Minun vaimolla on paljon hauskuttelupäiviä. Hän matkustaa ja nauttii. Minä maksan laskuja kotona
ja syön hernekeittoa, siis purkista.
ja syön hernekeittoa, siis purkista.
Minun vaimolla
wilho jo
17257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kannattaa kapauttaa hernekeitto kattilaan, lisätä vähän vettä ja lämmittää liedellä.
Näkkileipää, voita ja piimää lisäksi.
On se paljon mukavampi ateria kuin purkista syöminen.
Ei pidä heittäytyä uusavuttomaksi, vaikka vaimon seura ei miellytäkään, vaan suomalaiskansalliseen tapaan nyhjötät kotona.
Kyllä kunnon mies syö säästäen että vaimo pääsee lepäilemään lämpimään.
Ja . . .se hernekeiton jälkilöyly kotioloissa kyllä vaatii merelliseen ilmastoon, kai tiedät mitä tarkoitan
Eihän yhden tarvitse kaikkea tehdä! Noinhan ne hommelit pelaa.
1. Hernesoppa on hyvää, kun siihen lisää vain vähän nestettä.
2. Hernesoppa on hyvää, kun keitokseen lisää kermaa.
3. Hernesoppa on hyvää, jos siihen sekoittaa sinappia.
4. Hernesoppa on hyvää, jos siihen sekoittaa ketchuppia tai tomaattipyrettä.
5. Hernesoppa on hyvää, jos soppaan lisää raastetun sipulin.
6. Hernesoppa on hyvää, kun siihen lisää keittokinkkua tai savukinkkua kuutioina.
7. Hernesoppa on hyvää, kun siihen lisää ruskistetun sika- tai nautajauhelihan.
8. Hernesoppa on herkullista, kun siihen lisää kasviksia, esim. porkkanoita.
9. Hernesopan voi maustaa erilaisilla yrteillä.
Nain saat herkullisen erilaisen hernesopan yhdeksänä erilaisena versionaja itse voit keksiä lisää vaihtoehtoja mieltymyksesi mukaan.
on hyvää sellaisenaan
Minun vanhalla yli 75v miesystävällä on kielen kannoissa näköjään löysä kuminauha. Kertoo kaikki keskustelumme eteenpäin joita saan sitten kuulla milloin mistäkin. Nykyisin en puhu hänelle mitään asioita niin säästyn monelta.On tyttären mukaan ollut kuulema aina sellainen ja valhettakin löytyy.
Tähän tautiin on vain yksi lääke, lopettaa ystävyys,ei ole ainut ystävä.
yhteisistä hetkistänne, ja haluaa ilahduttaa muitakin jutuillasi? Värittäen ehkä, ei kait niissä salaisuuksia lie.
Pidätkö hänestä muuten?
Aika ovelasti heitetty täky keskustelun jatkumiseksi, niin sitä pitää. Kyllä niin paljon pitää luottamusta ystävyydessäkin olla ettei kerro eteenpäin luottamuksella kerrottuja asioita, vai mitä mieltä olet?
Kun kerran pettää ystävän tms luottamuksen, luottamusta on vaikea saada takaisin. Näin on marjat. Kyllä meni luottamus häntä kohtaan syvälle uppoavaan suohon.
no silloin on hän pettänyt luottamuksen pahasti! Anna mennä, ei ole sen arvoinen....
Olivat juuri tehneet tutkimusten juoruilijoista ja todenneet, että miehet juoruavat enemmän kuin naiset.
Se vain naamioidaan muilla nimikkeillä.
Naiset pystyvät suoraan sanomaan, että nyt on pakko juoruta kuule sulle tämä asia, jonka miesytäväni luottamuksellisesti eilen kertoi. :)
Ei kannata heittää ystäviä yli laidan. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Pitää ottaa henkilöt sellaisina kuin he ovat. Kun tiedät, että hän lörpöttelee kaiken kuulemansa, on siitä sinullekin se hyöty, että pysyt ajan tasalla lähipiirinne asioista.
Mieti vain, mitä itse hänelle kerrot.
Kyllä sen valinnan joutuu varmasti moni tekemään.
Vaimos on hemmotellut sinut piloille ja uusavuttomaksi ihan.
Minulla oli tuttava mies, joka ei koskaan lähtenyt muualle kuin entiseen lapsuudenkotiinsa. Vaimo teki ulkomaanmatkoja ystävättäriensä kanssa, mikä oli ihan oikein. Minä miestä torumaan siitä, ettei ikinä mukaan lähtenyt, joihin toruihin hän vastasi, että hän kuitenkin niin fiksu että ANTAA vaimonsa mennä.
Siihen sanoin hänelle, että eihän hänellä olisi edes oikeutta matkustamista vaimoltaan kieltää.
avioliitossa elellään,niin kyllä silloin on menemiset yhdessä hyvä sopia.
Vai olisiko sinulle mukavaa,että mies vain suunnittelisi itse matkansa,puhumatta mitään.
Kultainen sääntö: "Mitä toivotte ihmisten tekevän teille,tehkää se myös heille"
Tämä sääntö pätee meihin kaikkin ihmisiin.
Jos eläisit yksin,niin silloin tietenkin voisit mennä mielesi mukaan.
toisen rajoittuneisuus pakoittaisi minua elämään samalla tavalla. Kaikista parasta olisi jos molemmat jakaisi samat mielenkiinnonkohteet, mutta molemminpuolinen vapaus valita harrastuksensa täytyy saada olla. Muuten kokisin avioliiton karsinana, rajoittavana. Molemmin puolin suvaitsevaisuutta tietenkin. Sitä kai toivoo molemmat:)
Ymmärsitkö jotenkin väärin kirjoitukseni, sillä olen tismalleen samaa mieltä kanssasi asioiden, menemistenkin, yhdessä sopimisesta. Tätä toteutimme aina sinä 25 vuotena, kun avioliittomme kesti. Mieheni kuolemasta on jo 28 vuotta.
Kysyit "Vai olisiko sinulle mukavaa,että mies vain suunnittelisi itse matkansa,puhumatta mitään."
Satuin vaan kirjoittamaan sellaisesta tapauksesta, jossa vaimo kärsi siitä, ettei mies koskaan lähtenyt lomamatkoille. Minun mielestäni mies ei kyllä yhtään ottanut vaimon toiveita huomioon, joka olisi halunnut miehensä kanssa yhdessä lähteä edes kerran jonnekin.
Tuo oli minusta omahyväinen puolustus, että minä sentään annan sinun lähteä. Siitähän paistoi takaa ajatus, että hän muka olisi voinut sen estääkin. Siksi sanoin hänelle kuten sanoin. Olihan tuokin tietysti sitä yhdessä sopimista.
Ei varmaan kahta samanlaista yhteiselon tapaa löydy. Pääasia lienee, että molemmat ovat tyytyväisiä. Ainahan joustoa tarvitaan molemmilta osapuolilta. Minusta on liikuttavaa katsella vanhaa pariskuntaa, joilla avioliitto on kestänyt tuulet ja tuiskut jopa yli 50 vuotta ja askeleet ovat mukautuneet samaan tahtiin. Aina kun lähtevät, lähtevät yhdessä joka paikkaan.
Samoilla latusilla olen.
Voi soipia joillekin mutta minusta liika riippuvuus ei ainakaan melle satu.
Kyllä kummallakin on hyvä olla omat reviirit sekä päivittäisissä rutiineissa että myös pitemmällä aikajänteellä.
Arkipäivisin lähtee elämäni sulostuttaja steputtelulenkille entisen työkaverinsa kanssa.
Minä olen samaan aikaan punttisalilla.
Vaimo käy kerran viikossa eläkeläisten kokouksessa. Kävin kerran katsomassa mutta en tuntenut oloani kotoisaksi.
Meillä on muutamia yhteisiä yhdistysharrastuksia mutta osa vaimon kulttuuririennoista on minua vähemmän kiinnostavia joten hän käy niissä kaverinsa kanssa.
Kiinnostus urheiluun ja matkusteluun on yhteistä.
Sen lisäksi pidän tärkeänä noita tyttöjen matkoja.
Kyse ei ole suvaitsevaisuudesta vaan normaalista, vakiintuneisiin uriin muotoutuneesta elämästä.
Mutta meillähän on vasta 41:n aviovuosi menossa.
Ps. Lieneekö ahdasmielisyyttä vai mitä muuta mutta minun ikäluokkani ja vanhempienkaan käsissä roikkumista en ymmärrä.
Ruuhkaisilla kävelykaduilla onnutaan levällään ranteista kiinni roikkuen rakentaen ruuhkaa.
Normaali "käsikynkkää" kävely on minusta tyylikästä ja riittävän intiimiä.
Vaimoni käy pari kertaa vuodessa tyttöjen matkalla.
1 - 3 viikkoa / matka.
Tapa alkoi minun ollessani vielä työelämässä ja ahnehtiessani pätkätöitä jäi lomailu vähemmälle.
Kehoitin silloin vaimoani lähtemään sopivassa seurassa. Eihän minun ahneuteni saanut olla rajoittava tekijä.
Seuraavaksi rajoittavana tekijänä olivat harmaakaihini.
Olimme juuri tulleet 4:n viikon lomalta kun vaimoni huomasi hesarissa ilmoituksen "Maltalle kaksi yhden hinnalla".
Olimme risteilyn yhteydessä käyneet siellä ja kiinnostuneet paikasta.
Minun ei hyödyttänyt maailma sameana lähteä matkaan.
Jäin odottamaan kahden viikon kuluttua tapahtuvaa leikkausta ja vaimo lähti viikon hälytysajalla.
Noiden tapahtumien jälkeisinä vuosina olemme spontaanisti keskustelleet ko. matkoista ja vaimoni tietää minun "kehoittavan" asenteeni.
Hän katsoo kiinnostavan kohteen ja sovittelee lähdön kavereidensa ( yksi eronnut ja yksi sinkku ) kanssa.
On matkassa luottokortin rinnakkaiskopion kanssa.
Rupeamat ovat hyvin "terveellisiä" puolin ja toisin.
Noiden viikkojen aikana havaitsen miten kolkkoa on herätä äänettömässä makuuhuoneessa.
Vaimo palaa virkistyneenä siivottuun kotiin. Jos paluu Seutulasta tapahtuu junalla niin tietenkin haen hänet asemalta.
Järjestely sopii meille.
Ps. Matkustamme kahdestaan vuosittain 5-6 kertaa, yhteensä noin 16-viikkoa, joten eriytymisestä ei ole kysymys.