Olen lukenut palstan kirjoituksia ja pari kertaa vastannutkin. En ole hyvä kirjoittamaan. mutta rohkeninpa aloittaa kuitenkin uuden aiheen.
Mielestäni täällä vallitsee nyt piikittelyn maailmanmestaruus-kisat. Osa opettajista on äärettömän kärkkäinä nakkelemassa lokaa vanhempien silmille mennen jopa henkikökohtaisuuksiin. Tähän vanhemmat nakkaavat takaisin, provo mielessä olettaisin.
Jos opettajien arvomaailma on tätä, että käyttäydytään näin vapaa-ajalla niin en epäile yhtään etteikö näin käyttäydyttäisi myös työelämässä. Ei tuollaista vihaa, raivoa, piikittelyä voi jättää opettajahuoneen naulakkoon päiväksi.
Eiköhän oteta aikalisää ja lasketa sitä tuskakäyrää opettajat. Yksi asia on varma, ettei teistä yksikään voi arvioida olemmeko me vanhemmat kuinka rikkaita, kuinka rakkaita lapsemme on, paljonko on koulutusta takana yms. Me voimme kuitenkin arvioida sen, että latomanne sanat eivät kovin ammattimaiselta vaikuta.
Täällä on ihan selvästi vallalla sama ajatus kuin koulussa. Takapenkiltä vähän härkitään ja heti opettaja vetäseen palkollisen herneitä nenuun. Lyö aina lujempaa ja lyö sanoillaan niin kauan sekä kovaa, etä takapenkki vaikenee. Kuten täältä on lähtenyt hyviä kirjoittajia pois.
Antakaa nyt toisenlainen kuva opettajasta, opettajuudestsa.
Aloitetaan vaikka sillä, ettei nyt solvata minua vaan keskustellaan tähän alapuolelle vaikka aiheesta:
Erilaisuuden hyväksyminen koulussa. Eli miten erilaisuus tulisi ottaa huomioon, että jokainen saisi tarvitsemansa opin ja tuen koulussa ( en tarkoita erityisoeptusta). Tai miten opettajan erilaisuus otetaan huomioon ?
Mielestäni täällä vallitsee nyt piikittelyn maailmanmestaruus-kisat. Osa opettajista on äärettömän kärkkäinä nakkelemassa lokaa vanhempien silmille mennen jopa henkikökohtaisuuksiin. Tähän vanhemmat nakkaavat takaisin, provo mielessä olettaisin.
Jos opettajien arvomaailma on tätä, että käyttäydytään näin vapaa-ajalla niin en epäile yhtään etteikö näin käyttäydyttäisi myös työelämässä. Ei tuollaista vihaa, raivoa, piikittelyä voi jättää opettajahuoneen naulakkoon päiväksi.
Eiköhän oteta aikalisää ja lasketa sitä tuskakäyrää opettajat. Yksi asia on varma, ettei teistä yksikään voi arvioida olemmeko me vanhemmat kuinka rikkaita, kuinka rakkaita lapsemme on, paljonko on koulutusta takana yms. Me voimme kuitenkin arvioida sen, että latomanne sanat eivät kovin ammattimaiselta vaikuta.
Täällä on ihan selvästi vallalla sama ajatus kuin koulussa. Takapenkiltä vähän härkitään ja heti opettaja vetäseen palkollisen herneitä nenuun. Lyö aina lujempaa ja lyö sanoillaan niin kauan sekä kovaa, etä takapenkki vaikenee. Kuten täältä on lähtenyt hyviä kirjoittajia pois.
Antakaa nyt toisenlainen kuva opettajasta, opettajuudestsa.
Aloitetaan vaikka sillä, ettei nyt solvata minua vaan keskustellaan tähän alapuolelle vaikka aiheesta:
Erilaisuuden hyväksyminen koulussa. Eli miten erilaisuus tulisi ottaa huomioon, että jokainen saisi tarvitsemansa opin ja tuen koulussa ( en tarkoita erityisoeptusta). Tai miten opettajan erilaisuus otetaan huomioon ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
moni näistä ketjujen avauksista on opettajien tekemiä? Minä näen opettajien puheenvuorot puolustautumisena usein asiattomilta ja epäoikeudenmukaisilta hyökkäyksiltä.
Turha täältä on useimmilta vanhemmilta asiaa odottaakaan. Miksi opettajan pitäisi alistua vanhempien sättelyyn ja lahtaamiseen. On tietysti totta, että vaikka oma arvomaailma olisikin mitä tahansa se ei saa vaikuttaa koulutyöhön. Miksi vedät yhteen vanhempien kanssa käydyt keskustelun ja koulutyön? Ei se nyt niin ole. Monille vanhemmille tämä palsta ei ole muuta kuin terapiapalsta ja näkee selvästi, että vaikeudet ovat siellä kotona. Tietysti vanhempia myös ärsyttää se, että opettajat koulutyössään oppilaiden kanssa ovat oppineet tämän päivä kommunikointikulttuurista enemmän kuin vanhemmat lastensa välityksellä tapahtuvasta nykypäivän kulttuurista. Opettajien kyky ja taito joutuvat koulussa todella koetukselle ja heikot eivät tule sitä kestämään. Vai mitä sanot naisopettajasta pienessä koulussa, jonka oppilaat sitoivat lvi-teipillä opettajan tuoliin. Itse kertoivat minulle myöhemmin sen. Lopettakaa hyvät vanhemmat tuo jatkuva opettajien mollaaminen ja jos koulussa jotain tapahtuu, kuten varmasti tapahtuu, niin hoitakaa asiat siellä. Keskusteluissanne on aina opettaja syyllinen ja erityisesti minua v-tuttaa tuo erittäin asiallisen nim. Ammattikasvattaja panettelu. Asialla lienee se "äiti pomo". Vanhemmat (pari ehkä kolme) olette itse saattaneet keskustelun tälle tasolle ja jos jatkatte vielä sillä tasolla, niin lupaan vastata kirjoituksiinne.
En itse kyllä suhtaudu kaikkein provosoivimpiin avauksiin kovin vakavasti.
Minusta on hieno asia, että asioista edes yritetään keskustella. Se, että jotkut teinihengessä yrittävät kaiken vähänkään asiallisen jutustelun sotkea, on valitettavaa.
Edelleenkin haluan korostaa sitä, että ainakin minun näkökulmastani suurin osa vanhemmista toimii asiallisesti.
Kärjistäminen taas kuuluu Internetkeskustelun tyyliin.
Hienoa, että näet asioita myös niin että osa vanhemmista toimii asiallisesti. Näinhän se on opettajienkin kanssa, eli osa toimii osa ei. Tämä on siis se pointii,että ei mentäisi leimaamaan kaikkia vanhempia eikä kaikkia opettajia.
Oikeastaan keskustelua pitäisikin käydä niin, että mitä on tehtävissä että opettajat saisivat jostain tukea jaksamiselleen vaikeiden oppilaiden ja vanhempien kanssa. En väitä, että olisi helppoa opettajallakaan mutta ei ole helppoa vanhemmallakaan jolla vastassaan on "opettaja". Joten mistä niitä voimavaroja saisi, sillä monessa perheessä tarvittaisiin varmasti apua perusasioiden hoitamisessakin eli ruokailu, rajat, läksyt, rakastaminen, välittäminen. Tämä ei ole koulun tehtävä, mutta jos joku opettaja saa lapsen tuntemaan itsensä rakastetuksi ( välittäminen) on se enemmän kuin lottovoitto.
Kun ongelmia on siellä koulussa, niin olisiko yksi vaihtoehto puuttua jo varhaisessa vaiheessa lasten ongelmiin. Esim päiväkodissakin täytyy nämä ongelmat olla havaittavissa, sillä eihän se voi olla niin ongelmat näkyvät vasta koulussa. Tai siinä vaiheessa kun opettaja ottaa kotiin yhteyttä.
Aika moni lapsi talloon yksi vuotiaasta alkaen ammattilaisten valvonnassa, pitäisihän siis jokin systeemi olla joka tunnistaa ongelmat. Kaikista vanhemmista ei ole huomaamaan asioista, joten mikä rooli ja vastuu on yhteiskunnalla...... neuvola, päivähoito, koulu jne. Toki on vaikea saada kokonaisuutta lapsesta, jos poissaoloja on paljon tai perhe muuttaa jatkuvasti tai vanhemmat eivät välitä.
Oikeasti meillä on suuri joukko perheitä, lapsia ja aikuisia ketkä voivat pahoin. Heidän pahaolonsa ei varmasti lievity syyttämällä, solvaamalla, hylkäämällä jne, Tässä törmätäänkin resurssipulaan. Joissakin kouluissa on kuraattorit, opot, psykologit mutta tartutaako asioihin siltikään kunnolla ? Kuuluuko asia heille vai toimivatko he vain rattaan liikkeelle panijana. Ammattilaisten verkosto on laaja, joten opettajalle asiat eivät jää varmasti yksin kannettavaksi.
Olen niin naivi, että uskon yhteistyön voimaan. Olen niinkin naivi, että uskon että on olemassa kokonaisia kouluja joissa voi jokainen hyvin. Isot koulut lisäävät vain pahaa oloa, mutta sitä päättäjät pohtivat vasta sitten kun nyt 10-16v ovat työelämään menossa. Nyt on jo syrjäytyneitä 20v-25v joten ei ole odotettavissa yhtään helpompaa. Eihän kaikki kuitenkaan voi syrjäytyä
Minusta keskustelu on kulkenut kuten se oikeastaan todellisuudessa on. Näin se on aina ollut niin vanhempien kuin opettajienkin kotona. Keittiöpöydän ääressä asiat on selvitetty milloin vanhempien tai opettajien kesken ja myös sekaryhmissä. Eikö niin? Keskustelut ovat olleet vähintään yhtä värikkäitä ja värikkäämpiäkin. Pöydälle on nyt vaan ilmestynyt läppäri, johon on helppo tarttua ja kirjoittaa "heti" oma näkemys ja vielä myös seurata käytävää keskustelua. Nämä keskustelut eivät usein ennekään päätynet asianomaisten korviin eikä nytkään, mutta helpottaahan se toki elämää. Toisaalta me kaikki keskustelijat voimme iloita siitä, että olemme löytäneet toisemme. Käydyt keskustelut jättävät jälkensä varmasti ja niistä voi ottaa oppia, mutta ongelma on se, että ne eivät tavoita niitä, joista täällä keskustellaan ja jotka todella tarvitsisivat pohtia asioita. Joitakin saattaa uusi keskustelukulttuuri hämmentää, mutta kyllä sitä osataan niissä "korkeasti koulutetuissakin" piireissä. Me suomalaiset olemme lisäksi aivan liian herkkänahkaisia kaikelle sanomiselle ja myös kritiikille. En kuiten hyväksy alkuunkaan sitä, että melko pian ketjun aloituksen jälkeen siirretäänkin keskustelu itse keskustelijoihin. Jos kommentoit jotakin kantaa ja se ei miellytä, niin aletaan mollata ko. (opettaja)keskustelijaa. Tähän kohtaan olen itse tietoisesti puuttunut röyhkeästi vastaten samalla mitalla. Voimalla on aina vastavoima.
Haluaisin kuitenkin teidän tutustua erääseen toiseen palstaan, jossa keskustelu ei ole niin ryppyotsaista. Kovin on erilainen keskustelukulttuuri tuolla palstalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4998
Musta tää on aivan loistavaa.
Siis vanhemmat ja opettajat riitelee keskenään = joku vielä välittää nuorista toivottavasti. (paitti että monet opettajta välittää vaan työpaikkansa pysyvyydestä ja vanhemmat omasta egostaan, mutta ei oteta nyt sitä huomioon).
Haluun vaikeena oppilaana antaa kehuja kun tämmönen mahdollisuus palstalle tuli. Oon (ainakin ollu) yks niistä oppilaista, joka on jokasen opettajan kauhu. Se, jolle ei auta uhkailu, kiristys tai lahjonta. Ei laput/soitot vanhemmille ja jälki-istunnot (joistahan voi siis tietty lintsata).
Mut muutaman opettajan ansiosta mä oon ylipäätänsä päässy koulusta läpi, ja jatkanu vielä hienosti eteenpäin. Se on ollu just ne omalaatuset opettajat, jotka ymmärtää meitä omalaatusia oppilaita. Ne, jotka on saanu mun kaltaset haihattelijat innostumaan, saanu ymmärtämään matikan kaavojen käyttömahdollisuudet, alkuaineiden eri ominaisuudet, maapallon lajirikkauden. Ne opettajat, jotka on saanut ymmärtämään, että mullahan on oikeesti lahjoja joidenkin aineiden kohalla.
Jokanen oppilas pitäs ottaakki yksilönä, enempää kuitenkaan holhoomatta ketään. Joka ikinen ihminen on erilainen, ja joidenkin opettajien on oikeesti nähny arvostavan tätä.
Se, että ope kohtelee tämmöstä hapannaama-nahkatakkityyppiä niin kuin kaikkia muitakin, saa ittensäkin tuntemaan jo vähän normaalimmaksi. Ja sitten kun kuulee opettajalta että sai vaikka parhaimman koetuloksen. Kerranki on hyvä jossain. Enkä olis ollu, jos ei jotkut opettajat osais innostaa ja ymmärtää.
Joillakin on vaan ihan mieletön osaaminen käsitellä ihmisiä. Semmotteita opettajien pitäiski olla. Saada linsarit ja oppimiskapinalliset (en tunnusta en tunnusta en tunnusta) innostumaan jostain sen ihmistuntemuksensa avulla. Se, et osaa käsitellä räjähdysherkkää ja sisäänpäinkääntynyttä vaatii jo paljon.
Jotkut vaan osaa. Itkeköön muut väärää ammatinvalintaansa mun puolesta.
Ei tarvita mitään tappeluita vanhempien kans näiden opettajien kohdalla. Ne osaa tulla nuorten kans toimeen vanhempia paremminki.
Just noin se on, että jotkut vaan osaa paremmin tulla nuorten kanssa toimeen ja jotkut taas on niin tiukkapipoisia sääntöfriikkejä, että tuntuu että eivät välitä oppilaista ollenkaan. Luultavasti kyse on siitä että kaikki opettajat eivät pysty näkemään kokonaisuutta, vaan luulevat tekevänsä oikein kun pitävät kynsin hampain kiinni itse määrittelemistään liian tiukoista rajoista. Surin osa opettajista on tällaisia kauheita ämmiä, koska koulutuksesn valitaan just niitä hyviä hikipinkoja tyttöjä, joita on aina palkittu tiukkapiposääntöjen noudattamisesta
Mutta kauhein kohtalo on varmasti meillä, joilla on opettaja vastassa sekä koulussa että kotona. Odotan vaan että peruskoulu loppuis ja pääsisin muuttaan pois täältä.
ja tosiaan täytyy myöntää, ettei opettajia kunnioiteta lainkaan :------D
Niin se vain nykyään menee, aikas törkeetä. ite en kuulu noihin "häirikköihin" ja ihan sääliks käy välil opettajii. työtähän ne vaan tekee