lapsen valehtelusta

Huolestuneet vanhemmat

Kertoisitteko, mitä tehdä kun 9-vuotias poikamme valehtelee meille suoraan naamaan?
Kun kysyy onko hän tehnyt jonkun pyydetyn asian niin hän yrittää valehdella, että on vaikka asia sitten paljastuukin myöhemmin ettei hän ole tehnyt sitä. Olemme jutelleet asiasta moneen kertaan ja painottaneet, että valehtelu on rumaa, väärin ja olemme rankaisseet häntä kotiarestilla ja sillä ettei hän ole saanut esim.pelata pleikkaria vaikkapa viikkoon, mutta mikään ei tehoa. Tuntuu pahalta, mutta ajatuksiimme on hiipinyt ajatus, että pystymmekö enää luottamaan häneen. Kertoisitteko omista kokemuksistanne ja millä ootte saaneet asian ratkaistua?

20

14848

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lapsi itsekkin vielä

      Minä en ole paras neuvomaan tässä asiassa.. Mutta millasissakohan tilanteissa se lapsesi valehtelee? No mutta se ei siis hyödytä se kotiaresti.. No miten ois että te myisitte jonkun hänelle tärkeän esineen kokonaan pois? Esim. sen play station:in..? oletteko koksaan rankaisseet lastanne fyysisesti? Jos fyysiseksi rangaistuksen lasketaan esim. luunappi tai tukkapölly.. Ei tietenkään mitään läimäyttelyjä, potkimisia tai sellaisia.. No jaksa hyvin, kyllä kaikki viellä hyväksi muuttuu.. xDDD

      • nohjoo

        Ei lasta luunapilla saa lopettamaan valehtelua. Tuon ikäiset valehtelevat, ja kuullostaa ihan normaalilta että lapsi yhä yrittää hieman huijata kotiarestista huolimatta. Lapset tuon ikäisenä usein tietävät tekevänsä väärin mutta eivät halua jäädä kiinni, joten yrittävät valehdella, kun eivät oikein ymmärrä että valehtelusta jää kiinni helposti. Mielestäni asiaa kannattaa käsitellä lapsen tasolla, eli esim, jos vaikka läksyt on tekemättä ja valehtelee että ne ovat tehty, niin voidaan tarkistaa yhdessä jos lapsi pistää hanttiin hän todennäköisesti valehtelee, silloin voi kysyä uudestaan onko hän tehnyt läksyt, ja antaisiko tarkistaa jos ne kerta on tehty? Lapselle pitää myöskin sanoa että se ei haittaa vaikka ei ole tehnyt läksyjä, että voitaisiin tehdä vaikka yhdessä. Jos jokaisesta tempusta antaa rangaistuksen lapsi valehtelee todennäköisesti helpommin koska ei halua rangaistusta vaan tehdä kuten itse parhaaksi näkee.

        Lisäksi jos valehtelu toistuu jossain tietyssä asiassa kuten vaikka läksyjen teossa, kannattaa lapsen kanssa puhua kysellen seurauksista ja tehdä yhdessä läksyjä. Esim: Oletko tehnyt läksyt? Saanko tarkistaa? Miksi et anna tarkistaa? Oletko varmasti tehnyt läksyt? Jos kerta olet tehnyt läksyt niin annappa kun tarkistan. Et ole tehnyt läksyjä, miksi? Mitähän koulussa sanottaisiin jos et ole tehnyt läksyjä? Haluatko oppia ja pärjätä koulussa? Mitä sinun pitäisi tehdä nyt? (anteeksiko vai läksyjen tekemistä) Mitähän me tehtäisiin että tekisit läksyt? Jos ne ovat liian vaikeita niin jos vaikka me auttaisimme sinua läksyissä? Kyselemällä lapsi oivaltaa itse tehneensä väärin ja pystyy ymmärtämään että hän oli tehnyt väärin valehdellessaan ja ratkaisukin löytyy usein lapselta. He vain tarvitsevat hieman tukea ymmärtääkseen virheen.

        Kannattaa siis keskustella kysellen ja sopia lapsen kanssa peli säännöt eli esim: Lapsi saattaa vaikka itse ehdottaa että tarkistatte hänen läksynsä ja ehkä auttaisitte läksyjen teossa päivittäin, kun häneltä on kysytty että "mitähhän me tehtäisiin että läksyt tulisi varmasti tehtyä?"

        Kärsivällisyyttä, 9vuotiaat on toiset hankalampia kuin toiset, he rupeavat jo ymmärtämään että voivat itsekkin päättää asioita ilman vanhempiaan.


      • Rasva
        nohjoo kirjoitti:

        Ei lasta luunapilla saa lopettamaan valehtelua. Tuon ikäiset valehtelevat, ja kuullostaa ihan normaalilta että lapsi yhä yrittää hieman huijata kotiarestista huolimatta. Lapset tuon ikäisenä usein tietävät tekevänsä väärin mutta eivät halua jäädä kiinni, joten yrittävät valehdella, kun eivät oikein ymmärrä että valehtelusta jää kiinni helposti. Mielestäni asiaa kannattaa käsitellä lapsen tasolla, eli esim, jos vaikka läksyt on tekemättä ja valehtelee että ne ovat tehty, niin voidaan tarkistaa yhdessä jos lapsi pistää hanttiin hän todennäköisesti valehtelee, silloin voi kysyä uudestaan onko hän tehnyt läksyt, ja antaisiko tarkistaa jos ne kerta on tehty? Lapselle pitää myöskin sanoa että se ei haittaa vaikka ei ole tehnyt läksyjä, että voitaisiin tehdä vaikka yhdessä. Jos jokaisesta tempusta antaa rangaistuksen lapsi valehtelee todennäköisesti helpommin koska ei halua rangaistusta vaan tehdä kuten itse parhaaksi näkee.

        Lisäksi jos valehtelu toistuu jossain tietyssä asiassa kuten vaikka läksyjen teossa, kannattaa lapsen kanssa puhua kysellen seurauksista ja tehdä yhdessä läksyjä. Esim: Oletko tehnyt läksyt? Saanko tarkistaa? Miksi et anna tarkistaa? Oletko varmasti tehnyt läksyt? Jos kerta olet tehnyt läksyt niin annappa kun tarkistan. Et ole tehnyt läksyjä, miksi? Mitähän koulussa sanottaisiin jos et ole tehnyt läksyjä? Haluatko oppia ja pärjätä koulussa? Mitä sinun pitäisi tehdä nyt? (anteeksiko vai läksyjen tekemistä) Mitähän me tehtäisiin että tekisit läksyt? Jos ne ovat liian vaikeita niin jos vaikka me auttaisimme sinua läksyissä? Kyselemällä lapsi oivaltaa itse tehneensä väärin ja pystyy ymmärtämään että hän oli tehnyt väärin valehdellessaan ja ratkaisukin löytyy usein lapselta. He vain tarvitsevat hieman tukea ymmärtääkseen virheen.

        Kannattaa siis keskustella kysellen ja sopia lapsen kanssa peli säännöt eli esim: Lapsi saattaa vaikka itse ehdottaa että tarkistatte hänen läksynsä ja ehkä auttaisitte läksyjen teossa päivittäin, kun häneltä on kysytty että "mitähhän me tehtäisiin että läksyt tulisi varmasti tehtyä?"

        Kärsivällisyyttä, 9vuotiaat on toiset hankalampia kuin toiset, he rupeavat jo ymmärtämään että voivat itsekkin päättää asioita ilman vanhempiaan.

        "kuulostaa" eikä mikään "kuullostaa". Ruokaako täällä kuullotatkin?


      • ohoh
        Rasva kirjoitti:

        "kuulostaa" eikä mikään "kuullostaa". Ruokaako täällä kuullotatkin?

        Pakkohan tässä on kommentoida. Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kuin kommentoida muiden kirjoitus virheitä. Taidat olla joku nöbe.


      • Sepi82

        Kirjoitus virhe on yhdyssana = Kirjoitusvirhe


    • annika

      valehtelin lapsena jatkuvasti vanhemmilleni. oikeastaan opin vasta, kun äiti keksi uuden keinon jatkuvien rangaistusten sijaan. kerran taas jäädessäni kiinni jostain valheesta, äiti sanoi, että jos tunnustan heti, jään vaille konkreettista (aresti tms) rangaistusta ja selviän puhuttelulla. pikkuhiljaa äiti alkoi jopa palkita minua, kun uskalsin vähitellen sanoa asiat heti ja tunnustaa tehneeni jotain väärää. palkinnot olivat tavllisesti jotain sellaista, jota joka tapauksessa tarvitsin (esim uudet sukat) ja jonka vanhemmat olisivat kaikesta huolimatta hankkineet. he vain lykkäsivät sen antamista sopivaan tilanteeseen. ei siihen tainnut kauan mennä, kun tajusin, ettei sellaista asiaa olekaan, jota ei isälle tai äidille voisi sanoa tai tunnustaa. puhuttelut olivat ikäviä, mutta aika pian ymmärsin niiden merkityksen. äiti myös kertoi omia kokemuksiaan valehtelevista ihmisistä ja millaisia vaikeuksia tuo epärehellisyys toi heidän elämäänsä. kertomukset opettivat.

      • Huolestuneet vanhemmat

        Oomme saaneet hyviä neuvoja, mutta mielellämme otamme niitä lisää vielä...
        Kaikista parasta on ollut kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia huolia ja emme ole yksin asian kanssa. KIITOS!


      • mamma
        Huolestuneet vanhemmat kirjoitti:

        Oomme saaneet hyviä neuvoja, mutta mielellämme otamme niitä lisää vielä...
        Kaikista parasta on ollut kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia huolia ja emme ole yksin asian kanssa. KIITOS!

        Oli kuin omaa tekstiä olisi lukenut! Meillä on myös 9-vuotias lapsi, jonka valehtelua on tosi kurja seurata. Tuntuu siltä, että luotto on taas mennyt ihan kokonaan koko lapseen, kun tuntuu että jokaisesta asiasta hän valehtelee.

        Joka päivä kysyn miten koulussa on mennyt... ja aina sama vastaus ihan hyvin! Kunnes sitten opettajalta saan kuulla, että käytös on ollut todella huonoa. Sitten kun siitä puhutaan, hän vaan sanoo välinpitämättömänä jotakin. Tuntuu ettei puhe auta mitään.

        Toivotaan vaan, että tämä on ohi menevä ilmiö... eikä jatku kauan tai johda pidemmälle...


    • Cleo

      Kuulostaa tuttuakin tutummalle... =) meillä 10v (kolmasluokkalainen) poika kokeilee paitsi rajojaan niin myös vanhempien hermoja.

      Meillä kuitenkin apu löytyi 7 vuotiaan pikkusiskon käymästä vilperi koulutuksesta, joka on tarkoitettu ylivilkkaille ja keskittymis häiriöistä karsiville lapsille. Koulutuksen koko idea lähtee siitä, että lapsi hakee huonolla käytöksellään vanhempien huomiota.

      Hommassa on kyse siitä, että vanhemmat lakkaavat huomioimasta lapsen huonon käytöksen, ja kehuvat, sekä palkitsevat konkreettisesti lapsen aina kun hän tekee jotain hyvää.

      Eli, käytännössä, kun jompi kumpi lapsistani tekee jotain pahaa, siirrän lapsen vaan tilanteesta pois, enkä huuda/raivoa tms. Ja jos lapsi esim. leikkii huoneessaan kitisti, tai korjaa lelunsa ilman huomauttamista, joka jäi tosi usein huomioimatta aikaisemmin, lapsi saa palkkion (meillä kerätään helmiä pulloon, ja kun helmiä on sovittu määrä, lapsi saa valita kaupasta uuden lelun joka on ennalta sovittu)

      On aivan uskomatonta kuinka on käytös muuttunut molemmilla lapsilla. Mutta niinhän se on aikuisillakin, ihan työelämässä, kun palkitaan bonuksilla hyin tehtyjä juttuja, niin niitä tekee huomattavasti mielummin... =)

      Kerron milelläni asiasta enemmin, jos jota kuta kiinnostaa tietää koulutuksesta lisää...

      -Cleo-

      • Lellu

        ...hyvälle! Meilläkin 13 vuotias poika harrastaa tuota. Tosi eilen sain tarpeekseni ja ilmoitin että tästä lähtien valehtelusta tulee sakkoa 1 euro, joka vähennetään 5 euron viikkorahasta. Meillä käydään myös ikuista taistelua tuosta oman huoneen kunnossa pitämisestä, ikinä poika ei sitä oma-aloitteisesti siivoa, tyttö 11v kyllä sen tekee. Taidanpa käyttää tuota kertomaasi keinoa että jos huoneet pidetään siistinä ilman että siitä pitää joka päivä huomauttaa, voi saada "palkinnoksi" jotain, mitä ovat halunneet (kohtuus tietenkin siinäkin)


    • nuori vm. 78

      Muistan omasta lapsuudestani, miten vanhempien hermoja venytetttin ja koitettiin myös valehtelun lyhyitä jälkiä.
      Nopeasti kuitenkin asia selvitettiin. Vanhemmat sanoi suoraan, että kerran kun jään kiinni valehtelusta he suhtautuvat kaikkeen sanomiseeni kuin valehtelisin. Valehtelemalla menettää luottamuksen ja sen palauttaminen onkin monimutkaisempi toimenpide.
      Jossain oli "slogan" luottamuksesta:
      "Lahjana saatu, halvella myyty ja takaisin sitä ei voi ostaa"
      Keskustelkaa lastenne kanssa oikean ja väärän ymmärtäminen on perusta kaikkien hyvinvoinnille.

    • mork

      Meillä myös 8v poika, joka usein jää kiinni valehtelusta. Usein laiskuuttaan ja sanoo pelkäävänsä vanhempien reaktiota. Lainasin kirjastosta satukirjan, jossa kertomus valehtelusta sekä luottamuksen menettämisestä. Otan vaan aina kiinni valehteluista, ainakin vähentynyt. Mielikuvitus hyvä, joten annoin tyhjän vihkon ja voi siihen kirjoittaa mielikuvitus juttuja...

      • huolestuneet vanhemmat

        Enpä olisi uskonu, että yli kahden vuoden jälkeisiin aiheisiin vielä tulee lisää... sillä aloitin tämän aiheen 8.4.2004 klo 19.29 ja olin jo unohtanu, että olin tänne edes kirjoitellut joten yllätys oli kova kun tänään sähköpostiini tuli ilmoitus uudesta vastauksesta.

        Poikamme oli silloin 9 vuotias ja tällä hetkellä 11 melkein 12. Valehtelut ovat hiljentyneet pieniä valkoisia valheita lukuun ottamatta ja luottamuksemme on kovasti kasvanut. Olemme päässeet yhteisillä keskusteluilla tähän tilanteeseen. Poika on tajunnut varttuessaan että valehtelu on rumaa ja että hän jää niistä aina kiinni. Uskon valehtelun kuuluvan yhtenä osana kasvuvaiheisiin ja jokaisen ihmisen elämään vähemmin tai enemmin.

        Kiitos mork ja kaikki muut hyvistä kasvattavista vinkeistä ja oikein hyvää jatkoa lasten kasvatukseen..Hermoja se vaatii mutta kyllä omat lapset palkitsevat jo pelkällä olemassa olollaan.


    • Kolmen lapsen äiti

      Hei,
      Olette ihmeissänne 9-vuotiaanne kanssa, joka valehtelee päin naamaa. Minulla on kotona kaksi 9-vuotiasta ja luokalla heitä on 20. Syksyn ensimmäisessä vanhempainillassa opettaja sanoi, että 3-luokkalaiset ovat sitten mestareita valehtelemaan. Opettajan totesi, että 3-luokkalaiset saattavat vakuuttaa silmät kyynelissä, että en minä sitä tehnyt.
      Kaksoseni ovat steinerkoulussa ja steinerpedagogiikassa puhutaan 9-vuoden taitteesta. Monille lapsille tämä ei olekaan se seesteinen ja hyvä vaihe ennen murrosiän tyrskyjä vaan ikävaihe täynnä muutoksia.Lapsi menettää ns. lapsuudenuskon ja alkaa pohtia syntyjä syviä, hän haastaa auktoriteetteja, paiskoo ovia, hän saattaa alkaa pelätä erilaisia asioita tai pohtia omaa alkuperäänsä ja omaa erillisyyttään muihin.
      Valehtelu,omien rajojen kokeileminen, saattaa liittyä tähän vaiheeseen. Eli se on varmasti vain vaihe, joka menee ohi. Näin minä ainakin olen ajatellut,kun poikani vakuuttaa silmät pyöreinä, että enhän minä...

      • Luottamuspula

        Tähän asti 12v poikamme tehnyt saamansa läksyt koulusta tultuaan. Viimeaikoina hän on kuitenkin sanonut ettei taaskaan tullut mitään läksyjä. Aloimme ihmetellä miten näin kauan ilman läksyjä (n. 2 vkoa) ja otimme yhteyden opettajaan. Selvisi että hän on tehnyt osan tehtävistä muilla koulutunneilla ja muut tekemättä. Keskustellessamme pojan kanssa, hän oli lähinnä vihainen kun kyselimme opettajalta hänen asioitaan. Hän sanoo että kaikki kaveritkin valehtelee vanhemmilleen, onko asia näin?


      • pirpana12
        Luottamuspula kirjoitti:

        Tähän asti 12v poikamme tehnyt saamansa läksyt koulusta tultuaan. Viimeaikoina hän on kuitenkin sanonut ettei taaskaan tullut mitään läksyjä. Aloimme ihmetellä miten näin kauan ilman läksyjä (n. 2 vkoa) ja otimme yhteyden opettajaan. Selvisi että hän on tehnyt osan tehtävistä muilla koulutunneilla ja muut tekemättä. Keskustellessamme pojan kanssa, hän oli lähinnä vihainen kun kyselimme opettajalta hänen asioitaan. Hän sanoo että kaikki kaveritkin valehtelee vanhemmilleen, onko asia näin?

        Itsellä 12 vuotias poika, joka valehtelee ihan koko ajan. Ja pahimmalta tuntuu se, että on tunne siitä että on yksin asian kanssa. Läksyt on tekemättä, kotiintulo ajat ei päde ja jatkuva valhtelu. Tuntuu pahalta, että omaan lapseen ei voi luottaa. Kaikki keinot on kokeiltu, puhuminen, huutaminen, itkeminen, palkitseminen ja rankaiseminen. Tuntuu kuin pojalla olisi teflonpinnoite mihin ei vaan saan millään mitään otetta. Rakastan lastani ylikaiken ja siksi tämän asian kirjoittaminenkin tuntuu pahalta. Yritin jopa soittaa hetki sitten mml puhelimeen, Siellä ilmoitettiin ettei puheluita oteta vastaan helatorstaina!!! Siis mitä?? Voisivat päivittää puhelinvastaajaa, että sieltä saisi edes jonkun tyyppistä tukea. Mutta valoisa puoli tässä on se, että lapsilla on tapana kasvaa ja toivottavasti myös aikuistua siinä sivussa :)


    • sisiliskosisko.

      että teidän täytyy nyt keskustella pojan kanssa rauhallisesti, turvallisesti ja lempeästi. Pojat täytyy tietää, että äidille ja isälle voi kertoa vaikka olisi tapahtunut mitä, vaikka asiat olisi miten pahasti. Painottakaa ennemmin totuuden kertomisen tärkeyttä ja arvostamista, kuin valehtelun halveksuntaa.

      Muistan itse valehdelleeni pienenä erityisesti silloin, kun vanhempien reaktio pelotti liikaa. Jos esim. kysyt, onko läksyt tehty, ja poika vastaa ei, älä hiilly ja ala raivota, vaan sano, että hienoa kun kerroit totuuden, mutta ne täytyy tehdä nyt.

    • puuttukaa nopeasti
      • tgesy

        Niin kyllä se tehoaa.
        Täytyy rangaista niin että tuntuu, että lapsi oppii että tässä ei pelleillä, eikä leikitä!
        Enkä tarkoita fyysistä kuritusta, vaan esim. karkit pois, herkut pois, jäätelöt pois,
        tv katselu pois, kotiaresti , viikkorahat pois,


    • tom7

      mä valehtelin äitille niin sanoin että olin puhunut opetajan kanssa yhestä kirjasta äiti suuttui mulle

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      130
      5065
    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      32
      3187
    3. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      16
      1827
    4. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1790
    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      19
      1655
    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      71
      1511
    7. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      11
      1305
    8. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      11
      1276
    9. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      19
      1257
    10. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      16
      1257
    Aihe