Hei.
Olemme hankkineet perheeseemme uuden asukin. 2½ vuotiaan nartun, corgi/sakemanni sekoituksen. Nyt haluaisimme lähteä uuden perheenjäsenemme kanssa tokoilemaan ja harjoittelemaan sitä perustottelevaisuutta ja pääsemään irti mahdollisista vanhoista tavoista ja käyttäytymismalleista (vetäminen nyt on ainakin tässä parin päivän aikana tullut ilmi). Eli löytyykö Helsingin seudulta laadukasta opetusta ilman, että hinta nousee pilviin? Jos niin mistä? Linkkejä eri sivuille ja mielipiteitä kaivataan, mieluiten niihin omiin kokemuksiin pohjautuen, eikä pelkkiä huhupuheita :) Jos tiedossa on hyviä kirjoja aiheesee liittyen niin jakakaa toki. Itse olen lukenut muutamaa, mutta en tullut niistä hullua hurskaammaksi.
Haluaisimme myös tietää, kuinka kasvattaa luottamusta koiraan puolin ja toisin? Auttaako esimerkiksi juuri tokoilu tässä? Haluaisimme saada koiran heti ns. "ruotuun" ettei epäilyjä kenekään paikasta laumassa tule ja eteen satu tilannetta missä koira pitää itseään johtajana (nähty näitä aivan tarpeeksi ja halutaan välttyä omakohtaisilta kokemuksilta).
Olemme hankkineet perheeseemme uuden asukin. 2½ vuotiaan nartun, corgi/sakemanni sekoituksen. Nyt haluaisimme lähteä uuden perheenjäsenemme kanssa tokoilemaan ja harjoittelemaan sitä perustottelevaisuutta ja pääsemään irti mahdollisista vanhoista tavoista ja käyttäytymismalleista (vetäminen nyt on ainakin tässä parin päivän aikana tullut ilmi). Eli löytyykö Helsingin seudulta laadukasta opetusta ilman, että hinta nousee pilviin? Jos niin mistä? Linkkejä eri sivuille ja mielipiteitä kaivataan, mieluiten niihin omiin kokemuksiin pohjautuen, eikä pelkkiä huhupuheita :) Jos tiedossa on hyviä kirjoja aiheesee liittyen niin jakakaa toki. Itse olen lukenut muutamaa, mutta en tullut niistä hullua hurskaammaksi.
Haluaisimme myös tietää, kuinka kasvattaa luottamusta koiraan puolin ja toisin? Auttaako esimerkiksi juuri tokoilu tässä? Haluaisimme saada koiran heti ns. "ruotuun" ettei epäilyjä kenekään paikasta laumassa tule ja eteen satu tilannetta missä koira pitää itseään johtajana (nähty näitä aivan tarpeeksi ja halutaan välttyä omakohtaisilta kokemuksilta).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hehe, kuulostaa aika ihanalta mixiltä :D corgi ja sakemanni, hihi...
Mutta juu, en osaa nyt paikkoja sanoa, kun se riippuu varmasti hurjasti siitä koirasta, että minkätasosta apua tarviitte. Vai riittäiskö ennemmän harrastusmainen tokoilu.. HePeKo, helsingin pelastuskoirat, on kyllä mainio. Vuosimaksu on pieni (n.30e) ja sillä saa osallistua kaikkiin koulutuksiin. Käytännössä se meinaa kerran viikossa ohjattua tottista ja lisäks on erilaisia maastohaku ja jälki ryhmiä, joiden kanssa voi treenata ja harrastaa. Mutta niiden toiminta ei kyllä ole ongelmakoirille, se nyt on enemmänkin sellasta joka kyllä tukee sitä yhteistyötä ja suhdetta koiran kanssa ja on ihana harrastus..
Kyllä kaikki tekeminen koiran kanssa vahvistaa sitä suhdetta :) Oli se sitten kotona tehtävää temppuilua tai koirakoulussa tapahtuvaa ohjattua hommaa..
Kun se koira tulee, niin varautukaa kuitenkin henkisesti niihin ongelmiin. Voi mennä helposti vuosi ennenkuin opitte KUNNOLLA tuntemaan toisenne ja koira oppii luottamaan teihin. Sinä aikana aikalailla kaikki temppuilu on ihan luonnollista. Eli ei sitä pyyhettä kehään, vaikka koira varmaan koettelee teitä vielä aika rajusti :D Huumorilla vaan etiäpäin!
Lähtekää rakentamaan sitä kumppanuutta ja jopa johtajuutta omalla varmalla asenteellanne. Olkaa tyyniä, oikeudenmukaisia ja selkeitä. Varokaa hakemasta johtajuutta liian kovin ottein, varsinkin kun alussa niitä ongelmia varmasti tulee ihan riippumatta siitä kuinka kovasti koiralle jaksaa huutaa. (ei sillä että olettaisin teidän tekevän niin)
Ja sitten muutama yksinkertainen homma: ruoka tulee aina teiltä. Älkää pitäkö koiran ruokaa aina esillä, vaan antakaa se kaksi kertaa (tai kerran, koirasta riippuen) päivässä ja vasta kun koira istuu siististi, eikä esim hypi päällenne vaatien kuppiaan.
Opettakaa hihnakäyttäytymistä johdonmukaisesti. Suurin havaitsemani virhe jonka ihmiset tekevät tässä, on se että he hermostuvat lähes heti ja jos koira vetää vielä viikon päästä, he vaihtavat tekniikkaa. Eli jos tulosta ei tule saman tein niin he hylkäävät aiemmin opettamansa. Aina uudestaan ja uudestaan. Ja eihän niitä tuloksia tietenkään tule niin...
Käskyjen opettaminen on sekä ihanaa aivojumppaa koiralle, ja samalla se vahvistaa sinun asemaasi. Suunnittele etukäteen mitä opetat ja MITEN opetat. Mieti valmiiksi mitä teet, jos koira ei kiinnostu, jos se tekee väärin, jos se tylsistyy, jos se ahdistuu yms yms yms. Hyvä ennaltasuunnittelu on erona siinä opetatko samaa asiaa 10kertaa vai 1000kertaa..
Anna koirallesi tilaisuus olla maailman paras koira. Rakenna sille tilanteita, joissa se voi tehdä oikein ja onnistua. Ja kun se onnistuu, anna sen tietää että se on maailman ihanin koira.
Jos koira rikkoo selkeitä sääntöjä, ole johdonmukainen myös kielloissasi. Fyysinen rangaistus ei ole koskaan hyvä tai hyväksyttävä ratkaisu.
Ja pitäkää kivaa yhdessä :)
Voi jessus miksi mä kirjotin tälläsen romaanin :DDDD anteeks, innostuin..
erinomaisia.
Tokoilu auttaa ilman muuta, mutta ensin koiran pitää saada kotiutua. Riippuen koirasta siihen voi mennä kuukausia, se ei mitenkään pysty yhtäaikaa kotiutumaan (uudet ihmiset, hajut, tavat, ympäristö, ihmiset, koirat, äänet jne jne) ja oppimaan toko tai muita juttuja. Ensin antakaa rauhassa kotiutua, kun se saa tehdä sen rauhassa ja huomaa, että te huolehditte, rakastatte ja suojelette sitä, niin sen jälkeen koulutus sujuu kuin tanssi.
Ei saa ahnehtia liikaa. Koiran taustoista riippuu paljon, jos etenette liian rajusti ja liian noepasti ja käytätte vielä sille koiralle sopimattomia meneteliä, niin ei hyvä seuraa. Kun koira kotiutuu ja te tarkkailette sitä, niin opitte pikkuhiljaa sen luonteesta, kaikki gorgit ja saket eivät ole samanlaisia. Siinä mielessä onkin erit hyvä idea hakeutua kouluun, koska ohjeita ja neuvoja on niin laidasta laitaan. Liika kokeilu ja menetelmien vaihtelu vain sekoittaa koiraa ja hideastaa ja vaikeuttaa kouluttamista. Kun asiantunteva kouluttaja tarkkailee koiraa ja ennen kaikkea sinua, omistajaa, hän osaa neuvoa teille oikeat tavat kouluttaa.
Luottamuksesta kaikki kuitenkin lähtee, rakastaa siis koiraanne. Liika vaatiminen ja liian rajut huutamiset yms vievät aina roimasti taaksepäin. Omat voimavarat koulutuksessa on myös syytä miettiä todella tarkkaan, koulutus on aina aikaa, vaivaa, hermoja ja RAUHALLISUUTTA vaativaa. Kaikkien perheenjäsenten on sitouduttava siihen, oikeasti ja kokoajan. Jos yksi tekee toisin, se on armotonta takapakkia.
Kannattaa soitella kouluihin, suosituksista huolimatta se, että sinulla natsaa kouluttajan kanssa ja löytyy yhteinen sävel on ensiarvoisen tärkeää. Ongelmat ovat niin omistajastakin kiinni, että se mikä on toisellla toiminut, ei pakosta toimi sinulla saman kouluttajan kanssa. Siksi keskustelemalla kannattaa kartoittaa aluksi.
Kiitos vastauksesta raitat. ja vcervre :)
Eli kysymyksessä ei todellakaan ole ongelmakoira ja yksi syy miksi halumme toikoilemaan ja vahvistamaan suhdettamme on se, että koirasta ei myöskään tule sellaista. Entinen omistaja kertoi koiran olevan myös hyvin aktiivinen ja kaipaavan paljon tekemistä tai se turhaantuu, joten tämänkin vuoksi harrastelu tulisi kysymykseen pelkkien pitkien lenkkien sijaan. Ja itsekin haluan oppia enemmän käytännössä. Kirjaviisautta, kun jonkun verran jo löytyy, mutta olen epävarma miten toteutan lukemani.
Ja olemme aloittelemassa tokoilua kesällä parin kuukauden päästä riippuen siitä millaisia kursseja löytyy ja milloin alkavat. Koira saa siis aikaa kotiutua. Olemme ajoissa liikenteessä, jotta saamme rauhassa etsiä meille sopivinta paikkaa. Olenkin lukenut Kaimion hevostelu kirjaa, mutta koiria käsitteleviin opuksiin en ole tarttunut, mutta taidan sen tehdä.
Emme tosiaan huuda koiralle. Olemme käyttäneet tiukkaa EI sanaa jos koira on tehnyt tuhmuuksia, mutta ääntä emme ole korottaneet ja fyysisesti on komennettu vain kuonosta kiinni ottamalla, kun koira yltyi haukkumaan sisätiloissa (asumme kerrostalossa ja naapurimme eivät ole suvaitsevaisia meluhaittoja koskien).
Meillä ruoka tulee tosiaan aina niin, että koira istuu ja katsoo silmiin ja luvan kanssa saa aloittaa ruokailunsa. Myöskään ovesta ei rynnitä ensimmäisenä ulos, vaan ensimmäisenä menee ihminen ja koska koira on oppinut rynnimään ja on aina enismmäisenä menossa olemme istuttaneet sitä ovensuussa siihen asti, että se katsoo silmiin ja jälleen luvan kanssa on päässyt ulos/sisälle. Toiminut hyvin. Ei kisko enää juuri ollenkaan ja osaa nostaa katseensakin joka kerta vain nopeammin :)
Vetämisen lopettamiseen on opetettu monta eri tapaa kuinka toimia ja itse en tiedä mitä soveltaa. Pitääkö koiran hihnaa vain nykäistä ja sanoa komentosana vaikkapa "odota" vai täytyykö paikalle jäädä seisomaan ja odottamaan, että koira tulee esim. vierelle tai katsoo silmiin? Näitä meille kerrottu.
Ja YKSI asia vielä asia johon olemme saaneet ristiriitaisia neuvoja. Leikin lomassa jos koira innostuu liikaa se hyppii päin ja puree käsiä ja tarttuu lahkeisiin. Kuinka tästä pääsee eroon? Meille neuvottiiin vinkaisemista ja sen jälkeen leikin lopettamista (joku taas sanoi, että vinkaistessa alistuisimme) tai että laitetaan yksi sormi koiran kielen alle joka ei satu mutta tuntuu epämukavalta (joku taas sanoi, että koira oppii inhoamaan käsiä, vaikka käsien pitäisi luvata koiralle aina vain hyvää). Onko näistä kumpi suositeltavampi vaiko jokin muu tapa?
Hyvinhän teillä kuulostaisi asiat olevan :) Hyvä että mietitte näitä juttuja, eiköhän se koira ihan onnellisen koiranelämän kanssanne saa.
Hihnassa vetämisen pois opettamiseen tosiaan on monia tapoja. Tärkeää on, ettei käytä niitä kaikki kerrallaan ja sekaisin ja vain joka kolmas kerta ja silloinkin eri tyylillä.. Eli AINA ja samalla tavalla kärsivällisesti.
Yksi hyvä tapa on se, että aina kun hihna kiristyy, pysähdy. Kun koira tulee luoksesi ihmettelemään miksei matka jatku, palkkaa sitä kehulla ja lähde heti liikkeelle. Eli luokse katse=liike. Mutta siinä voi vierähtää vaikka vartti ennenkuin se koira ekan kerran tulee.. :D Ja siksipä usein ihmiset luovuttaa ja tyytyy kiskomiseen, huutaa ja nykii hihnaa. Jos aina vaan vetelee siitä hihnasta ja voimalla voittaa koiran, niin eihän sen ite tartte ikinä oppia siitä kiskomisesta pois. Sillon vaan oppii, että ok, välillä mua kiskotaan ympäriinsä, välillä mä kiskon ympäriinsä, sitä se lenkkeily vain on. Kun opettaa koiraa olemaan vetämättä, niin sillon kukaan ei vedä, et edes sinä :)
Siinä pitää vaan olla hirmu kärsivällinen, eikä lainkaan odottaa mitään tuloksia ekaan pariin viikkoon. Siinä säästyy paljon mielenrauhaa kun ei edes oleta että se käytös muuttuisi. Sitten yhtenä päivänä kun havaitsette miten massiivinen muutos ajan kanssa onkaan tullut, niin voipi tulla ihan tippa linssiin liikutuksesta (näin minulle kävi ;D) Se on vaan niin ihanaa kun yhteinen sävel löytyy.
Ja tässäkin on hyvä se, että kun koira tekee oikein, sille kerrotaan se selkeästi. Se on silloin hyvä poika ja ansaitsee palkkion = kehu ja liikkeelle. Ja kun tekee "väärin", mitään ei tapahdu. Se ei hyödy vetämisestä mitään. Minä en kieltäisi siinä vaiheessa, enkä käyttäisi siis EI sanaa, koska koira ei vielä tiedä, että kiskomisessa olisi mitään väärää. On silloin epäoikeudenmukaista sitä torua. Mieluummin palkkaa ne onnistumiset.
Toivon teille tuhat kiloa kärsivällisyyttä tuohon ;)
Ei ole alistumista vinkaista jos sattuu. Se kertoo että koira ylitti rajan hampaillaan, auts. Silloin on parasta juuri lopettaa leikki. Voi vinkaista ja kääntää selän/nousta ylös ja kävellä pois. Ei kannata olla mitenkään vihainen ja rankaista koiraa ja tehdä tilanteesta sille epämukava. Se vain leikki, sillä oli kivaa, se innostui. Lähtemällä pois, opetatte sille että raju leikki tarkoittaa leikin loppua.
Kontrolloikaa muutenkin leikkimistä sillä, että kaikki alkaa teidän aloitteestanne. Eli kutsutte koiran luoksenne ja alatte leikkiä sen kanssa. Ja kun te haluatte, leikki loppuu, eikä koira saa sitä jatkumaan vinkumalla ja hyppimällä. Tästä on se hyöty, että kun joskus haluatte vaan istua ja katsoa töllöä, koira ei tule siihen eteen pomppimaan niin pitkään kunnes se huomioidaan. Se tietää jo, että kyllä se sitten kutsutaan kun on leikin aika.