Kysymys suosittelijoista!

Enpä tiedä _saisivatko_ keskustella asioistasi mihin rajaan asti, mutta käytännössä ihmiset voivat keskinäisissä keskusteluissaan puhua ihan mitä haluavat, siis tässä tapauksessa ex-esimiehesi voi myös mainita sinun paljoista poissaoloistasi.

Kysyithän muuten tältä entiseltä esimieheltäsi luvan, ennen kuin aloit jakamaan tätä "suosittelijasi" nimeä eteenpäin? Pelkän työtodistuksen perusteella ei nimittäin koskaan tule mainita ketään suosittelijana, vaan suosittelijana toimimiseen pitää AINA pyytää ko. henkilön lupa. Tyhmintä, mitä voit omalta kannaltasi tehdä, on ilman lupaa mainita joku "suosittelija", joka sitten, kun hänelle soitetaan lisätietojen kysymiseksi, onkin että: "Siis mitä?? Mitä ihmettä?? Ei, en todellakaan ole koskaan lupautunut tätä henkilöä suosittelemaan." Siihenpä se rekrytointiprosessi sitten sinun osaltasi päättyykin niin että napsahtaa.

Ei saa kysyä eikä kertoa. Kutsutaan laissa "tarpeellisuus vaatimukseksi" eli työhaastattelussa, suositteluja kerrottaessa jne. ei saa kertoa kuin asioita joilla on suora merkitys työn tekemiseen. Sairaslomista ym ei siis saa kysyä eikä sitä saa käyttää perusteena valittaessa uutta työntekijää. Tätä sanoo siis laki, todellisuus voi olla ihan muuta...

Ei saisi kertoa kuin rajatusti (jo lainkohdat), mutta kuten jo tullutkin niin käytännön tasollahan ihmiset voivat keskenään puhua miten vain. Sivulauseissa informoida, että asiat eivät menneet ihan putkeen vaikka muuten olisi neutraali, sanoa ympäripyöreästi jotain negatiivista... Tai joku pälli voi toki suoraankin vuodattaa kaikki epäolennaiset ja juorutkin mukaan kertoessa taustasta "värikkäästi" ja rikkoa 5 1:tä lakia siinä samalla kunnianloukkauksesta laittomaan uhkaukseen suurinpiirtein.

Mutta työnhakijallehan ei toki tarvitse mitään kertoa mitä on sanottu, voi vain evätä kuullun perusteella ja sillä hyvä jos mitkään muut (valtion paikkojen käytännössä) tekijät pätevyydessä ja parhaimmassa hakijassa -eivät asetu kuvaan mukaan jolloin voi valittaa. Yksityispuolella kaikki on sallittua kunnes ei jää kiinni.

Onhan näitä tietysti vaikka mitä pölhöjä. Paras esimerkki on itselläni tiedossa eräästä pikkufirman pomosta, joka kysyttäessä kertoi melkoisia tarinoita, faktaa ja omaa sekoiluaan/katkeruuttaan lähteneistä duunareista "suosittelijana", vaikka oli lähtiessä ihan reilu ja olkaantaputtaja, jotta tule takaisin vain jos siltä tuntuu. Sai jo yhden tuomionkin puheistaan kun tuli monessakin suhteessa ja tilanteessa ilmi mitä oli puhunut, mutta vielä uusi saman tempun toisen työntekijän kohdalla:) Taitaa tuo olle vireillä vieläkin... Jotkut eivät vain opi ja tajua mitä voi puhua.

Mutta esim. "Henkilön työ loppuvaiheessa meillä ei ollut enää aivan tavoitteiden ja toiveiden mukaista työnkuvaan nähden" -on täysin sallittu tapa ilmaista esim. alkup. kirjoittajan tapauksessa. Syvällisemmät selvittelyt (tai oikeastaan edes niihin viittaaminen epäsuorasti) sairaslomien lisääntymisestä, ei sitten ole taas sallittua. Mutta asiat voi aina esittää niin, että ei ole kiellettyä mutta ns. henki tulee hyvin ilmi.

Joku tonttu voi tietty vaikka kirjoittaa paperille perusteeksi ja lähettää sen työnhakijalle, jos ei joku tule valituksi. Ja tiedot täynnä asioita, joita edellinen työnantaja ei olisi saanut sanoa ja seassa vaikka mitä "musta tuntuu, että se varasti" väitteitä, joiden kanssa voi marssia vaikka suoraan poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta. Mutta yleensä nyt ihmiset suodattavat tiedot viimeistään siinä vaiheessa, kun niitä eteen päin kertovat. Tosin omat mielikuvansa tietty ovat jo muodostaneet jonkun yksipuolisestakin informaatiosta.

Ja suosittelijasta itsestään, niin jos työhaastattelussa ilmoittaa suosittelijan kysyttäessä niin siinä samalla antaa oikeuden juuri häneen yhteyttä ottaa. Eli nimen ja firman antaminen muodostaa oikeuden ilman sen enempiä kyselyjä saako ottaa kys. henkilöön yhteyttä. (Sikäli sanomattakin selvää). Tulkinnanvaraista ehkä tietty työnhakijan kohdalta siinä mielessä, että sen nyt kuitenkin tietää miten helposti käy jos ei anna vaikka töissä on ollutkin jo muualla aiemmin. Eli ns. pakko-suosittelijoita joskus melkeinpä annettava. Toki suosittelijalle itselleenkin ilmoitettava asiasta, että hänet on antanut tiedoksi. (Tosin useastihan vain suosittelijaksi mainitaan ex-firman joku johtotason ihminen eikä sen enempiä siihen kommentoida, joskus soitetaan joskus ei, ja yleensä ´jää mainitsemattakin itselleen nimen annetun. Useastihan ne menevätkin ovesta lähtiessä "jos haen muita töitä, niin voinko sua osastopäällikkö Mutikainen nimetä suosittelijaksi?" "Juu anti mennä vain".)

Mutta epävirallisestihan nyt voi toki soittaa kenelle vain, monilla aloilla pyörii aikamoinenkin hyvä veli -rinki...