oli laulu aikanaan, karjankelloista siinä mainittiin, jotka kaukaa kuului jossakin. Kaunis melodia, muistan äidin sitä laulaneen, ehkä joku sen muistaakin.
Aikaisin heräsin uuteen aamuun, mieli virkeänä. Jokin laulu sanoituksineen saattaa antaa virikkeen johonkin ajatukseen, täälä kertaa tuo karjankellojen kilkatukseen, joka niin luonnollisena kuului kesäiseen aikaan.
Nostalgisena se säilyy mielessä tässä muuttuneessa maailmassa, onkohan nämä uudet systeemit tulleet jäädäkseen nykyaikaisessa maataloudessa pihanavettoineen, lypsyasemineen ym? Kuin tuotantolaitoksia, missä konellistumisen myötä lypsykin sujuu ilman välikäsiä. Toimistotyö atk kortistoineen vie osan ajasta, suuri yksiköitä nuo on oltava, että kannattavuus on taattu.
Osa luonnonläheisyydestä on auttamattomasti poissa. Nostalgiselta tuntuvat muistot lehmipaimenena ollessa,
savun tuoksu lypsyhaassa, ja minunkin kaupunkilaislapsen, saadessa olla huiskimassa kärpäsiä lehmää häiritsemästä. Päiväkausien metsässä kulkeminen lehmiä paimentaen, eväitä syöden--- voileipää ja maitoa limsapullossa. Seurana vain linnut ja kauniit metsäiset maisemat, missä mieluiten istui kallioille, joita peitti rahkasammal. Yhtään kertaa en muista ukkosenilmaa olleen, ehkä ei silloin karjaa metsään laskettukaan.
Navetan takana metsässä muistan olleen ison kiven, johon laitettiin kananruho koukkuineen syötiksi kanahaukalle, joka verotti kanalaumaa. Varhaisessa teini-iässä olin silloin, mutta lähtemättömästi on jäänyt mieleen nuo kesäiset Hämeen maisemat ja luonnon kokemisen riemu, tuoksuineen savusaunassa, vastaleivotun ruisleivän ihana maku ja kotona kirnutun voin. Niitä muistoja varjelee sydämessään.
Aikaisin heräsin uuteen aamuun, mieli virkeänä. Jokin laulu sanoituksineen saattaa antaa virikkeen johonkin ajatukseen, täälä kertaa tuo karjankellojen kilkatukseen, joka niin luonnollisena kuului kesäiseen aikaan.
Nostalgisena se säilyy mielessä tässä muuttuneessa maailmassa, onkohan nämä uudet systeemit tulleet jäädäkseen nykyaikaisessa maataloudessa pihanavettoineen, lypsyasemineen ym? Kuin tuotantolaitoksia, missä konellistumisen myötä lypsykin sujuu ilman välikäsiä. Toimistotyö atk kortistoineen vie osan ajasta, suuri yksiköitä nuo on oltava, että kannattavuus on taattu.
Osa luonnonläheisyydestä on auttamattomasti poissa. Nostalgiselta tuntuvat muistot lehmipaimenena ollessa,
savun tuoksu lypsyhaassa, ja minunkin kaupunkilaislapsen, saadessa olla huiskimassa kärpäsiä lehmää häiritsemästä. Päiväkausien metsässä kulkeminen lehmiä paimentaen, eväitä syöden--- voileipää ja maitoa limsapullossa. Seurana vain linnut ja kauniit metsäiset maisemat, missä mieluiten istui kallioille, joita peitti rahkasammal. Yhtään kertaa en muista ukkosenilmaa olleen, ehkä ei silloin karjaa metsään laskettukaan.
Navetan takana metsässä muistan olleen ison kiven, johon laitettiin kananruho koukkuineen syötiksi kanahaukalle, joka verotti kanalaumaa. Varhaisessa teini-iässä olin silloin, mutta lähtemättömästi on jäänyt mieleen nuo kesäiset Hämeen maisemat ja luonnon kokemisen riemu, tuoksuineen savusaunassa, vastaleivotun ruisleivän ihana maku ja kotona kirnutun voin. Niitä muistoja varjelee sydämessään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsuuteni mäntymetsän tuoksu oli huumaava. Nyt kun metsät on lannoitettu ja myrkytetty, siellä ei kasva muuta kuin lautoja.
Lenkkipolkuni varrella on yksi hoitamaton metsikkö. Odotan taas lumien sulamista, sillä siellä siellä risukon keskellä viihtyvät metsätähdet, kielot ja kanervat. Tai ne yrittävät vielä olla olemassa. Ojan reunalla saattaa kukkia mesimarjakin.
Metsän tuoksua ei risukossani kuitenkaan ole. Lähellä kulkeva autobaana vain haisee.
Ikävä on metsän tuoksua.
sulaminen kunnolla. Viikonlopuksi lupasivat jo lämpenevää, se vauhdittaa kevään edistymistä. Parin tunnin makoisat unet sain vielä, untakin näin koirastani, jonka kanssa teinkin metsälenkkejä, missä se sai juosta omassa metsässä vapaana ja villinä ilosta!
Tuo metsän tuoksu, jota ikävöit kuuluu myös niihin muistoihin, joista ei halua luopua. Tänä päivänä joutuu vaan menemään kauemmaksi pääteiltä syvemmälle metsään,aistiakseen hellepäivän huumaavan neulasten tuoksun.
Täällä kehä 3 sisäpuolella, suljen ikkunani(joka yöt on raollaan) aamuliikenteen aikaan, vaikka muutama kilometri onkin kehälle, alkaa yskittämään jos pidän auki. Avaan vasta kun liikenne on hiljentynyt 11 jälkeen.
Tuo Auroran puiston 32 ha alue tässä vieressä, on kyllä ihana keidas. Jos mökistäni luovun riittää se ulkoilualueeksi mainiosti polkuineen ja penkkeineen ja siltoineen joen yli. Siellä ihmiset kesällä tulevat picnic
koreineen ja viettävät lasten kanssa luontoretkiä. Opaskyltit erikoisemmissa puissa ja pensaissa on kiva lukea, pähkinäpensaita on runsaasti sekä eläimistöä.
Entinen puutarhurinmökki on kahvilana hyvine tarjoiluineen ja meijeri on lasten taidetapahtumien paikka.
Hyvin on Espoon kaupunki ottanut suoja-alueeksi tuon laajan puiston.
menen ulkomaille paikkaan, jossa on rauhallisempi elämäntahti, että vie pari päivää löytää uusi rytmi. Olemme jotenkin perushäiriintyneitä. Ehkä se palvelee parhaiten talouselämää!
Nyt eläkkeellä ollessa voi joskus löytää sellaisen sisäisen rauhan. Silloin voi pihanurmella vatsallaan maaten löytää ihmeellisen maailman ihan nokkansa edestä!