pyytää anteeksi suolikaasupöräystä. Minä syön paljon ruisleipää ja muutenkin runsaskuitusta ruokaa. Sanomattakin selvää että maha vähän turpoaa ja silloin tällöin täytyy päästellä paineita. Teen sen yleensä hallitusti, eli päästän ilmaa vain pieninä annoksina samalla jännittäen pakaroita niin että ääntä ei tule. Mutta joskus voi päästä ääni vaikka olisi varovainen, miten sitä tulisi pyytää anteeksi vai pyydänkö mitenkään? Asia on sinällään kiusallinen että olen paljon asiakaspalavereissa jotka kestävät kauan. Joku on voinut jo hajusta päätellä että joku tuhnuttelee ja sitten äänen lauetessa syy lankeaa tietysti minulle. Tulee kiusallinen hiljainen hetki. Miten tuossa oikein menettelisi?
Mikä on oikeaoppinen tapa
fdasjkasdf
101222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihmeellisiä pidätysvaivoja, ettei vessaan ehdi töräyttelemään. Ei pöydässä ja seurassa piereskellä!
Mutta jos tulee ja kuuluu, niin kävisikö vaikka sanoa: "Anteeksi."
Jaajaa. Enhän ehtisi sitten olemaan kuin vessassa.
laakarille, eihan tuo ole normaalia.
Reisleivästähän noi johtuu, lääkärithän vaan nimen omaan käskevät syömään kuituja, ihme sitten jos peräreikä soi.
Vanha kansa ainakin puhui, että ihmisellä on takalistossa "ryppynaru", jolla pystyy säätelemään ilman tuloa. Ainakin itselläni sellainen on - lieneekö geenimutaation vaikutuksena nykypolvelta jäänyt moinen saamatta?
Vai puuttuko yhteys aivojen ja takapuolen väliltä?
Jos pinnaa liikaa niin alkaa särkeä, pitää päästää paineita vaivihkaa pois.
Kaikki tavat, konstit on ihmisten itsensä luomia. Mikä niistä siis on se oikea?
En tarkoita että pitää olla täysi possu, mutta satun tuntemaan esim. Noksun matkustelevia herroja.
Kun jossain maassa jo röyhtäisy on suuri synti, paha loukkaus. Jo Saksassa se on kiitos siitä että ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Sitä vaikka Kiinaan, jossa kaiken pohja on se, että ihmisellä on hyvä olla. Tuollaiset "pahat henget" pitää päästää pois elimistöstä, sen jälkeen ollaan valmiita neuvotteluun ym.
Ilmeisesti en asunut Saksassa kyllin kauaa tietääkseni tuosta röyhtäilyn hyväksyttävyydestä. Sitävastoin olen kyllä huomannut amerikkalaisissa teeveesarjoissa röyhtäiltävän ja piereskeltävän ja se katsotaan eräänlaiseksi henkilökohtaisen vapauden osoitukseksi: "Minä nyt olen tällainen sika ja minä en kuulkaas sille mitään voi." Ja sitten pyydetään vähän respectia.
Jos sitten on tarvetta "poistaa pahoja henkiä" kehostaan, niin onkin suotavaa matkustaa vapauttamaan nämä henget tuolla Kiinassa eikä näissä meidän kotoisissa pöydissämme.
Tokkopa siitä kanssaihmisille nyt niin suurta haittaa olisi täälläkään, jos laskee henget valloilleen, mutta saa siitä vähän tuollaisen eksentrikon maineen ainakin. Eikä siitä nyt kovin suurta kunniaa kenellekään lankea.
Sanot vaan:
Meinas tulla röyhtäys, mutta sain naamioitua pieruksi.
Ei pidä ilmoja pidätellä!!
Se joka pierua pidättää, on muutakin salattavaa.
On se ruisleipä vaan niin hyvää!
Mahahan se vaan kipeeks tulee jos pierua pidättää!