runo

Minä kipua kestin sydämen minä tunteen kannoin tietäen,kerran arvet haavoista rakkauden ne revitään itkien.Kun putsataan toisen sisinpää missä tunteet uusia synnyttää,ei tehdä voi kaikkea tietäen mitä ilman jää ihminen?ei tunteet täällä kilpenä käy saa iskun vaikka lyöjää ei näy,pahat sanat kielen kirvoittaneet sekä tuottaneet kyyneleet..On rakkaus tunteista ihanin se on haavoista myöskin verisin,kaksi ihmistä tahtoi vain rakastaa nyt he toisiaan satuttaa.Ei ymmärrä sydän eikä pää?mikä tunteina sisällä myllertää?kun menettää rakkaan ihmisen haavoille eilisen.Vaikka myrskyä puhaltaa taivas ja maa tahdon tunteiden orjana rakastaa,nyt kun viiltävän iskun jälleen sain rakkikoirana seison paikallain.Sielu purkaa kiukkua hampaineen,haukun tuliset laineet perkeleen,lyö rinnassa sydän rakkauden helliä sanoja huomisen.Oli tunteet alla kiven sen mikä kylmänä jäätää rakkauden,minä suutelin otsalta kylmän ja jään nyt tuon rakkauden polunko vielä nään...