Olen Lähihoitaja opiskelija ja oppimistehtävänänäni on suunnitella liikuntatuokio kehitysvammaisille. Ajatuksia pyörii sata miljoonaa päässä, mutta en tiedä olenko yhtään raiteilla, koska minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista kokemusta kehitysvammaisten kanssa työskentelystä. Toivoisinkin vinkkejä millainen liikunta olisi mieleistä ja ennenkaikkea toimivaa. Olen ajatellut, että suuntaisin toimintani downinsyndroomaa sairastaviin lapsiin / nuoriin. Tahtoisin jollaintapaa liittää musiikin liikuntatuokiooni ja oman kehon hahmoittamisen harjoittelun. Olisiko teillä mitään vinkkejä mihin suuntaan lähtisin tätä työstämään?
Kehitysvammaisten liikunta
Emubarbi
53951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ainakin sopii millainen liikunta tahansa, koska ovat käveleviä, eri asia on sitten mikä kiinnostaa ketäkin. Kunhan on vaan mailapelejä pelatessa joku katsomassa perään ettei ne ala huitomaan toisiaan siellä, tai voihan siellä tietenki perään katsojakin saada nokkaansa :(.
Hyvä nimimimerkki onnestasoikeena ymmärtää, että näennäisen "hauskat huomiosi" kehitysvammaisista ovat herjaavia?
Kyllä hävettää olla vammainen.
En osaa neuvoa mutta löytyisiköhän tuosta linkistä mitään apua?
http://www.saunalahti.fi/kup/kirjat/dict/sklu.html
Monella vammaisella liikaunta on todella minimaalista. On todella hyvä asia, että olet kiinnostunut järjestämään heille liikuntaa. Tyttäreni asuu asuntolassa. Olen pyrkinyt häntä motivoimaan ihan jo hyötyliikuntaan. Hänellä on näkövamma eikä pysty yksin liikkumaa joten tarvitsee aina ohjaajan mukaansa.
Käyn hänen kanssaan uimahallissa harrastamassa vesijuoksua. Siinä samalla voimme jutella myös viimeisimmät kuulumiset. Vielä silloin kun tyttäremme asui lapsuudenkodissaan kävimme kahdestaan kotimme ikkunan alla olevalla kentällä pelaamassa jalkapalloa. Hänen ehdoillaan pelaten potkimme vuorotellen maaliin.Toinen meistä oli maalivahti ja toinen potki maaliin. Jalkapallo oli tarpeeksi iso pallo hänen näkövammaansa ajatellen. Tyttäreni on aina ollut kova penkkiurheilija , mutta pieni haiku aina oli hänellä mielessä olla itse urheilja. Vaikka hän aina on tiedostanut vammaisuutensa, ja tietäen rajansa pelatessamme hän samaistui ihailemiinsa pelaajiin.
Juoksimme myös kentän poikki syötellen "hyökäten" mielikuvitusvastustajanmaalille.
Lähikoulun kentällä kävimme myös heittelemässä koreja. Sekin oli mukavaa. Korejakin tuli.
Olen itse lievästi kehitysvammainen, liikun Spesial Olumpics - Järjestön nimisen firman alaisuudessa. Pidän liikkumisesta, mutta minua risoo että en saa aja henkilöautolla. Lääkäri eväsi sen kun olin 18 kesänen. Hallitsen kuitenkin mopolla ajon. Takavuosina Jyäskylässä ajaelin mopolla. Nyt en ole sen puikkoihin käynyt kun ei ole tarvinnut. Odottelen innolla Spesial Olumpics - Talvimaailmankisoja tuonne Ételä - Koreaan lähtöä. Siellä kisataan kehitysvammaisten mestaruuksista. Ne eivät ole Olumpialaiset eikä ne ole MM - kisoja ne ovat ihan omat kisat PjeongChangissa 25.1 - 7.2.2013 välisenä aikana.