En tiedä enää minne muuallekaan voisin purkautua.. Muutimme pari viikkoa sitten uuteen asuntoon, joka silloin kun kävimme sitä katsomassa mielestäni aivan ihanalta. Pikkuhiljaa kun muutto sinne kuitenkin läheni, aloin olla epävarma että haluanko kuitenkaan sinne, mies ei ollut alun alkaenkaan kovin kiinnostunut. Silloin kun maksoimme takuuvuokran mietin jo että onko tämä oikea ratkaisu mutta mietin että ei sitä enää kannata perua kun on takuukin maksettu. Mutta kun avaimet sain asuntoon ja menin sinne, en enää tykännyt kovin paljoa asunnosta, se ei tuntunut kotoisalta eikä valoisalta.
Ja nyt kun siellä on pari viikkoa asunut, olen huomannut että en viihdy siellä enkä varmaan tuleekaan viihtymään, eikä mieskään. Onko kenelläkään käynyt ikinä vastaavanlaisesti? Luullut tykkäävänsä muttei olekaan tykännyt? En ymmärrä miksi en perunut tätä koska välillä se vain ei tuntunut hyvältä, tätä olen joka päivä toistellut että miksi en perunut?
Hyvä puoli että tässä ei ole mitään sitoumuksia vuodeksi tai muita, mutta ainahan se muuttaminen maksaa paljon, ja sen verran rankka muutto oli muutenkin että ei haluaisi muuttaa, mutta kauheaa kun ei viihdy omassa kodissaan.. Ehkä se tuntuu pahimmalta kun mies ei ollut kiinnostunut muuttamaan mutta lopulta ei jaksanut enää väittää vastaan.
Pyörin nyt taas itsesäälissä mutta pakko nyt oli jonnkin purkautua.
Onko hyviä neuvoja? Yritän ajatella että kai tälläkin on joku tarkoitus, mutta ei tule mitään kun joka päivä kurja olo tämän takia..
Ja nyt kun siellä on pari viikkoa asunut, olen huomannut että en viihdy siellä enkä varmaan tuleekaan viihtymään, eikä mieskään. Onko kenelläkään käynyt ikinä vastaavanlaisesti? Luullut tykkäävänsä muttei olekaan tykännyt? En ymmärrä miksi en perunut tätä koska välillä se vain ei tuntunut hyvältä, tätä olen joka päivä toistellut että miksi en perunut?
Hyvä puoli että tässä ei ole mitään sitoumuksia vuodeksi tai muita, mutta ainahan se muuttaminen maksaa paljon, ja sen verran rankka muutto oli muutenkin että ei haluaisi muuttaa, mutta kauheaa kun ei viihdy omassa kodissaan.. Ehkä se tuntuu pahimmalta kun mies ei ollut kiinnostunut muuttamaan mutta lopulta ei jaksanut enää väittää vastaan.
Pyörin nyt taas itsesäälissä mutta pakko nyt oli jonnkin purkautua.
Onko hyviä neuvoja? Yritän ajatella että kai tälläkin on joku tarkoitus, mutta ei tule mitään kun joka päivä kurja olo tämän takia..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ite muutin joitain vuosia sitten täysin toiselle paikkakunnalle, useiden satojen kilometrien päähän. Vuokrasin asunnon, jota en nähnyt edes kuvina, pohjapiirrostakaan ei ollut tiedossa. Edelliseltä vuokralaiselta kyselin oleellisimmat asiat. Sitten kun muutin niin eihän se unelmien koti ollut, mutta ei yhtään huonokaan. Tilaa riittävästi, kerrostalon ylinkerros, valoisa ja naiselle oleellinen asia, valtava vaatehuone. Seinät oli suoraan 70-luvulta, mutta tarvikkeet niiden kunnostamiseen tuli vuokran-antajalta. Pikku hiljaa olen sitten kunnostanut kotiani ja koko ajan se enemmän kodilta tuntuu.
Mieti siis voisitko vaikuttaa kodin tuntuu yksinkertaisilla asioilla kuten maalia seiniin, uutta sisustusta. Tosin kun maalaamaan yms. ryhtyy niin ehdottomasti lupa vuokranantajalta, jotta ei tule yllätyksiä.
Joo, on käynyt juuri noin, mutta sillä erolla, että ostin asunnon 360 000 eurolla!
Nyt on osoittautunut, että vaistoni oli sittenkin oikeassa ja erinäisten syiden takia muutetaan vihdoin pois. Tosi vaikea vaan järjestää, kun on omistusasunto, jota ei voi vielä myydäkään.