Meni riidaksi pesä kun on lahjoituksia kuolleen dementia oloajalta jolloin hän oli jo sairaalassa
Kun on eri mieltä muiden osallisten kanssa niin joutuu ottamaan lain mukaan kuulemma pesänselvittäjän mitä se maksaa ja kannattaako dementikon 50.000 Euron lahjoituksesta lähteä ylipäätään tekemään pesänselvitys juttua.
Käräjäoikeus ja poliisilaitos ei puutu asiaan koska ei saa näyttöä dementikon tilasta sairaalassa oloajalta koska sairaalan lakimies vetoaa henkilösuojaan ja salassapitovelvollisuuteen
sairaalan lakimies sanoo että ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä saatte dementikon epikriisin. Mutta kun asiaa ei saa tuomio istuimeen sillä he vaatii poliisitutkintaa jotta saa näyttöä asiasta ja näyttöä kun ei saa poliisille eikä tuomio istuimeen kun sairaala vetoaa henkilösuoja lakiin.
Ei edes asianajo toimisto saanut epikriisiä sairaalasta niin tiukka on sairaalan henkilösuoja laki.
Rikosilmoitus ei onnistu koska poliisi sanoo näillä perustein ei kannata lähteä tutkintaan koska se johtaisi herjaus syytteeseen aiheettomasta rikostutkinnasta.
Tutkintapyyntö ei edistä koska poliisi sanoo että heillä on tutkinnassa jopa 6 vuotta vanhoja asioita odottamassa.
Pesänselvittäjä tietenkin selvittää mutta mitä se tulee maksamaan ja kuka maksaa pesänselvittäjän koska pesässä ei ole enää varoja koska kaikki meni jo henkilön ollessa dementikkona sairaalassa tekemiin lahjoituksiin ja lahjakirjassa merkintä -ei ennakkoperintöä. Lahjan edunsaajaksi laitettu suvun ulkopuolinen.
Dementikolla oli muodollisesti maistraatin edunvalvoja mutta hän katsoo asian olevan NK: siviiliasia ja kun pesä on tyhjä niin oikeuskulut asian hävitessä kaatuisi tyhjään pesään niin ilmeisesti valtio joutuisi korvaajaksi, eikä asia enää heille kuulu koska henkilön tekemisiä ei tarvitse enää valvoa koska valvottava on kuollut ja pesä on tyhjä.
Eikä edunvalvoja halua virastonsa ajanpuutteen ja työmäärän vuoksi jo edesmenneen päämiehensä asioita toimittaa ja salassapito velvollisuuden takia ei saa edunvalvonnasta dementikon papereita.
Voiko edunvalvontaa syyttää tehtäviensä laiminlyönnistä ja mihin voi valittaa ja miten ja onko valituksista sitten mitään oleellista hyötyä.
Asian ydin on pesänselvittäjä kuka se on ja mitä se maksaa ja kuka maksaa koska pesä on tyhjä ja pesän arvo oli yllä mainittu lahjoituksen arvo.
Ongelmana on ollut sairaaloiden ja virastojen salassapito määräykset joihin vaan ilmeisesti pesänselvittäjä sitten pääsee.
Salassapitomääräyksillä virastot ja sairaalat vaan suojelee omaa laitostaan ja toimintaansa ei salassapitomääräyksillä ole henkilölle itselleen aina hyötyä vaan yleensä sairaalalle ja virastoille itselleen on salassapitomääräyksestä hyötyä voi ainakin kaikessa vetäytyä salassapitovelvollisuuteen. On minun oma mielipide.
Kun on eri mieltä muiden osallisten kanssa niin joutuu ottamaan lain mukaan kuulemma pesänselvittäjän mitä se maksaa ja kannattaako dementikon 50.000 Euron lahjoituksesta lähteä ylipäätään tekemään pesänselvitys juttua.
Käräjäoikeus ja poliisilaitos ei puutu asiaan koska ei saa näyttöä dementikon tilasta sairaalassa oloajalta koska sairaalan lakimies vetoaa henkilösuojaan ja salassapitovelvollisuuteen
sairaalan lakimies sanoo että ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä saatte dementikon epikriisin. Mutta kun asiaa ei saa tuomio istuimeen sillä he vaatii poliisitutkintaa jotta saa näyttöä asiasta ja näyttöä kun ei saa poliisille eikä tuomio istuimeen kun sairaala vetoaa henkilösuoja lakiin.
Ei edes asianajo toimisto saanut epikriisiä sairaalasta niin tiukka on sairaalan henkilösuoja laki.
Rikosilmoitus ei onnistu koska poliisi sanoo näillä perustein ei kannata lähteä tutkintaan koska se johtaisi herjaus syytteeseen aiheettomasta rikostutkinnasta.
Tutkintapyyntö ei edistä koska poliisi sanoo että heillä on tutkinnassa jopa 6 vuotta vanhoja asioita odottamassa.
Pesänselvittäjä tietenkin selvittää mutta mitä se tulee maksamaan ja kuka maksaa pesänselvittäjän koska pesässä ei ole enää varoja koska kaikki meni jo henkilön ollessa dementikkona sairaalassa tekemiin lahjoituksiin ja lahjakirjassa merkintä -ei ennakkoperintöä. Lahjan edunsaajaksi laitettu suvun ulkopuolinen.
Dementikolla oli muodollisesti maistraatin edunvalvoja mutta hän katsoo asian olevan NK: siviiliasia ja kun pesä on tyhjä niin oikeuskulut asian hävitessä kaatuisi tyhjään pesään niin ilmeisesti valtio joutuisi korvaajaksi, eikä asia enää heille kuulu koska henkilön tekemisiä ei tarvitse enää valvoa koska valvottava on kuollut ja pesä on tyhjä.
Eikä edunvalvoja halua virastonsa ajanpuutteen ja työmäärän vuoksi jo edesmenneen päämiehensä asioita toimittaa ja salassapito velvollisuuden takia ei saa edunvalvonnasta dementikon papereita.
Voiko edunvalvontaa syyttää tehtäviensä laiminlyönnistä ja mihin voi valittaa ja miten ja onko valituksista sitten mitään oleellista hyötyä.
Asian ydin on pesänselvittäjä kuka se on ja mitä se maksaa ja kuka maksaa koska pesä on tyhjä ja pesän arvo oli yllä mainittu lahjoituksen arvo.
Ongelmana on ollut sairaaloiden ja virastojen salassapito määräykset joihin vaan ilmeisesti pesänselvittäjä sitten pääsee.
Salassapitomääräyksillä virastot ja sairaalat vaan suojelee omaa laitostaan ja toimintaansa ei salassapitomääräyksillä ole henkilölle itselleen aina hyötyä vaan yleensä sairaalalle ja virastoille itselleen on salassapitomääräyksestä hyötyä voi ainakin kaikessa vetäytyä salassapitovelvollisuuteen. On minun oma mielipide.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Asiasta säädetään laissa potilaan asemasta ja oikeuksista.
Potillan tietoja saadaan antaa
"...kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen."
Jos tietoja ei luvuteta, pyytäkää kirjallinen päätös ja valittakaa hallinto-oikeuteen. Sillä tavalla saatte tiedot.
Kun henkilö on kuollut, edunvalvonta on päättynyt eikä asia kuulu enää mitenkään edunvalvojalle.
Anoin sairaalasta tietoja ei saa ja oma palkattu oikea lakimies anoi ei saanut hänkään vaan Sairaalan lakimies vetosi edelleenkin potilastietojen salassa pitovelvollisuuteen
jota heidän on noudatettava ja ainoastaan tuomio istuimen kautta saatte,,ilmeisesti samakuin hallinto oikeus? asia on todella niinkuin jo alussa kerroin.
Edunvalvojalta saa edesmenneen päämiehen tietoja mutta niissä ei ole mainintaa henkilön tilasta lahjoitus ajankohdasta joka oli sama kun hän oli Dementia senilis diagnoosilla sairaalassa jossa lahjoitus tapahtui ja edunvalvoja oli muutoinkin tarpeeton kun hyväksyi päämiehensä lahjoituksen.
Käräjäoikeuden päätös henkilön holhouksesta ja edunvalvojasta pitäisi jostain löytää siinä varmaan olisi jo asiaa.
.
Sitä vaan että mihin voi maistraatin holhoustoimen edunvalvojasta valittaa ja edunvalvonta tehtävien huolimattomuus Dementia senilis valvonnassa ja kenen etuja edunvalvoja valvoi toimissaan lahjansaajien vai lahjan antajan.
Ja,onko valitus virkamies toiminnasta yleensä kannattavaa.Tuskin johtaa muuhun kuin moittimiseen..Ei korvauksiin.
Dementia on sairaus, johon henkilö ei sairastu kuin nappia painamalla. On yleinen väärinkäsitys, että henkilö olisi oikeustoimikelvoton heti kun hänellä todetaan jotain oireita muistamattomuudesta. Hän saattaa olla jaksoittain muistamaton ja toisina aikoina taas täysin selkeästi ja johdonmukaisesti toimiva. Tästä myös johtuu, että oikeusriidat, joissa kantaja vetoaa dementiaan oikeustoimen pätemättömyyden perustamna ovat usein varsin hankalia, koska näistä puuttu usein riittävä lääketieteellinen näyttö. Jos näyttöä onkin, näyttö ei kohdistu siihen aikaan, jolloin oikeustoimi on tehty.
". Lahjan edunsaajaksi laitettu suvun ulkopuolinen." Tämä ei ole mitenkään tavatonta, eikä osoitus dementiasta varsinkaan, jos lahjoittajalla ei ole rintaperillisiä.
Arvioiitaessa prosessin menestymistä, nousee lääketieteellinen näyttö ja sen antamisajankohta hyvin ratkaisevaan osaan. Kysyjällä on mahdollisuus saada käyttöönsä lääkärintodistukset kuten "Laki niin kuin se luetaan" on tässä osiossa todennut. Kokenut lakimies pystyy jo paljon päättelemään prosessin menestymismahdollisuuksia näistä todistuksista.
Dementia senilis on oikeustoimikelpoinen aina siihen saakka kun hänet erikseen haetaan omaisten toimesta ei oikeustoimikelpoiseksi
lääkärin toteama Dementia senilis ei automaattisesti tee henkilöstä oikeustoimikelvotonta vaan vaajaakykyisen ei vajaakelpoista,, tämän olen oppinut,,
Ei edes holhousoikeus tee Dementia senilis henkilöstä vajaakelpoista vaan määrää virkaholhoojan ja käy näin niinkuin nyt kävi.
Allekirjoitus oikeus säilyi sairaalassa Dementia senilis henkilöllä
ja täten lahjakirjassa merkintä
-ei ennakkoperintöä jolla pelattiin rintaperilliset pesästä pois ja 50.000 Euroa eli pesänarvo ulkopuolisille.joten perunkirjoitusta ei synny koska pesä on jo hajotettu.
Sitä vaan kysyn kun nyt riitautetussa prosessissa puhutaan pesänselvittäjä kuka se on ja kuka maksaa tyhjän pesän selvityksen jam itä virkaa on pesänselvittäjä nimikkeellä ainakin oikeusturva vakuutuksessa lukee ettei korvata vakuutuksesta pesänselvittäjää.
Ilmeisesti prosessia väännetään tahallaan laillisesti niin kalliiksi ettei käräjöinti oikeusvaltio Suomessa kannata käräjöidä.
Kun perinnönjako määrääytyy laissa siten kuka näppärin ja nopein ja viimeisimmän allekirjoituksen hakee saa perinnön.
Oikeus ja tutkinta prosessit venyy vuosikausiksi kun ei ole Jäätteenmäki tai Halme kansion nimi.
Joten ei ihme että talousrikolliset saa rauhassa häärätä kun ei poliisi viitsi edes tutkia kun tahallaan vanhentaa asioita tutkinnassa ja talousrikos vanhenee kuulemma 5 Vuodessa
Ja on kaikenlaisia salassapito sääntöjä joilla suojataan laitosta, virastoa ja petoksen tekijöitä.
On hyvä huomata, että henkilön oikeustoimikelpoisuus on eri asia kuin se, mitä siitä on virallisesti todettu.
Toisin sanoen henkilö voi menettää oikeustoimikelpoisuutensa heti sairastuttuaan johonkin sellaiseen vakavaan sairauteen, ettei enää kykene ymmärtämään oikeudellisia tai taloudellisia asioitaan. Dementia EI OLE välittömästi oireiden ilmaannuttua tällainen sairaus. Dementia etenee yleensä hitaasti ja vasta kun henkilön toimintakyky on siinä määrin heikentynyt, että hän ei enää ymmärrä tekemiään oikeustoimia, hän on menettänyt oikeustoimikelpoisuutensa. Yleensä tämä tapahtuu silloin, kun lääketieteellisesti voidaan todeta hänen olevan vähintään keskivaikeasti dementoitunut.
Toinen asia on kuitenkin se, että jos henkilön oikeudellista toimintakelpoisuutta ei ole VIRALLISESTI rajoitettu tuomioistuimen päätöksellä, hänellä on lähtökohtaisesti ollut oikeus tehdä oikeustoimia, kunnes jälkeenpäin toisin todistetaan. Näin ollen virallinen tieto henkilön toimintakyvystä voi olla toinen kuin se tosiasiassa onkaan. Juuri tällaisessa tilanteessa ongelmaksi muodostuu, kuinka saada näyttöä henkilön tosiasiallisesta tilasta jälkeenpäin, henkilön kenties jo kuoltua. Se on mahdollista käyttäen todistelussa hänestä tehtyjä arvioita sairauden hoidon aikana. Näitä tietoja perillisillä on oikeus saada, kuten olen toisessa viestissäni todennut.
Pesänselvittäjää tällaisen dementoituneen henkilön kuolinpesään ei tarvita, koska "erimielen" kirjoittamassa tapauksessa ei pesässä mitään enää ole. Sen kustannukset tulisivat hakijan maksettavaksi.
Edunvalvonnasta vielä sen verran, että sen tarkoitus ei ole suojella perillisiä, vaan ainoastaan edunvalvojan määräyksen kohdetta itseään. Edunvalvojan määräys ei estä henkilöä itseään tekemästä oikeustoimia (esim. lahjoitusta). Jos halutaan estää henkilön oikeustoimet, on haettava hänen oikeudellisen toimintakelpoisuutensa rajoittamista. Äärimmäisenä keinona on henkilön julistaminen vajaavaltaiseksi, jolloin hän ei saa enää itsenäisesti tehdä muita kuin aivan vähäisiä oikeustoimia, jos kykenee ne ymmärtämään. Vajaavaltaiseksi julistamista ei enää käytännössä käytetä vaan katsotaan, että henkilön etua voidaan suojella muilla, vähäisimmillä toimenpiteillä.
Ainoa keino tulevaisuudessa suojella dementoituneita henkilöitä petollisilta toimilta olisi muuttaa lainsäädäntöä niin, että esim. laitokseen joutuneiden henkilöiden oikeustoimet olisi vahvistettava viranomaisten toimesta (julkinen notaari). Voidaan vahvasti epäillä, että tällaista lakia ei Suomeen saada.
Luulisi että jokainen ihmnen ajattelee että kun henkilöllä on lääkärin toteama Dementia senilis ja lääkärin määräyksestä silmälläpidon alainen ja sairaalassa lukkojen takana karkailu ja harhailu taipumuksen vuoksi niin
ei kukaan tavallinen ihminen ymmärrä eikä tajua
että sairaalassa ja laitoshoidossa oleva Dementia senilis henkilö on vielä erikseen haettava julistettavaksi virallisesti vajaakelpoiseksi ettei olisi enää allekirjoituskelpoinen.
Siinä juuri meni omaiset lankaan kun luuli että henkilö on suojattu sairaalassa ja kun oli vielä edunvalvoja käräjäoikeuden määräyksellä mutta kuitenkin henkilöllä allekirjoitus kelpoisuus säilyi lahjakirjaan ja edunvalvojalle ei ilmoitettu lahjoituksesta jonka hän oli sairaalassa tehnyt ja pesä hajotettu niin ettei edunvalvojalle taloudellista valvottavaa jäänyt.Omaiset ei tiennyt että henkilö lahjoitti omaisuutensa edunvalvonnan aikana ja lahjoittaja ei itse lahjoituksestaan muistanut kertoa ja Edunvalvoja ei tietenkään asioistaan kertonut sillä joka kerta kun jotain edunvalvojalta kysyi niin vastaus oli.
Minulla on vaitiolovelvollisuus päämieheni asioista eikä ole pienintäkään velvollisuutta
teille tiliä tehdä vaikka olette päämieheni omaisia.
Aina puhuttu ednvalvojan tarpeellisuudesta mutta tässä tapauksessa oli edunvalvonta haitaksi omaisille mutta hyödyksi heille jotka lahjakirjan allekirjoituksen sairaalasta haki
kun päämiehen tahto on edunvalvojalla ja tässä tapauksessa edunvalvoja oli samaa mieltä
pesän hajottajien kanssa.
Rintaperillisten lakiosa vaade ei ota kantaakseen koska pesä on ollut tyhjä ja ei ole enää varoja kun henkilö on elinaikanaan lahjoittanut omaisuutensa -ei ennakkoperintöä merkinnällä kaiken pois vaikkakin lahjoitus ulkopuolisille tapahtunut
henkilön sairaalassa olo aikana vuosia sitten jolloin oli lukkojen takana dementikkona ja edunvalvojan hiljaisella hyväksynnällä.
Juuri salassapitoon vetäytyy edunvalvoja.
ja aivan samaan Sairaalakin josta ei todellakaan saa omaiset edesmenneen potilastietoja kuin vasta tuomioistuimen päätöksellä ja tuomioi istuin ei ota asiaa niin kuin ei poliisikaan vakavasti käsittelyyn koska ei ole näyttöä potilaan tilasta ,sanoi että tulee syyte herjauksesta jos ilman näyttöä tutkitaan.
Eikä sairaalasta näyttöä saa kun on salassa pito määräys potilastietojen jakelussa sillä sairaalan lakimies viittaa henkilösuojan säilyttämiseen salassapidossa ja jota heidän on ensi sijassa tiukasti noudatettava.
Sehän tässä noidankehä on kun vaadittua näyttöä ei saa kun vaaditaan tuomioistuimen päätöstä jotta saa näyttöä että voi näyttää näyttöä tuomioistuimelle
ja poliisi tutkinnalle rikosilmoitus ei onnistunut, -että poliisi voi itse tutkinnassa hankkia tiedot joita sairaala ei anna.Rikos ilmoituksesta jos tehdään aiheeton tutkinta tulee kunnianloukkaus syyte poliisille siksei
otettu rikosilmoitusta vastaan tutkinta pyyntö kylläkin otettiin vastaan sillä se ei kuulemma johda herjaussyytteeseen mutta poliisi sanoi että heillä on tutkinassa kuusikin vuotta vanhoja asioita ja nyt meillä on ylityökielto
ja henkilökunta resurssit vajaat,,jne.
Kyllä ainakin minulta on mennyt usko Suomen oikeusvaltioon.
Kysymys 2 oli mihin voi edunvalvonnasta valittaa ja johtaako valitus edunvalvonnasta mihinkään.
Sisäasiain ministeriönkö?ja kenelle sinne ja miten.
Holhoustoimen ohjaus kuuluu sisäasiainministeriölle, joten sinne voit kannella asiassa.
Jos olette kärsinyt mielestänne vahinkoa edunvalvojan toiminnasta, kanne siitä nostetaan käräjäoikeudessa viimeistään kolmen vuoden kuluttua saatuanne edunvalvojalta tilitiedot.
Laki holhoustoimesta:
"Vahingonkorvausvaatimus, joka perustuu edunvalvojan toimintaan, vanhentuu kolmen vuoden kuluttua siitä, kun holhousviranomainen on 60 §:n mukaisesti luovuttanut edunvalvontaa koskevat asiakirjat niihin oikeutetulle."
Väität sairaalan lakimiehen kieltäytyvän vainajan terveydentilaan koskevien tietojen antmisesta. Jos näin on, ko. lakimies tulkitsee väärin laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Asiasta voi valittaa hallinto-oikeuteen saatuanne kirjallisen päätöksen kieltäytymisestä.
Viime kädessä voi myös kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Ja oikeusasiamiehen päätös ei yleensä paljoa asianosaista lohduta. Hän voi vaan antaa huomautuksia (tai nostaa syytteen) mutta ei kumota tehtyjä päätöksiä tai määrätä vahingonkorvauksia. Enemmänkin oikeusasiamiehen päätöksillä on nähdäkseni arvoa myöhemmissä tapauksissa jossa viranomainen ehkä oikeusasiamiehen päätöksen takia toimii toisin.
Soitin juuri sairaalaan ja lakimies sanoi että periaatteessa salassapito velvollisuus säilyy myös kuoleman jälkeen.
Täytyy kait pyytää kirjallista selvitystä sairaalan lakimieheltä kieltäytymisen perusteista jolla suositaan petoksen tekijöitä ja hankaloitetaan asian juridista selvittämistä.
Tosin suututin aikoinaan koko sairaalan hallintoa myöten kun tapaus tuli ilmi niin haukuin kaikki sairaalassa ja vetosin sairaalaan vastuuseen potilaistaan ja lääkärin vastuusta potilaan tekemisistä niin nyt henkilökohtaisista syistä vetäytyy sairaala salassapito lain taakse.
Asiasta säädetään laissa potilaan asemasta ja oikeuksista.
Kuolleen henkilön terveydentilaa koskevia tietoja koskeva salassapitovelvollisuus pysyy voimassa, vaikka henkilö kuoleekin. Mutta lain mukaan tietoja on annettava alla olevien edellytysten täyttyessä (lainaus otettu lakitektistä).
Potilaan tietoja saadaan antaa
"...kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen."
Niin luulin minäkin että sairaalasta noin vaan saa omaisen potilastiedot mutta
laki niinkuin luetaan on soveltavaa tiedettä
siihen sopii vanhankansan sanonta -Lukee kuin piru raamattua.
Sillä teksti on teoriaa ja käytäntö on kyllä muuta ja lait on tulkinnasta kiinni sillä samaa asiaa voi tulkita miten vaan.
Riippuu tulkitsijasta eli lakimiehestä tässä tapauksessa vedotaan lain tulkintaan henkilösuojan säilyttäminen potilastietojen salassapidossa.
Jota sairaalan on ensijaisesti noudatettava, kyseessä on psykiatrinen sairaala ei tavallinen keskus-sairaala ja kuulemma on tiukemmat salassa pito määräykset
Saa ne tiedot sitten poliisitutkinnan kautta.
Sairaala vaan haluaa näyttää valtaansa kun ei
pystynyt Dementia senilis potilastaan suojaamaan
osastolla allekirjoituksen hakijoilta niin pystyy sairaala jossain asiassa pätemään ja suojaa itseään salassapito määräyksillä.
Yritän saada kannetta sairaalaa vastaan potilas suojan laiminlyönnistä kun suljetulle osastolle voi tulla kuka vaan hakemaan allekirjoituksia Dementikko potilailta ja sitten suojaudutaan salassapitoon kun kyselee potilastietoja mutta siinä ei ole mitään salattavaa kun allekirjoituksia haetaan Dementikoilta sillä sehän on näemmä aivan luonnollista ja laillista.
Edunvalvojaa vastaan ei saa kannetta sillä edunvalvonta suojautuu - koska käräjä kulut on keskimäärin 10.000 euroa eikä asiassa voittaminen ole ollut varmaa niin edunvalvoja on katsonut ensisijassa päämiehensä taloudellista etua epävarmassa tapauksessa siksei
käräjöity koska kulut kaatuisi hävittäessä päämiehen maksettavaksi ja varojahan ei ole ja lopuksi vedottu johonkin NK: siviiliasia.? siviilikanne.
Edunvalvojan kanta koko asiaan oli että -perinnöstähän te tässä nyt riitelette,, ei ole meidän asia teidän perintöriidat.
Tosin olisi edunvalvonta voinut muttei viitsinyt nähdä vaivaa eikä halua että olisi takautuvasti mitätöinyt käräjä okeudessa Dementikko päämiehensä allekirjoituksen lahjoituksessa.
Mielestäni, edunvalvoja oli manipuloitu uskomaan että hänen päämiehensä tahto oli sama kuin allekirjoituksen hakijoidenkin tahto sillä ei ollut niin väliä vaikka päiväyksen mukaan allekirjoitukset haettu lahjoitukseen psykiatrisen sairaalan dementikko osastolta. Tosin kaksi viikkoa ennen kuin holhous tarpeinen päätös tuli lääkäriltä ja virkaholhouksen käsittely alkoi käräjä-oikeudessa.
Tässä nyt seuraavat kymmenen vuotta kinataan eri käräjä asteilla -hoviin ja korkeimpaan sillä tiettävästi ei ole ennakkopäätöstä mikä on suljetussa laitoshoidossa olevan Alzheimer potilaan lahjoituksen laillisuus.
Ulkopuoliset edunsaajat eivät katso tehneensä laitonta vaan vetoavat vanhuksen viimeisen tahtoon lahjoituksessa.
Lakiavustajien lompakko siinä vaan lihoo
kun minun oikeustajuuni ei kyllä mahdu moisten lahjoitusten laillisuus sillä aikaa on ollut hakea allekirjoituksia lahjoituksiin silloin kun
lahjoittaja ei ollut dementia senilis ja laitoshoidossa niin miksi vasta sitten lahjoitus.
Lakiosavaade kuulemma kumoutuu.
-koska lahjakirjassa merkintä -ei ennakkoperintöä,, sekä pesä hajotettu -myyty- jo vuosia sitten ulkopuolisten edunsaajien lukuun.
enää vuosien vanhaa asiaa mennyt mikä mennyt, lattialle kaatunutta maitoa. Olisit ajoissa hoitanut asiasi niin ei tarvii täällä piipittää samaa.
että dementikko on tehnyt lahjoituksia perinnöstään pitkin matkaa ja edunvalvoja on ne hyväksynyt? mutta eikä maistraatin tule vielä hyväksyä edunvalvojan päätös?
Kyllä sairaalasta ja terveydenhuollosta saa jos on kyseessä lähiomainen esim. omat vanhemmat sairauskertomuksista kopioita ja tietoa. Mutta jos on vähänkin ulkopuolisempi niin se on hankalaa.
Tiedän myös tapauksen jossa edunvalvoja kavalsi useita tuhansia euroja ja osti tavaraa päämiehen laskuun. Se kannattaa viedä pesänselvittäjälle tai ainakin kysäistä joltakin tuomarilta mitä se maksaa jne.
Alzheimer on tietääkseni sairaus kun se todettu, voidaan todeta että jos joku
vaatii testamenttia tai muuta lahjaa, voidaan mitätöidä. Siis jo maininta testamentista on peruste mitätöidä testamentti, jos joku harhauttanut tekemään sellaisen. Omaiset voi hake mitätöintiä sellaiselle testamentille tai muulle tietääkseni. Ainakin testamentin yhteydessä tuon pitäisi päteä.
Lisäys. Siis jos ulkopuolinen harhauttanut Demntoitunutta tai Alzheimer potilasta kehoittamalla tekemään edukseen testamentin tai lahjoituksen,
On tehnyt rikoksen silloin ja tämä pitää mitätöidä.