Mistä maasta olette adoptoineet rescue-koiran ja kuinka kauan (suunnilleen) "prosessissa" kesti? Olen jo pitkään haaveillut rescue-koiran ottamista ja ihan pian se olisi mahdollista, olisi mukavaa tietää kuinka kauan tuossa kestäisi niin osaisin vähän suunnitella 'aikatauluja'.
Rescue-koiran ottaneet
rescuesta kiinnostun
5318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olet jo pitkään haaveillut, niin olet varmaan ollut aika paljon niihin eri järjestöihin yhteydessä. Hehän sen tietävät milloin se koira voi tulla. Eiköhän se aika paljon riipu koirasta. Tänne tulee varmasti yhtä monta erilaista vastausta kuin on vastaajia.
Onko koiralla jo rokotukset ja lääkärintarkastukset
Voiko koira juuri nyt matkustaa, onko esteitä
Tuleeko se ulkomailta lennolla = tarttee jonkun saattajan
Onko sinulle sopivaa koiraa nyt edes saatavilla
yms yms yms.
Ei tähän nyt mitään liukuhihnavastausta voi antaa.
Rescue-koiran ottaminen on niin massiivinen vastuu, että aika varoen lähtisin kyselemään mitään sellaista, mistä saa kuvan ettei olekaan tarpeeksi ajantasalla tiedoissaan.. Eli loppuun pakollinen saarna osuus: älä ota rescue-koiraa vain koska haluat koiran. Se on suurempi juttu kuin rotukoiran ottaminen ja vaatii enemmän pohtimista.
Jos siinä menee 2vkoa niin sitten menee, jos 3kk niin sitten menee.
terppa...
mulla on kaksi rescueta Lopsu ja Cantsu. Molemmat on tulleet Espanjan Koirat Ry:n kautta, Lopsu 18.6.2008 ja Cantsu 21.9.2008.
Mieheni kanssa päätimme aikoja sitten että meille tulee rescue koira, olimme ongelmista jne tietoisia ja silti halusimme.
Pitkään tutkimme eri yhdistysten sivuja ja muutamasta olimmekin yheteydessä mutta niitä koiria ei kerrostaloon haukkumisen vuoksi annettu joten ne jäi siihen. Kun Lopsu löytyi, se oli menoa sitten. En sen enempää miettinyt kun neidin yhdistyksen sivuilla näin, soitin koiravaraajalle heti seuraavana päivänä. Hän ohjeisti minua täyttämään kotiselvityslomakkeen ja soittamaan seuraavana päivänä uudelleen ja niinhän minä sitten tein.
Puhelimessa tämä yhdistyksen edustaja kertoi minulle kaiken, mahdolliset ongelmat, sairaudet jne... eli olin varautunut kaikkeen kun neiti sitten saapui.
Tämän puhelun jälkeen meni (omalta osalta) pari viikkoa kunnes pystyin maksun suorittamaan ja siitä ei sitten mennytkään enää montaa päivää kun sain puhelun että neidolla on lento Suomeen silloin ja silloin, että kai pääsen lentokentälle vastaan, ja tietysti pääsin.
kyllä oli jännittynyt olo lentoa odotellessa, oliko siellä 5 vai peräti 6 muuta koiraa jotka samalla lennolla tulivat.
Lopsun kanssa ei ole ollut ongelman ongelmaa, tulee muiden kanssa toimeen, oppii nopeasti, sisäsiisti heti ekasta illasta alkaen jne...
Cantsun kanssa taas kävi niin päin että huomasin yhdistyksen sivuilta että poju kaipaa kotihoitopaikkaa, ja no meillähän oli tilaa toiselle koiralle joten soittelinkin sitten taas. Ja jo samana iltana iltana (poju siis oli jo suomessa) tuotiin poika minulle kun en ajokorttia omista niin en hakemaan päässyt. Eikä meillä miehen kanssa sitten pitkään mennyt ennen kuin rakastuttiin pojuun täysin ja niin teki Lopsukin joten päätös tuli j poju jäi meille pysyvästi.
Cantsu onkin sitten ollut hieman hankalampi tapaus, ei ollut sisäsiisti, alkuun oli eroahdistusta jne... tuhoamista esiintyy vieläkin... muuten poju on mitä mahtavin...
Lopsu ja Cantsu on kuin paita ja peppu, erottaa kaksikko ei voi ku sitten tulee se iso itku molemmilta ku kaveri katos...
olemme rescue toiminnassa pysyneet mukana siinä määrin että olemme kotihoitolaisia ottaneet ja hoitolaisten sarjassa tällä hetkellä on menossa 4:s... Lopsu ja Cantsu ottaa hoidokit iloiten vastaan mutta itse itken aina kun hoitolainen muuttaa sitten siihen omaan pysyvään kotiin. Vaikka hyvähän asia se on mutta kun jopa 3 viikon aikana hoidokkiin kerkii kiintyy enempi ku liikaa...
Omalla kohalla, rescue oli eka oma koira ja en oo hetkeekään katunu, vaikka on vaikeetakin välillä ollu.
Ottaakko rescue vai suomesta seropi tai rotupi, no se on jokaisen oma päätös, mutta rescueiden kohdalla voi ongelmia tulla enempi ku suomesta otettaes. Rescueilla kun ei välttämättä taustoista tiedä mitään. Eli suosittelen harkitsemaan onko siihen valmis vai ei..
Tämä on minun kantani.
oli myös aikomus ottaa ulkomainen rescue...mutta sitten "törmäsinkin" ihan kotimaiseen versioon erään eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta ja tämä poika teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Oli sikäli hyvä ratkaisu vaihtaa kotimaiseen; pääsin tutustumaan koiraan kahden muun koiramme kanssa etukäteen eli ei tarvinut ihan "sikaa säkissä" ostaa pelkän kuvan ja jonkin ihmisen tekstikuvailun perusteella... koiran historia on kuitenkin lähes yhtä tuntematon kuin ulkomailta tuodun eli myös "jännitystä" saimme elämään, koira kuin oli kuin "liisa ihmemaassa" monessa tilanteessa... :D
Eli suosittelen harkitsemaan myös näitä ihan kotimaisia versioita, vaikka se ei ehkä yhtä eksoottiselta tunnukaan...niitä löytyy tästäkin hyvinvointi valtiosta paljon ja ovat ikionnellisia saadessaan vihdoin sen oman, rakastavan kodin ja ihmisen :)
Se espanjalainen on niiiin paljon siistimpi!
Onhan se toki hienompaa kertoa kaikille tuttaville, että koiruus on esim. espanjalaista sukujuurta... ;)
Oikeasti, jos haluaa tehdä "hyvän työn", valmis antamaan jollekin karvaturrille uuden mahdollisuuden ja loppuelämän kodin niin vaihtoehtoja löytyy kyllä ihan kotimaastakin...joka viikko moni kotimainen koiruus lähtee sateenkaarisillalle terveenä ja ihan liian nuorena, kun ei sitä uutta kotia löydy ajoissa :/