Uskallankohan pistää pystyyn gallupin kuinka moni tässä iässä on yhdessä yhteisen omaisuuden takia.
Tässä heti kättelyssä yksi sellainen ilmoittautuu.
Onneksi mies on paljon poissa kotoa!
Tässä heti kättelyssä yksi sellainen ilmoittautuu.
Onneksi mies on paljon poissa kotoa!
Vastaukset 67
Vanhimmat
en päivääkään tuota ukkoa katselis, ellei tulot olisi kunnolliset.
niin tärkeet että se laittaa elämään elämää sellaisessa suhteessa jossa ei oo kivaa eiks siinä mee vähän niinkun hukkaan molempien elämä ja mitäs sit jos se ukko ottaakin ja lähtee ja vie ne kunnolliset tulot mukanaan miten sää voit olla varma että se on ja pysyy.
otin sellaisen miehen jota kiva kattella ja jaksaa kattella kakskytneljä hoo seittemän päivää viikossa kun sattuu oleen sama työkin niin on ihan pakko rahaa tulee ja menee muttei se oo vielä tehny pesää meille ei olla kyllä montaa päivää oltu erossa yli kahdessakymmenessä vuodessa eikä oo vielä tullu sellasta tunnetta että tarttiskaan.
sisäruokinnan tähren,se on kova juttu.
aina sanottu että parempi tossun alla kun taivasalla ei kunnon mies sano koskaan ei...
yhdessä rahan enkä omaisuuden takia.
Onneksi mies on lähes aina kotona :))
tekis mitään sellasella miehellä joka koko ajan kulkis ympäri maailmaa vaikka se sit toiskin vaikka kuinka paljon sitä rahaa tullessaan mutta aika yksinäistä olis elämä eikös se puoliso kuitenkin sen takia oteta että se on rinnalla eikä tartte yksin olla.
saa käydä silloin tällöin, sen verran täytyy joustaa ;))
Ei se sieltä kyllä rahaa tuo, vaan enemmänkin vie eli tekee vaihtokauppaa paikallisissa myymälöissä.
Mutta ei Alkossa.
Voi hyvänen aika sentäs, olisi kauhiaa olla jonkun kanssa vain rahan takia.
Hirvittää jo pelkkä ajatuskin.
Minä ainakin tykkäisin jos mies olisi mahdollisimman paljon kotona. Tai sitten yhdessä mentäis jonnekin.
Mitä semmosella miehellä tekis, joka ei olis koskaan kotona.
mitä sellaisella miehellä tai naisella tekee joka ei käy kotona kun maksaan laskut =))
olen. Olen tullut varovaiseksi miesten suhteen ja arvostan kyllä hyvää elämää enemmän kuin rahaa. Joten kyllä sen miehen pitäisi olla miellyttävä ja minulle rakas. En ottaisi enkä pitäisi miestä vain rahan tähden.
Heh, hauskan lauseen pökkäsit tulemaan. Hymy naamallas paistoi.
Jos saisin tuohon sinun sanomaasi jatkaa, niin mitä se mies silloinkaan kotia tulee, kun on laskujen maksun aika. Pysyis pois. Voishan ne laskut lähettää hänelle vaikkapa postitse, tai sitten sopia jonkun muun paikan, mihin ne laskut veis. :))
Joo, on se näin.
Sivuhuomautuksena mun on pakko sanoa, että purskahdin nauruun siinä kohtaa, kun luin ton kirjoituksesi loppuosan. "En ottaisi enkä pitäisi miestä vain rahan tähden." Mulle juolahti mieleen oitis Koira ja koiran ottaminen. Ei, en toki, en en en toki, vertaa miestä koiraan, mutta se nyt vaan tuli mieleen tuon lauseesi takia.
Koska palstan väki tykkää kauhiasti :), että rönsyillään muihin asioihin, eikä pysytä aloittajan aiheessa, niin minähän sitten alan rönsyilemään. Niin joo, elikkä en ymmärrä ihmisiä, jotka ottavat koiran ja pistävät sen koiraraukan jonnekin pihan perälle narunpätkään kiinni. Mitä semmosella koiralla tekee. Koira tykkää olla lauman kera, eikä yksikseen nyhjätä jossakin varaston nurkas.
Palatakseni aiheeseen. Kannatan ehdotonta tasa-arvoa parisuhteessa ja niinpä en voisi sanoa, että Otan tai Pidän miestä, kuten ei myöskään, että mies Ottaisi tai Pitäisi minua. Yhteen mennään sen takia, että "Sää oot niin IhhHHHHHHhhhhana ja mää niin kovasti susta TykkKKKkkkkkkäääääään ja mun on hyvä olla sun kaa."-systeemillä. Jokseenkin tolleen se mun kohdalla menis.
valitsin vähän väärin sanani. Kun nyt luin tuon virkkeen, se todella vaikutti kuin olisi koiranpidosta kyse:)).
Tarkoitin kaiketi, jos nyt oikein osaan nää sanani laittaa, että en sitä miestä elämääni vain rahan takia haluaisi, vaan rakkaudesta. Yhdessäoloa en voisi ajatella vain laskun maksun tai taloudenpidon takia. En vaikka olisin miten köyhä. Se on siinä!
Ei raha meitäkään yhdessä pidä. Eihän sitä silloin alussa paljoa ollutkaan. Nyt on kertynyt, mutta kyllä kunnon rakastuminen meitä pitää edelleen yhdessä. Se on kestänyt arjen kulumat ja muodonmuutokset.
Mikä sitten on paljon tai vähän? Aloittaja voi olla upporikas. Tai sitten ei. Omaisuudesta on harminsakin. Työtä teettää tavalla tai toisella. Omistaminen ei onnelliseksi tee, kyllä ne tunteet tulevat pienistä asioista.
Tulihan aikanaan luvattua Jumalan ja ihmisten edessä rakastaa myötä ja vastamäsessä siihen asti, kun kuolema erottaa. Tosissani sen otin.
Mulla nousi karvat pystyyn pelkän ajatuksen takia että joutuis jonkun kanssa oleen saman katon alla pelkän rahan takia.
Sehän olis kun joku vieras ihminen siinä ja ite kyllä tykkään kodistani niin paljon etten vieraita täänne asumaan ottais, niitähän pitää aina passatakin ja laittaa niille kaikkea. Koko elämän tuhlaaminen siihen olis mun mielestä jo rikos itseäni vastaan
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, ei sopis mulle.
Omaisuus jakoon ja vaikka jäis ite rahattomaks niin vapaana olis parempi olla.
että aloittajan mieskin mielellään varmaan käyttäs niitä rahojaan sellaiseen vaimoon jolta saa arvostusta ja joka tykkäis myös niistä hetkistä jolloin tää rahasampo olis kotona.
Niin onhan siinä sekin miehen puoli, miksei hän viihdy kotona vaan raukan pitää olla aina menossa.
Mun exää ei saanut yksin lähtemään mihinkään, vaikka joskus patistinkin. Oli joko kotona tai sitten mentiin yhdessä.
Mietin usein miks me oikeestaan erottiin, mutten kaipaa sitä takaisinkaan.
Koska yksin on helpompi olla ja rahat riittää huomattavasti paremmin.
Nykyisin tuntuu tulleen muotiin taas tuo vanha tapa naida rahaa. Tapa on nimenomaan naisten, köyhä mies ei onnistu oikeastaan koskaan vastaavassa. Itse olen monien näkemieni tapausten perusteella vakuuttunut siitä että lähes jokaisen naisen sisällä asuu tuo pieni huora joka tilaisuuden tullen tekee päätöksen missä raha voittaa rakkauden. Ratkaisevaa on vain tuo tarjotun rahan määrä.
Itse en ole mitenkään rikas, mutta tulen toimeen mainiosti kunhan en tuhlaa rahojani turhuuteen, esimerkiksi naisiin.
Täällähän vallan lutuista porukkaa on, jees, jees, ollaan niin romanttisisen onnellisia.
Kyllä se totuus vaan niin on, että aika monet olisivat valmiit lähtemään omilleen ilman sen kummempaa riitaa, jos omat rahkeet ja rahat riittäisivät. Ainakin naiset tuntuvat olevan melko kyllästyneitä miehen passaamiseen ja vahtimiseen. Tänne on ilmeisesti etsiytyneet vain ne täydelliset miehet ja naiset!
Niin, ja idioottina minä itseäni pitäisin jos rahoillani ottaisin jonkun viisi-kuusikymppisen marisijan viereen siivestämään. Jos huoria etsii, halvemmalla saa parikymppisiäkin.
ei kai sitä marisija tarvi olla, jos rahasta tykkää! Eikä tarvi olla siivestäjäkään. Onhan niitä pariskuntia, jotka ovat molemman hyvätuloisia, mutta yhteinen omaisuus kuitenkin pitää kiinni.
Maksullinen nainen kuitenkin, ja kun sille alueelle mennään, valintakriteerit miehelläkin muuttuvat ratkaisevasti.
mieshän voi saada rahoilleen vastinetta paljonkin: kodinhoitajan, talouspäällikön, kotiopettajan, sängyn lämmittäjän...
Näinhän se, ja jos hän noita hakee niin tavallisesti halvemmalla saa parempaa kun etsii hieman kauempaa....
istuskelen ja katselen kun mies tossa imuroi ja nyt kantaa mattoja sisälle en tiedä onko siinä nyt niin romantiikkaa mutta mukavaa arkea ja sitä on todella kiva katsella sitä miestä =))))
mieluummin mies joka tuo hyvän ansion, jolla palkata siivooja kuin "akka" kotona! Onneksi mieheni on kuitenkin MIES!
akan tekee jos se ottaa osaa kotitöihin onks ne yksinäiset miehet sit kaikki akkoja siihen asti kunnes ottavat sen akan itselleen joka passaa.
se tyyli että tehdään kaikki kotihommat yhdessä en oo ruvennu tähän avioliittoon vain kodinhoitajaksi ja rakastajaksi vaan vaan tasavertaiseksi kumppaniksi ja ystäväksi ja jäin tässä miettimään mikä siitä miehestä tekee MIEHEN!
sen akan pitää passata.eikö mies voijatkaa samalla kotityölinjalla.on teillä vanhanaikaiset käsitykset
mää oon ihmettelin vaan ton numeryhdistelmän vastausta kirjoitukseeni kun istuskelin tässä sohvalla ja kattelin kun mieheni imuroi.
ei ole tiedon väärtti. Suurin osa naisista asettaa rakkauden, ystävyyden ja kumppanuuden tärkeimmäksi takeeksi avioliiton onnistumiselle. Mutta rakkauden loppuessa, omien tulojen puuttuessa ei ole helppo aloittaa alusta.
PS. Minä tienaan enemmän kuin mieheni.
Minusta mies tekee miesten hommat ja nainen naisen jutut. Mies huomioi naisensa tarpeet aina.
Vastaavasti nainenkin huomioi miehensä tarpeet ja on avuksi.
Miehen kuuluu ottaa vastuu isommista asioista. Oikean miehen ei tarvi ns. pullistella miehisyyttään.
Uskollisuus on a ja o.
Makuja on monia. En silti koe olevani kodinkone. Arvostan mieheni näkemystä esim. siivouksen suhteen, naisten töitä paitsi raskausaikoina.
Aika vaikea on kuvailla MIESTÄ. Omani on kuitenkin sellainen.
tankkaa auton sitä mää en tee koskaan oon jääny kaks kertaa tienpäällekkin mitkä on ne isommat asiat anteeks kun mää oon niin utelias mutta kun kiinnostaa me ollaan vaan totuttu tekeen kaikki yhdessä ehkä siihen vaikuttaa se kun tehdään töitäkin yhdessä.
Niissä miesten ja naisten hommissa vain on näin kaupunkioloissa se huono puoli, että tahtoo niitä akkojen puuhia olla kotona koko lailla enemmän kuin miehisiä velvollisuuksia. Ei tarvitse halkoja hakata eikä nauloja seinään naputella - ainakaan kovin usein, eikä se autokaan huoltoa kaipaa yhtä usein kuin koti, vaatteista ja ihmisistä nyt puhumattakaan.
Siitä olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että miehisen miehen ei tarvitse pullistella. Miehinen mies voi vaikkapa imuroida tai tiskata itsetunnon heikkenemättä.
Meitä meni aikanaan yhteen kaksi tyhjätaskua. Enää ei olla yhtä köyhiä, mutta yhdessä on tarkoitus pysyä ihan siihen vanhan vihkikaavan viimeiseen kohtaan asti. On hyvä, että nykyisin naiset eivät ole taloudellisesti riippuvaisia miehistään niin, että joutuvat kärvistelemään huonossa liitossa vain sen vuoksi, etteivät yksinään pärjää rahan puolesta.
Sanotaan;rakaus lentää ikkunasta ulos, kun puute tulee ovesta sisään. Ei raha tee onnelliseksi, mutta kyllä se helpottaa. Mitä se köyhän elämä antaa, ei sitten mitään. Parempi rikas vaikka vähän "muuten urpo".
Turha romantiikka ei tuo leipää pöytään eikä saappaita jalkaan.
Täytyy oppia katsomaan elämän realiteetit ja ottaa hyöty sieltä mistä sen saa.
Kyllä olen täysin sammaa mieltä sinun kanssasi , miesten passaamiseen ja vaapomiseen . Ei ole muuta sanottavaa .
Moniakin tiedän/tunnen, jotka ovat lähteneet, kumpikin taholleen, mutta eivät ole silti eronneet. Tiedän pareja, jotka ovat asuneet kumpikin tahollaan, sen enempää riitelemättä, kuin toisiaan lempimättäkään, ihan hamaan loppuun asti.
En tiedä, mikä on ollut syynä, mitäpä se minulle kuuluisikaan.
Monessa perheessä mieskin voi olla se passaaja.
Epäilemättä raha sitouttaa puoliskoja ainakin jonkun verran, kumpaa enemmän kumpaa vähemmän. Luultavasti monikin pari elää niinsanotulla harmaalla vyöhykkeellä, eli ei ole kovin tarkkaan edes miettinyt miksi ja mikä suhdetta pitää yllä, onko se mahdollisesti juuri raha tai muu omaisuus. Ilmeisesti asia ei ole aivan noin yksioikoinen, vaan yhdessäolemiseen liittyy paljon muitakin kombinaatioita elämän eri alueilta.
Realistina en näe ihan vääräksi ajatusta, että ollaan vaikka rahan takia yhdessä, ilman sen suurempaa rakkautta. Mikäs siinä jos aikuiset ihmiset niin päättävät. Siinä tilanteessa tosin täytyy vastata rehellisesti kysymykseen joka kuuluu: Oletko minun kanssani suurimmaksi osaksi rahan vuoksi. Kysymys täytyy myös uskaltaa esittää.
Tunnen avioparin, joka ei eroa siksi, että aikoinaan yhdessä luotu yritys ja sen mukanaan tuoma mammona on eri omaisuudenhoitojärjestelyin ja yritysratkaisuin muodostunut hankalasti jaettavaksi; erosta kärsisivät myös yhtiön työntekijät, joista osa menettäisi varmasti työpaikkansa.
Minusta on hienoa, että he ovat saaneet neuvoteltua tilanteeseen ratkaisun kulissiavioliitosta, jossa eletään mutta ollaan erillään ilman tunteiluja. Ei varmastikaan aivan helppoa.
On parempi elää kulississa kuin aiheuttaa monelle harmia vain siksi, ettei yhteiselo rakastavana parina enää toimi.
Harvasta olisi tuohon, luulen.
hyväksyn sen kulissiavioliiton että molemmilla on hyvä olla ja annetaan täydellinen vapaus eikä se rasita yhteiselämää ja tämmöisissä tapauksissa tarviiko olla edes yhteistä osoitetta eikös molemmat vois omissa asunnoissaan ja viettää omaa elämäänsä eihän sitä avioliittoa silti tarvitse purkaa.
mutta siihen sitä jo tarvitaankin sitä mammonaa - monen asunnon yllä pitämiseen!
niin hyvin menestyvä firma niin eiks sillon ois varaa pitää vaikka kuinka monta kämppää.
firmoja tarvita.
riittää kun kumpikin käy töissä.
mutta toi mun kirjoitus liitty vaan tohon kirjoitukseen ystävieni ratkaisu =))
Eipä ole koskaan ollut tarvis olla yhdessä muun, kuin rakkauden takia, ei edes lasten.
Kaipa omaisuuskin voi olla rakkaus, jos se kerran yhdessä kaksi ihmistä pitää, joten, mitäpä sitä häpeämään, jos se niin nannaa on.
Onneksi oma mies on oikea kotikissa, ihuna ukkeli.
Uskalsin mennä naimisiin toisen kerran. Kyllä se oli se Rakkaus johon uskalsin luottaa.;))) Faija kun minulle aikanaan tämän opetti...että, fyrkka se on vain fyrkkaa....toista ihmistä ei se ei pysty korvaamaan koskaan...Sitä fyrkkaa niin tulee ja menee...mutta, jos toinen ihminen rinnaltasi lähtee....hän ei välttämättä tulekaan sitten takaisin;)))
tsau:Friidu
jo katsottuna tuo HTZA valmiiksi. Paljonkos tuo Hatsa tienaa? Mä olisin nimittäin jo heti vapaa :))) Oletkos mustis;DDD
;)))höh....Hatsa nyt vaa sellainen lirkun-lärkky jonka kanssa kiva hassutella tällä palstalla. Mutta, jos et kerro kellee....niin Friidulla kyllä ihan toisella palstalla...menossa entisen nuoruudenpoikaystävän kanssa todella kiintoisa keskustelu;)))) Politiikka se on vain sellainen teko syy...lirkutella....hänen kanssaan lähemmin...Pahus vieköön miksi annoin pakit? aikanaan...;)))) Joo, noita tulotietoja Hatsasta sinun on kyllä valitettavasti kysyttävä häneltä itseltään.....Friidukun ei moisia koskaan kysele....
Valitettavasti kun Friidu on niin kovin avoin....täskin jutusta sitten Friidun oma mies on perin tietoinen...jopa tämän miehen tavanut...;))) Siis sattumalta tietenkin....jotenkin nyt sitten käytössä näitä treffejä hiukan vaikea suunnitella;)))
tsau:Friidu
minä tienaan.
Eläke tulee olemaan, sekin karvan alle.
3000 €.
Ei tuolla rahalla saa Friidua, ei sitten mitenkään.
Liffana leidinä se kyllä kokeilee onneansa.
Kyllä loistava mies aina pariatonnia vastaa...
Vaan ei ole kaunotar vielä päättänyt.
:)
mutta kun on jo toi yks mies mutta jos se tosta äityy nuorten naisten mukaan lähtemään mää ilmoittaudun sit mulla on vielä paljon työvuosia jäljellä hyvin me pärjättäs oon hyvin vaatimaton.
jo luopumassa toivosta.
Galleriassasi lukee että et etsi mitään erityistä. Taidat joutua päivittämään?
Kyllä ne miehet lähtee, jos et itse osaa niin kilauta kaverille.
:)
H.
luopua toivosta huomisesta ei ikinään tiedä vielä se tossa istuu vastapäätä ja lukee keskisuomalaista pitää päivittää että etsin miestä jos entinen lähtee mutta mitäs tota nyt enää kun on jo löytyny varalle tulee pian tunkua =))
:)))Kultaseni....se edelleen kliffa....
tsau:Friidu
Me essoalaiset puhumme melkein joka päivä tästä asiasta, joten meillä on siitä erittäin selkeä käsitys. Olemme sitä mieltä, että että raha ei suoranaisesti pidä avioliittoja koossa, vaan puute rahasta saa useimmat harkitsemaan eroa hyvinkin tarkasti. Useimmilla ei yksikertaisesti ole varaa pistää yhdessä hankittua omaisuutta puoliksi, koska elintaso laskisi sen seurauksena liian paljon.
Jos ajattelen meitä essolaisia, niin suurin osa meistäkin ajattelee järkevästi ja pysyttelee kiltisti vanhassa liitossaan. Kalu-Kalle on kotivävynä isossa talossa, joten ei hänen kannata tehdä välirikkoa kipakan vaimonsa kanssa. Einari Essonen taas osti bensa-aseman tontin asevelihintaan appiukoltaan, joten sanomista siitäkin tulisi, jos hän liian julkisesti alkaisi kuolata vieraiden neitosten perään.
Minäkin olen vaimoni kanssa yhdessä omaisuuteni hankkinut, joten ei sitä kannata turhan takia puolittaa. Jos ero tulisi, niin joutuisimme mahdollisesti myymään yhdessä hankkimamme 19 vuotta vanhan Tojotammekin, ja sen jälkeen joutuisin kävelemään Essolle. Elämäni laatu huononisi silloin suuresti.
Me essolaiset tavoitamme elämän onnellisuuden hyvin elegantilla tavalla. Olemme kotona kilttejä tohvelisankareita, joten vaimomme päästävät meidät mielellään Essolle istuskelemaan ja juttelemaan henkeviä. Essolla saamme vaikutteita myös kielletystä aistillisemmasta elämästä, kun katselemme baarissa käyviä simpsakoita neitoja ja kuuntelemme Seksi-Sulon kertomuksia ihanista saattoreissuista. Sulo osaa kertoa avioliitto-aidan ulkopuolisesta vihreämmästä ruohosta niin tunnelmallisesti, että kuulijakin tuntee melkein pelehtivänsä vieraiden neitosten kanssa.
Essolaiset ovat sitä mieltä, että kaikkein kestävimmät avioliitot ovat sellaisia, joissa yhteinen omaisuus on tärkein puolisoita yhdessä pitävä voima. Essolaisetkin ovat rauhallisesti pilttuussaan, sillä liiallisesta hurvittelusta tulisi liian suuri lasku. Avioeroja ei taloudellista hyvinvointia arvostaville parlamentin jäsenille olekaan tullut.
Seksi-Sulo on ainoa joukossamme, joka vannoo edelleenkin rakkausavioliiton nimeen. Essolaisten käsityksen mukaan pelkkä rakkaus ei riitä avioliiton koossa pitämiseksi, sillä Sulollakin on meitä enemmän vaikeuksia. Ensimmäinen rakkaus on tainnut jo menettää parhaan tehonsa, koska Seksi-Sulo joutuu niin usein tankkaamaan vierasta rakkautta kodin ulkopuolelta pitääkseen avioliittonsa koossa.
avioliitot ovat aikuisten liittoja. Ihastuminen, rakastuminen ja rakkaus on jo takana päin. Nyt eletään jo vihdoin sitä paljon parjattua sopimusavioliittoa. ;)
WinWin game...you see.
Ymmärsit asian ihan oikein. Me essolaiset pelaamme joka päivä tätä WinWin-peliä, sillä vaimomme voittavat siinä, että me emme ole kotona siivoustyön tiellä, ja me voitamme siinä, että saamme juoda Essolla keskaria ja kuunnella Seksi-Sulon mehukkaita naisjuttuja. Avio-onni siis kukoistaa, kun tärkeät asiat ratkaistaan järjellä.
tuota siivousrauhaa minä konkarina osaan arvostaa. Kuten naiset kaikkialla maapallolla. Esimerkiksi Tanzaniassa, jossa naisille siivousrauhan lisäksi jää joutoaikaa veden hakemiseen, maanviljelyyn, karjan paimentamiseen, lasten kasvattamiseen, ruuanlaittoon, miehen hoivaamiseen, suvusta huolehtimiseen, sairaan- ja kauneudenhoitoon ym turhanpäiväiseen hössötykseen.
Eiköhän naisista suurin osa sitä hae, ja miksei hakisi, itse olen hyvin toimeentuleva ja jopa vielä siedettävän näköinen, mut en lomaile Rivieralla enkä Aspenissa, ajelenkin vaan suurinpiirtein tavisautolla, ei se tee vaikutusta kehenkään, rusinat jää nyppimättä niin se vaan on.
Kun mieheni oli säännölliseti kuukauden pois kotoa, ja 10 päivää taas kotona jo minä ja pari muksua odotettiin et lähtisi takaisin. Hän sai työssään täyden ylöspidon, minä kuskasin lapsia harrastuksiin, saatoin jäädä katsomaankin...ja se ei sopinut miehelle. Minun olisi periaatteessa tuotava hänelle olut jääkaapista kun hän katselee jotain peliä...no sehän ei onnistunut, lapsetkin osasivat vastata ettei saa koskea keskariin kun ovat alaikäisiä :)) Herra joutui liikuttamaan omia jalkojaan.
Kun mies on ollut yli 20v periaatteessa pois perheestä, ja jo loppupäivät olivat kyllästymistaä tämä aivokas päätti tai sai maista hyvän työpaikan ja tupsahti perheeseen jossa nuoret jo kohta pois muuttamassa.
Hän pureutuu joka asiaan, lapset ovat tottuneet minulta kysymään asioita, ei vieraalta mieheltä joka leikkii elämistä hotellissa, kuten nuorempi ilmaisi.
Kerroin lasteni sanomat ja hänen liiallisen puuttumisen nyt kun muksut ovat kohta pois muuttaneita, alkoi ärripurri, kuka on maksanut jne...kerroin että olen myös kokoajan ollut työssä, enkä pienimmillä palkoilla.
Toisen rarsastus harrastus oli ihan turhaa, ja toisen jääkiekonpeluu...kun ei tuon kummempaa ole , hän ei maksa tuollaisista. Kotona ei hänen mielestään toiminut mikään, ei ruoka-aikoja ei mitään!
Miten toimisi jos harkkoja on eri tahtiin, siinähän hätininäehdin koiran välillä ulkoiluttaa. Sekään ei hänelle sopinut, ilman lupaa otettu jne.
Ei mennyt kuin vajaa kaksivuotta kun sanoimme et painu takasin sinne missä olit, tai painu hittoon, me ei jaksa sua.
Hän ylimielisesti hymyili kuinka ankeet olot meille koittaa, hän ei aijo osallistua mihinkään kuluihin jatkossa ja sitäpaitsi hänellä on jo pitkään ollut naisystävä jonka kanssa muuttavat muualle. Totesin, et tervemenoa..talo myytiin ja muutimme rivitaloon, sain vanhemmilta ennakkoperintöä joten velka on kohtuullinen kuukaudessa. Mitenkään en ole huomannut että isin poistuminen olisi hätkäyttänyt nuoria, kuin helpotuksena oletan. Olen keskustellut kummankin kanssa ja totesivat et iskä oli vain joku joka joskus kävi ja esitti, ootettiin aina et lähtis!
Eivät ole pitäneet yhteyttä, vaikka ristiäiskutsu tulikin vuosisitten, älä ukko luule, oli vanhemman lapseni vastaus. En puutu sanallakaan.
Eli ei nyt ole sinun hakemasi vastaus, vaan kyllä raha voi myös eroittaa, mies myi itsensä työlle ja perheensä kustannuksella..en tiedä paljon tienasi, ehkäpä joskus tajuaa mitä menetti, tai sitten ei!
mies on päässyt kuin koira veräjästä kun on perheen hoidosta kyse. Palkkatyön avulla on livistänyt vastuusta.
sitä sanon, että helppo se on niiden puhua, jolla kaikki suhde ym talousasiat kunnossa, etteivät pitäisi miestä vain rahan takia. Ja hullua on puhua niinkin, että olisi vaikka köyhä mieluimmin. Kunhan saisi käteen Kelan päivärahaa nettona 400 euroa kuussa, niin kyllä siinä rupeaisi hymy hyytymään, jos yksin olisi taloudenpidossa! Ja jos olisi liki mahdottomuus työttömyyden ja sairauden takia saada lisättyä tuota summaa, niin haluaisin kyllä nähdä sen naisen, joka ehdoin tahdoin rupeisi yksin oleen ja potkis miehen pellolle jos sen naamataulu ei miellyttäs!!! Suosittelen kokeilemaa yksinelämistä 400 euron nettotuloilla!
tuota rahaa ole meillä ollut koskaan lapiolla mättäin, että tuskin nyt rahankaan takia..
on avioliitossa raha ja omistus.
Jos avioliittoon tulee särö, vaikka uskottomuuden vuoksi, on toisen osapuolen osa aika kurja.
Tulee väkisin pelko avioerosta, koska ei ole oikein mukavaakaan olla ihmisen kanssa johon ei
voi täys painoisesti luottaa.
Kuitenkin, jo pitkänkin avioliiton vuoksi on yhdessä tehtyä omaisuutta tullut.
Näin ollen omaisuus puolittuisi, ja toinen puoli omaisuudesta on puolta pienempi, ja usein
tästä syystä ei pystytä asioita viemään hyvälle jamalle kummankaan osalta.
Näin ollen aviopuolisot jatkavat yhteiseloa, koska molemmat kuitenkin pitävät toisistaan, vain
kuitenkin toisen uhrautumisesta yrittää unohtaa pettymys toiseen.
Siis molemmat joutuvat osittain järjestelyn uhreiksi ja toinen teki teon vain hetken mielijohteesta
josta ei hänelle jatkoa seurannutkaan.
Cum ames, non sapias, aut cun sapias, mon ames
Rakastunut ei järkeile, järkevä ei rakastu
köyhyys vain puolittuisi :)
olla melkomoisen hyvä mies, jotta elämäni myisin.
Ja köyhyyttä on piisant :)))
Melkein voisi sanoa että itse aikoinaan erosin rahan takia.
Ukosta tuli asunnon oston jälkeen niin pihi, että ei olisi saanut mitään ylimääräistä ostaa. Vieraitakaan ei voinut kutsua, kun olisi pitänyt olla tarjottavaa kahvipöytään ja sekin olisi maksanut ylimääräistä. Vaatteidenkin ostosta jumalaton riita, vaikka omasta palkastani ostin. Viimeinen niitti eroon oli, kun ukko vaati että minun olisi pitänyt jäädä kotirouvaksi.
Erosta jo 20 vuotta ja pienellä palkalla koulutin lapseni, joten omaisuutta ei ole päässyt kertymään ja nyt onneksi olen niin köyhä ja vielä työtönkin ettei kukaan huoli.