valokuvassa, ja siinäkin ainoastaan vyötäröstä alaspäin. Olin aivan paniikissa taistellessani omantuntoni ja halujeni kanssa. Mutta ilmeisesti halut tuntuivat vievän voiton, sillä lähestyin uhkaavasti tapaamispaikkaamme, tutun huoltoaseman merkit olin jo ohittanut, ja nyt käänsin autoa kohti rekkojen parkkipaikkaa. Hidastin vauhtia..

Aivan parkkipaikan reunassa, puiden varjossa huomasin antamiisi tuntomerkkeihin sopivan auton. Hidastin vauhtia vieläkin ja valutin autoni kävelyvauhtia autosi rinnalle. Auton viereen päästyäni en uskaltanut sammuttaa omaa autoani, vaan jätin sen tyhjäkäynnille. Avasin turvavyön ja kohotin vasta sitten hitaasti katseeni kohti sinun autoasi. Huomasin katsovani tyhjää autoa.

Siellä ei ollutkaan ketään! No niin, minua oli vedetty nenästä pahemman kerran, tuumasin hiljaa itsekseni ja kirosin omaa hölmöyttäni. Kuinka saatoin olla näin naurettava, ei kai kukaan täysijärkinen mies, minua vuosia nuorempi, todella haluaisi tulla minua tapaamaan...Hiljaa mielessäni palasin ajatuksissani ajassa taaksepäin miettimään, miten tähän oikein oli jouduttu.

Avioliittoni oli aivan tavallinen, olin ollut naimisissa mieheni kanssa jo 15 vuotta, ja olimme toistemme parhaat ystävät...Seksi oli vaivatonta, mieheni ei ollut elämäni ensimmäinen mies, päinvastoin, ennen häntä olin viettänyt kovinkin rietasta ja seksirikasta elämää. Mutta mieheni oli ensimmäinen mies, joka huomasi minun teeskentelevän vuoteessa. Hän ottikin elämäntehtäväkseen minun orgasmini, ja oli onnistunut siinä aikojen saatossa todella hyvin...Mutta meidän välisemme seksi oli muuttunut jotenkin tavalliseksi, siitä puuttui jännitys ja..no, jokin...Ja sitä jotain minä hullu olin nyt täällä rekkojen parkkipaikalla etsimässä...

Havahduin ajatuksistani, kun kuulin hiljaisen koputuksen pelkääjän puoleisesta ikkunasta..Kumarruin katsomaan,kuka siellä, ja näin hymyilevät kasvot, jotka viittoivat avaamaan oven lukituksen...Huomasin itsekin, kuinka käteni tärisi kun ojensin sitä kohti lukitusnappia...Nyt minulla olisi viimeinen mahdollisuus karata, mielessäni häivähti, mutta heitin viimeisetkin epäilyt mielestäni ja avasin oven.

Sisään autoon luikahdit sinä, tunnistin heti laihan vartalosi, ja kuvitelmissani muodostamani kuva sinusta osui vieläkin lähemmäksi totuutta kuin olin osannut arvatakaan. "Hei", sinä sanoit ja tartuit minua kädestä. "Hei sinulle muukalainen", vastasin jännityksestä käheällä äänellä."Uskalsit sentään tulla?", jatkoin varovasti hymyillen. "Tottakai, eikö me sovittu, että kumpikaan ei jänistä?", sinä vastasit. Tietäisitpä vaan,mietin hiljaa mielessäni,mutta ääneen vain hymähdin;"No tässä ollaan, molemmat siis."

Tilanne tuntui omituiselta, kumpikaan meistä ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt seuraavaksi tehdä, joten sinä ilmeisesti meistä kokeneempana tällaisiin tilanteisiin, kumarruit eteenpäin, otit minua niskasta kiinni ja vedit kohti itseäsi. Lämpimät huulesi painautuivat hitaasti ja varovasti huulilleni, ja suutelit minua tunnustelevasti. Vastasin suudelmaasi ensin hyvin arasti, mutta sitten muistin kaikki asiat mitä olimme toisillemme kirjoittaneet yön pimeinä tunteina ja avasin huuliani varovasti päästäen kielesi tutkimusretkelle suuhuni. Vastasin kielesi tutkimuksiin omalla kielelläni, ja kiedoin käteni niskasi ympäri ja upotin pitkät kynteni hiuksiisi.

Suudelman syvetessä, sinun kätesi laskeutuivat niskani takaa hitain ja tunnustelevin ottein kohti rintojani, jotka tuntuivat pakahtuvan liiviensä puristuksessa. Pyöristit kätesi rintani ympärille kupiksi, ja nostit sitä huokaisten samalla. "Et valehdellut hiukkaakaan, sinulla todella on suuret rinnat,aivan ihanan kokoiset", sinä kuiskasit. Kätesi työntyi paitani sisään ja löysit liivien hakaset ja avasit liivini.Rintani olivat riemuissaan vapaudestaan, ja kun kädelläsi nostit paidan ylös rintojen päältä, nännini sojottivat jo jäykkinä ja kovina. Laskit huulesi toiselle rinnalleni, kielesi pyöri leikkisästi nännini ympärillä ja hampaillasi näykit nänniä pehmeästi, mutta samalla vaativasti. Muistit siis, mistä minä pidin, mistä olimme puhuneet yhdessä. Nännini vastasi hampaidesi kosketukseen yhä enemmän jäykistymällä ja tunsin huokailevani hiljaa huuliesi kosketellessa minua.


Tähän asti tällä kertaa...kertokaapa palautetta, että kannattaako jatkaa...alussahan tässä vasta ollaan...;)