kun suututtaa/suututte?
On ollu muutaman kerran erimielisyyttä ukkokullan kanssa asiasta. Minua kun joku asia suututtaa (siis esim. hänessä) niin en pysty hiljakseen asiallisesti keskustelemaan vaan korotan ääntäni. Hänkös siitä sitten suuttuu kun minä huudan. Kaikista kaikista asioista pitäisi vaan supattelemalla ja hymistelemällä puhua. Niin, mieluummin ei sais olla ollenkaan pahalla päällä milloinkaan. Ja minä en todella usein ole edes, en joka päivä huuda enkä varsinkaan nalkuta. Tämä on ihan totta.
Niin, kyllä se ukko itekin huutaa ja suuttuu mutta silloin onkin aihetta, minä kun huudan (niinkuin eilenkin) niin ei ollu mitään aihetta (asia oli sen luontoinen että mulla oli oma tulkinta ja hänellä oma). Sanoin, että ei kukaan voi määrätä milloin ja mikä asia saapi toista v..ttaa.
Ja toisekseen, minusta on kamalaa jos ei kotona saa näyttää tunteitaan, niitä huonojakin. Pitäskö lähtee kylille mummoja potkimaan?
Jos viihtisitte kertoo omia huutamisianne, teen iltaan mennessä laskelman asiasta kun se töistä tulloo:)
On ollu muutaman kerran erimielisyyttä ukkokullan kanssa asiasta. Minua kun joku asia suututtaa (siis esim. hänessä) niin en pysty hiljakseen asiallisesti keskustelemaan vaan korotan ääntäni. Hänkös siitä sitten suuttuu kun minä huudan. Kaikista kaikista asioista pitäisi vaan supattelemalla ja hymistelemällä puhua. Niin, mieluummin ei sais olla ollenkaan pahalla päällä milloinkaan. Ja minä en todella usein ole edes, en joka päivä huuda enkä varsinkaan nalkuta. Tämä on ihan totta.
Niin, kyllä se ukko itekin huutaa ja suuttuu mutta silloin onkin aihetta, minä kun huudan (niinkuin eilenkin) niin ei ollu mitään aihetta (asia oli sen luontoinen että mulla oli oma tulkinta ja hänellä oma). Sanoin, että ei kukaan voi määrätä milloin ja mikä asia saapi toista v..ttaa.
Ja toisekseen, minusta on kamalaa jos ei kotona saa näyttää tunteitaan, niitä huonojakin. Pitäskö lähtee kylille mummoja potkimaan?
Jos viihtisitte kertoo omia huutamisianne, teen iltaan mennessä laskelman asiasta kun se töistä tulloo:)
Vastaukset 33
Vanhimmat
Myönnän, että painotan sanojeni merkitystä korottamalla ääntäni, en silti huuda.
En tykkää ollenkaan huutamisesta. Jos ei normaaliäänellä saa asiaansa selvitettyä, ei mitään asiaa ole ollutkaan.
Jokainen löytää ankarasti hakemalla perusteita huonoille tavoilleen kuten sinä tuossa yllä.
siitä huutamisesta. Ei siitä oo kyse. Se vaan tulee silloin kun on hirvee olo. Ja sitten jos sitä pitää pidätellä niin tulee vielä hirveempi olo, alan reagoida ihan fyysisesti. Päähän ja mahaan alkaa koskee, mm.
Exä kuten koko sukunsa oli hirveä huutaja, ja sama vika tarttuu välillä tyttäreenkin kun viettää liikaa aikaa äitinsä kanssa. Meillä palautetaan käytös nopeasti normaaliksi, hän tietää etten vastaa mitään ennen kuin ääni pysyy aisoissa.
Korostankin edelleen sitä että tosi harvoin suutun niin paljoa että huudan.Tai tosi harvoin olen pahalla päällä. Ja varsinaista nalkutusta en harrasta. Siis että oisin koko ajan neuvomassa ja komentamassa ja ojentamassa. Omasta mielestäni olen kyllä kiltti ihminen suurimmaksi osaksi.
Niin exäkin varmaan omasta mielestään. Joka tapauksessa ainut poikaystävä mikä sillä nykyisin on on dildo. Se jaksaa kuunnella...
Jopas alkoi naurattaa, meinaatko että dildolla on korvat? :D No, onhan niitä kaikenlaisia uutuuksia, toi onkin hyvä keksintö, voi käskee sitä painumaan v.....n :D
En minä sitä sanonut. Epäilen että jos sillä korvat olisi, sekin yrittäisi lähteä. Mutta ei sillä toisaalta ole jalkojakaan, raukalla...
semmoisia mielikuvia, että ihan alkaa säälittää. :) Joopa joo, sairautta se on, mutta menkööt tän kerran.
Ite läksin liitosta kun oli minusta tulossa nalkuttava akka, ja siinä ei itselläni ollut hyvä olla eikä varmaan toisellakaan. Toistan jällen itseäni, mutta en voi muutakaan.
Meillä loppujen lopuksi kyllä huudettiinkin ja kovaa.
Vaikka opin myös kotoonta tämän hiljaisuuden eli mökötyksen mutta siinäkään ei ole hyvä olla.
;)))tuota....tämä nykyinen mieheni on niin tasainen luonne itse ja erittäin rauhallinen...että, hänen kanssaan harvemmin edes tuota riitaa tulee....Hän menee niin hämilleen jos, vähänkin napakammin edes sanon. Nyt kyllä kun tottunut minuun...niin ei kyyneleet hänen silmiinsä enää tule...Alussa hän oli tavattoman herkkä että, se kyllä hämensi minut täysin tuntui ettei erimieltä voinut olla.. Nykyisin meillä kyllä vähän kaikki toisinaan saattaa hermostua., ja tuota ääntäkin korottaa....kundi myös ja kunnolla;)) Kun suuttuu..., mutta nämä tilanteet niin nopeita että, itse kun sellainen luonne joka en tuota mökötystä kestä yhtään...joudun paniikkiin....;))) Niin ei se nyt ongelma jos, joku suuttuu. Kyllä sitä mieltä olen että, tunteet saa jokainen näyttää kuhan ei satuta eikä tavaroita paiski.....Eihän sitä aina jaksa kukaan hyvällä tuullella olla...Pääasia tuo että, sitten se asia myös käydään läpi....jälkeenpäin mielummin heti....että, mikäs nyt se todellinen syy... En kestä tuota mökötystä tai epävarmuutta itse ollenkaan...Meilläkö lapsuudenkodissa omalla faijallani oli tapana viikkokausia mököttää ja olla puhumaton...Se ilmapiiri oli kamala...silloin. En vastaavaa käytöstä omilta läheisiltäni tässä perheessä sitten itse kestä ja sen kyllä myös kertonut miksi....minut saisi mies kyllä täysin tolaltaan jos, alkaisi mököttämään;)))
tsau:Friidu
ihan varmasti aiheetta aihetta ei kyllä koskaan ole ehkä vähän vähemmän näin vanhempana.
Kaipa olen kotoani oppinut huutamaan, lie myös temperamenttini osasyy. Helposti ääneni nousee ja laajenee, ja voin huutaa, kuin sumutorvi. Mieheni kotona taas ei ole koskaan korotettu ääntä, vaan vi**uiltu diplomaattisesti, kuten minä asian ilmaisen. Mies siis tuntuu kärsivän suunnattomasti minun mölähtelystäni.
No, enpä pysty itseäni muuttamaan, yritän muistaa, mutta eipä aina onnistu.
Voi kai olla mieheni mielestä sivistymätöntäkin möykkäröintini, mutta onhan tuo sitä sietänyt jo yli 30 vuotta. Parempi lie olla vihainen äänen, kuin nyrkkien voimalla?
kun v...uilla (edes diplomaattisesti), saati mököttää. Entinen ukkoni oli mököttäjä, saattoi olla kaks viikkoo melkein puhumatta. Sitten vaivihkaa rupesin kyselemään, että mikähän se nyt on. Vastaus tuli sitten huutamalla "Pitäishän se sinun tietää!" Ei harmainta aavistusta.. En nyt tosin kahta viikkoo aina oottanut kun kysyin. Tämä nykyinen ei kyllä mökötä ja jos minä olen hiljaa niin heti alkaa kysellä että mikä on. Jos sanon, että väsyttää/masentaa niin hän antaa olla minun rauhassa. Mutta jos ilmenee että jokin asia painaa mieltä niin se sitten kyllä kaivetaan esille ja keskustellaan. Siis huom! yleensä meillä keskustellaan asiallisesti, mutta josku huudattaa.
Mut hyvä nähdä että en ole ainut epäkypsästi ja huonosti käyttäytyvä vaikka pari-kolme kertaa kuukaudessa korotankin ääneni.
En huuda.Olkoon asia mikä hyvänsä,puhuminen kaikkein paras konsti ratkaista asiat.
Jos mulle huudettaisi,antaisin ihan rauhassa purkaa paineet pois.Olisin hiljaa niin kauan kunnes toinen tajuais edes vähän rauhottua.Sitten voisin sen puhumisen aloittaa,silleen hienovaraisesti.
Eikä tuo huutaminen saa mitään hyvää aikaan,päinvastoin.
;))) ilman muuta parempi vaihto-ehto on mielestäni tuo että, huudat. Voithan opetella myös lähtemään tuosta tilanteesta pois silloin itse? ja lähdet vaikka johonkin missä voit huutaa? Vapaasti? Tuon pahanolon...
Nuo opitut mallit...niin kanssasi samaa mieltä...kyllä ne tulevat sieltä omasta lapsuudenkodeistamme. Omat vanhempani riitelivät ja huusivat ja heittelivät tavaroita lähinnä astioita kun riitelivät keskenään, en tietenkään muista enkä lapsena ymmärtänyt että, miksi mutta, suht paljon kuitenkin...Silti tuo heidän avioliittonsa kesti peräti 30 vuotta.....Sen vaan muistan kuinka usein olin piilossa sängyn alla koiramme kanssa...pelotti kovin......molemmat kun olivat kovin tempperamenttisia ja periksi antamattomia luonteita ja aina vähän sellainen kilpailu kumpi oli se perheen ns.arvo johtaja joka oli oikeassa....Tuosta itselleni jäänyt sellainen asenne lähinnä...kun tämän asian olen oppinut tiedostamaan kuitenkin suht nuorena.....niin yritän kyllä kaiken tavoin välttää tuota käytöstä itse...mutta, sitä mieltä olen että, ehdottomasti saa olla vihainen ja saa suuttua...saa myös olla pettynyt...jne.
Ja sitten hyvä sanoa....ulkopuolisen hillitse itsesesi;))) Minäkö aina tasainen....;))) En ole suinkaan...yritän vaan välttää pahoja konflikteja;)))
tsau:Friidu
Et kyllä mielestäni ole mitenkään huonosti ja jotenkin epänormaalisti käyttäytyvä nyt... Miehesi tapa vain ehkä hallita sinua on tällainen, eli olet aina se vähän huonompi siinä. Mitä jos, yrittäisit saada hänen kanssaan silloinkun teillä on tilanne ihan normaali...niin keskustelua tästä aiheesta, kuinka paha-olo sinulla on...kun hän ei ymmärrä..ja jos, hän edelleen kieltää ymmärtämästä sinua. Ja kysy myös miksi hän näin tekee? Pelkääkö hän kenties että, jätät hänet? Niin voit sitten itse ajatella suostutko olemaan se lopunelämän huonompi astia siinäparisuhteessa. Itsestään tuo ei muutu vaan jatkuu niin pitkälle kun annat itse luvan......Tee myös hänelle selväksi, ettei sinun tarvitse olla...hänen kanssaan jos, tilanne ei muutu....
tsau:Friidu
Siis että jatkuvasti, ihan aina pitäisi itsensä hillitä, ei onnistu minulta - halakeen.
Olen kohtalaisen sairas, välillä kivut valvottavat yökausia. Päivät yksin kun en jaksa lähtee kenenkään luo. No, ystävät käy kyllä minun luona. Ja paljon soittelen läheisten kanssa. Mutta joskus vaan on mitta täynnä. Ja en tiedä tuosta konfliktien välttämisestä, itelleni kävis niin että jossain vaiheessa tulis vielä suurempi konflikti jos ei sais purkautua. Tai sitten rupeaisin masentumaan ja itkeskelemään. Satun olemaan tämmöinen - myös äärettömän herkkä tyyppi. Sekä hyvässä että pahassa.
Huutamista enemmän miestäni loukkaa hiljentyminen. Sitä hän ei siedä ollenkaan. En tiedä miksi. Sen hän haluaa, ja pystyy lopettamaan alta aikayksikön.
Meitä ihmisiä on onneksi niin monenlaisia, toiset ovat jääpuikkoja, toiset ruutitynnyreitä. Onneksi meille kaikille löytyy ihminen, joka rakastaa meitä kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksinemme.
Sinusta ei saa aikaan hyvää, jostakusta muusta saa. Siinähän ihminen purkaa sisäisiä patoutumiaan, Kuka sen tekee milläkin tavalla. Toisellle ei sovi se, mikä on toiselle hyväksi. Eikä siinä muu auta, kuin ymmärtäminen.
Meillä ei ole tarvinnut olemattomien lasten kärsiä tilanteesta. Ehkäpä siksi minäkin olen tapani pitänyt. Enkä nyt tarkoita huutamista jossain maailmansotaa tavoittelevassa tilanteessa, vaan ääni tahtoo korottua muuutenkin.
Minusta pitkässä avioliitossa tahtoo kummallakin olla pinttyneitä tapoja. Monilla olen havainnut puupökkelöaviomiehen, joka ei varmasti pussaa, muttei myöskään puhu. Minusta sellainen olisi kauhistus.
Minusta on ihanaa, kun on mies, joka puhuu, pussaa, laskee leikkiä, nauraa ja laulaa, jopa soittaa.
Meidän liiton yksi peruspilari on yhteinen suuri huumori, jolla on menty, ja toivottavasti mennäänkin läpi harmaan kivenkin.
juu...ymmärrän hyvin....jos, niitä kipuja on paljon...niin ei silloin ihminen oikein jaksa.Eikä pidä jaksaa. Oma mieheni kun tässä myös ollut (ei nyt) niin pitkään oli huonossa kunnossa. Nyt tällähetkellä näitä kipuja ei onneksi ole..On ilman muuta selvä asia minusta. Tuossa tilanteessa ilman muuta nyt miehesi pitäisi paremmin ymmärtää sinua.
Tuolla konfiliktien välttämäsillä en nyt ihan sitä tarkoittanut etteikö, saisi olla vihainen ja suuttunut pettynyt jne...Vaan lähinnä sitä...että, kun tekee mieli...oikein huutaa...niin siksi aikaa lähteä jos, pystyt...vaikka pois ulos vaikka pienelle kävelylle ja siellä tuo kärki siitä vihasta purkautuu.... jos, siinä sellainen paikka missä oikeesti voisit myös huutaa..Sitten voisit tuon asian ottaa uudestaan miehesi kanssa esille että, sinä olet vihainen....siitä ja siitä syystä....Helppo sanoa, minulla mies kun semmoinen joka ei kovin helposti tunteitaan näytä....jos, minuun suuttuu oikein...lähtee itse rannalle istumaan. Pois siitä tilanteesta.Kun tulee jatkamme sitten ihan kuin mitään suurempaa riitaa tai erimielisyyttä ei olisi ollutkaan....ja sitten tuo puhuminen kyllä onnistuu....ihan erilailla...Hän kun myös hyvin herkkä....eikä niitä sanoja samanlailla hänellä käytössään kuin minulla naisena....Tiedän kuitenkin että, tunteet mukana ja erittäin vahvat hänelläkin.....Miehillä kun tämä tunnesanasto ja tapa ilmaista niitä syvempiä tunteitaniin monellakin on vähän avutonta....naiset ovat tässä kuitenkin vahvempia ilmaisussa.....Siksi tuota ehdotin.... Mutta, ymmärrän hyvin että, tilanteesi on vaikea...
Toinen juttu sitten on tämä ulkopuolinen taho...eli ammattilainen...joka voisi auttaa...Pääasiahan on sinun jaksaminen....et, saisi olla turhaan surullinen...koska sinun on selviydyttävä tuosta omasta sairaudestasi ja jaksettava...siinä kyllin...
Voimia sinulle toivoen....lämpöisin ajatuksin....
tsau:Friidu
sulle ja muillekin vastanneille. Nyt pitää viimein alkaa siivota kun on kuntookin tällä kertaa. Koko päivän olen lusmuillu ja pari naapuriakin käväisi.
Kun ehdin niin käyn kurkkaamassa onko tullu lisää kommenttia.
Nyt olen iloinen kun tuli Kelalta hyviä uutisia. Saan kliinisiin ravintovalmisteisiin Kela-korvauksen. Satoja euroja olen niihin upottanut. Nääs välillä kun ei pysty syömään mitään niin niitä on pakko nauttia.
Iloista viikonloppua kaikille huutajille ja huutamattomille!
;)))Hienoa....onneksi olkoon, mukavat uutiset aina vähän piristävät;) Hyvää viikonloppua myös sinulle...ja itsekin kyllä nyt lähden sitä kampaamo aikaa varaamaan vihdoin....Se kevät:)) Mieleni nyt tekee näitä hiuksia hiukan laittaa..siis jotekin;)))...ovat vähän villintyneet tämä Friidunkin kutrit....
tsau:Friidu
Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin huutava akka.
Eroon semmosesta olis päästävä.
Elukat mölisee ja apinat kirkuu.
Ihmisen olis tarkoitus puhua.
Jos 2-3 kertaa kuukaudessa korottaa ääntään niin ei vielä ole huutava akka!
Ja mielestäni vielä pahempaa kuin huutava akka, on v..uileva, valehteleva ja kieroileva akka. Satun tuntemaan semmoisen. HÄN ei ikinä huuda ukolleen eikä muille vaan hymistelee, mielistelee ja esittää hyvää ja kaunista. Ja selän takana sitten, huh huh..
joskus aikas napakasti teroittavani asiaani toisen päähän, tai sit korviin:)) Kyllä minäkin tahdon kotonani tunteeni näyttää ja purkaa, olen yleensä muualla hymyilevä ja hyväntuulinen. No, eihän meillä paljon koskaan riidellä, mutta joskus tuntuu kuin seinille puhuisin, ei mee perille opilla eikä millään, sekös ottaa pattiin, siitä se sit nousee, nousee ja purkautuu.:))
Jos tuntuu muuten turhauttavalle tai loukkaannun, silloin osaan olla mutrussa suin ja hiljaa. Sitä äänen korottamista tapahtuu tosi harvoin:)
En huuda. Olen hiljaa, ja kun toinen kysyy puhun jäätävän kylmästi, kirjakielellä jota luulen etten osaa!
Inttään en ala, tokaisen et puhu sinä minä pidän hevosta.
Tiedän miten se raivostuttaa toista, siksi kai niin teenkin. Osoitan ettei hän saa minua suuttumaan, menköön ulos potkiin kiviä jonsei muuta keksi. Huutamisella saa vain kylmyyttä.
Se huutaa jolla hätä on, ja se isommin jolla suurin hätä.
Eipä huutele kovinkaan usein, oppiihan sitä 20v jo ettei kannata. :D
Joskus pukee ´ykköset´ylle ja lähtee tuohon pubiin, saatan jopa tokaista et älä nyt tota pistä...kas kummaa reilu tunti ja tulee ihan säyseä mies kotiin, en ole tiedoissakaan et jossain oli ollut.
Joskus aiemmin avasin terassin oven kun jostain metelöi, sanoin et annetaan naapureillekin tätä herkkua kun minuun ei pure...veti oven kiinni, ja lopetti.
Olen rautahermoinen, tai luultavasti hermoton, niin pirullinen ettei yli kävellä, hymyilen, vaikka kuinka tuntuisi et nyt ...en anna sitä iloa.
Pirullisuudeltahan tuo kuulostaa, tulee mieleen se hirviömuija vapaudenkaihoisen ukkonsa kanssa Vielä virtaa-sarjassa. Mutta onkohan sekään ihan onnellinen....
olen miä huutanu elämässäni muutaman kerran, alle kymmenen kuitenkin. Pahimman terän on siltä vienyt kun silmistä on ensin leiskunut salamoita ja vasta sitten on äänijänteet virittyneet ja viisminuuttia oon maksimissaan räyhännyt tyhjille seinille kun kuulijat on kaikonneet hyvällä pakilla muualle. Sitten oon paiskannut sylissäni, kädessäni olleen tavaran lähimmälle sohvalle, rullannut matot lattialta ja lähtenyt tamppaamaan niitä tai alkanut imuroida lattioita ja tehnyt kaiken sen mitä olen olettanut erään toisen tekevän, kuten on sovittu muutaman kerran vaan iana on joku este eli ureheiluohjema tms nielaissut lupailijan huomion. Vaan tämä on menneisyyttä, kaukaista menneisyyttä ja ajoittui yleensä tiettyyn aikaan kuukaudesta..
Kiva että on tullut lisää kommentteja tänne.
Juu, eilen keskusteltiin siitä minun satunnaisesta huutamisestani. Minä sanoin, että on ihan pakko päästellä ulos silloin kun on kamala olo. Ja mies sitten ihan nätisti sanoi "Sinun pittää sitten huutoo" Eli sain ihan luvan:) Voiphan se olla niinniin että ei tarviikaan enää ääntä korottaa kun se on luvallista.
Auvoisaa lauantaipäivää kaikille, kell lunta on tai ei oo. Meillä aika paljon lisääntyny sitten eilisen.
Tänään on vapautus uuninlämmityksestä kun on tuo talonmies kotona..
Sulla on viisas mies ja varmaan mua paljon kovakorvaisempi. Mä kuulen kyllä jos joku huutaa vaikken kuulla saati kuunnella haluaisikaan.
En huuda. Mulle ei jotenkin tuo huutaminen sovi. Jos jotakin erimielisyyksiä on aikanaan tullut, niin oon halunnut asiasta keskustella.
Avioliittoni aikana siis asioista keskusteltiin. Tämän avokumppanini aikana kyllä tuli monestikin sellaisia tilanteita, että teki mieli huutaa kurkkutorvi pitkällä. Ja vielä senkin takia, kun toinen osapuoli vartavasten Yritti saada aikaan suorastaan kaaosmaista sekasortoa. Tässä suhteessa myönnän, että sain muutamia kertoja suorastaan raivokohtauksen. Se pani kuitenkin miettimään. Jos yhteiselo alkaa olemaan yhtä huutamista, niin
tarttee ruveta miettimään, haluaako jatkaa sellaisessa suhteessa, vai lähtiäkö käpälämäkeen.
Minä valitsin käpälämäen ja lähes päivittäin päälleni laskeutuu ihanainen rauha, kun vain muistelen toisen puoliskon hurjia tempauksia. Minä en suostu elämään huutojen keskellä.