Eli minulla todettiin erittäin lievä punasokeus, ei viher-puna vaan puna. Eli haaveena on aina ollut lentäjän ammatti, vissiin eka sanakin oli jotain lentokone tms., eno oli lentäjä ja serkku on lentäjä, eli taitaa mennä verissä toi ilmailun tarve :). Mutta siis olisiko aivan mahdotonta päästä liikennelentäjäksi, tällä näöllä, kuulo oli parempi kuin ihmiseltä yleensä odotetaan ja näkö maksimi.
Ja mihin liikennelentäjänä tarvitsee täydellistä värinäköä, kun kiitoradallakin niin selkeitä ne värit. Ja olisiko sekään mahdollista, että pystyisi todistamaan, että puuttellinen värinäkö ei haittaisi lentäjänammatissa?
Ja mihin liikennelentäjänä tarvitsee täydellistä värinäköä, kun kiitoradallakin niin selkeitä ne värit. Ja olisiko sekään mahdollista, että pystyisi todistamaan, että puuttellinen värinäkö ei haittaisi lentäjänammatissa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Päivää
Ilmailuhallinnon (anteeksi, Trafin) sivuilta löytyypi ilmailumääräys JAR-FCL 3, kohta 3.225 Värinäkö. Lääketieteestä en mitään ymmärrä mutta eikö tuossa suoraan sanota että värisokeus on este. Käsittääkseni tämä pätee myös luokan 2 medikaaleille (PPL, IR). Toki jos esim. SIO:on pyrit, niin vaatimukset on tiukemmat joiltain osin (http://www.suomenilmailuopisto.fi/fin/haku2009/terveysvaatimukset20091.pdf). Tuollahan yksiselitteisesti sanotaan että väriaistin tulee olla täysin virheetön.
Toki jos sitä mietitään, tarvitseeko lentäjä täydellistä värinäköä, voi olla montaa mieltä. Ei varmaankaan ongelmia tule kiitotien havaitsemisessa, mutta liikennekoneista löytyy lukuisia esimerkkejä, kuten Embraerin PFD:llä joidenkin asioiden indikointiin käytetään puhtaasti vain eri värejä, muuten näyttämä on sama.
Harrasteilmailijan medikaaliin (esim. GPL, MGPL, UPL) en nyt tältä istumalta muista haittaako värisokeus. Kyseleppä vaikka joltain ilmailulääkäriltä tarkemmin. Eiköhän jollain tavalla ilmailun parissa voi olla mukana, ainakin joiltain osin noihin harrastemedikaaleihin ja korkeampiinkin tasoihin voidaan kirjata joitain erityisehtoja (esim. yölento kielletty).