Minkälaisia kokemuksia teillä on opiskelija-asunnoista ja nimenomaan soluasumisesta? Positiivisia vai negatiivisia?
Olen punkannut jokusen vuoden solussa ja asumishistoriaani mahtuu sekä tosi mahtavia kämppiksiä että, hmh, hieman erikoisempia tapauksia.
Omien kokemusten pohjalta voi sanoa, että (rauhaton/tapahtumarikas, ihan miten vaan) soluelämä ei välttämättä ole paras vaihtoehto, jos meinaan tahtoo opiskellakin ja joskus jopa valmistua... ;) Mutta on tämä silti ollut mielenkiintoinen elämänvaihe.
Olen punkannut jokusen vuoden solussa ja asumishistoriaani mahtuu sekä tosi mahtavia kämppiksiä että, hmh, hieman erikoisempia tapauksia.
Omien kokemusten pohjalta voi sanoa, että (rauhaton/tapahtumarikas, ihan miten vaan) soluelämä ei välttämättä ole paras vaihtoehto, jos meinaan tahtoo opiskellakin ja joskus jopa valmistua... ;) Mutta on tämä silti ollut mielenkiintoinen elämänvaihe.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä en ole asunut solussa kuin vuoden verran, ja viihdyin kyllä ihan hyvin. Minulla oli vain yksi kämppis, jonka kanssa tulimme tosi hyvin toimeen. Kavereiden kautta olen kuullut kyllä varsin hankalistakin kämppiksistä.. mutta itselläni kävi vissiin tuuri. Nyt kuitenkin onnellisesti perheasunnossa :)
Itsellä on pelkästään huonoja kokemuksia. Onneksi pääsee kohta muuttamaan yksiöön. Se on sen verran luksusta, että siitä hyvästä kyllä syö vaikka pelkkää makaronia vuoden ympäri.
Ensinnäkin opiskelu on todella vaikeaa, jos on sosiaalinen kämppis. Ulkomaalaisia on todella vaikea saada kiinnostumaan mistään yhteiselämän toimimisen kannalta välttämättömistä säännöistä, esim. omien jälkiensä siivoamisista tai siitä, että vaikka n. neljä tuntia yöstä voisi olla pääsääntöisesti rauhoitettu nukkumiselle. Tympeää on myös siivota toisten sotkuja. Kokeilin kerran olla siivoamatta kämppiksen jälkiä kuukauden ajan, sen jälkeen oli pakko, kun keittiötilaan ei voinut mennä ilman, että alkoi voida pahoin. Muurahaiset kyllä tykkäsivät kovastikin tilanteesta. Kerran meinasi mikroaaltouuni lähteä kävelemään, kun huoleton kämppis oli jättänyt ulko-oven auki illanviettoon lähtiessään.
Kai se on tytöillä helpompaa, tiedä sitten.
Tuttu tunne tuo "ei kestä enempää"-fiilis. Soluelämä vaatii sopeutumista puolin ja toisin, mutta rajansa kaikella. Opiskelija-asunnot ovat periaatteessa erittäin hyvä keksintö, mutta käytännössä tilanne on toinen; vieraiden ihmisten kanssa asuminen alkaa pidemmän päälle kiristellä hermoja oikein tosissaan.
Tyttösolussa asuminen ei ole yhtään helpompaa, sen on osoittanut niin omat kuin kavereiden kokemukset. Opiskelusta ei tule mitään, jos on ylisosiaalinen ja aina seurankipeä kämppis. Oma lukunsa ovat siisteydestä viis veisaavat asuinkaverit, joiden sotkuja joutuu itse siivoilemaan hammasta purren kyllästymiseen asti. Muuten ei ilkeäisi edes astua keittiöön tai kylppärin puolelle. Meiltäkin oli kerran lähteä irtaimistoa kävelemään, kun huoleton kämppäkaveri unohti sulkea ulko-oven töihin lähtiessään. Samainen tyttö unohteli säännöllisesti hellan levyt päälle kokkailemisen jälkeen; aina sai olla sydän syrjällään ja pelätä palaako joskus kämppä alta.
Kokemusta on myös varastelevista kämppiksistä, puhumattakaan "siitä tavallisesta" eli metelöinnistä ilta- ja yöaikaan. Perusongelma soluasumisessa on välinpitämättömyys ja piittaamattomuus yhteiselämän kannalta välttämättömistä säännöistä (esim. siivoaminen). Onnistunut yhteisasuminen vaatii tiettyä kypsyyttä sekä taitoa joustaa ja sopeutua. Harvinaisia ominaisuuksia nykyään...
kokemuksia on ollut.Olen nyt tän vuoden asunut solukämpässä ja luojan kiitos oon saanu hyvän kämppiksen,aluksi oli joku vähän omituinen hiippari eikä siitä oikein ottanu selvää.Nyt asun samas kämpäs itteäni neljä vuotta nuoremman kanssa.Välillä saa tosin vähän kärsiä melusta tiedät varmaan teinielämän