Kun hiihdän niin sykkeeni nousee korkeammalle kuin pitäisi...
Minun pitäisi treenata 145-164 sykkeellä, mutta yleensä syke nousee 190..
Mikä avuksi? :/
Minun pitäisi treenata 145-164 sykkeellä, mutta yleensä syke nousee 190..
Mikä avuksi? :/
syke nousee....!!!
sykemitttari
5506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen ollut itsekkin. Kyyläsin jatkuvasti sykemittaria ja kauhistelin lukemia joista tuli sellaisia maksimi sykkeitä joita en ollut luullut itseltäni löytyvän. Sitten jätin mittarin kotiin ja olen koettanut hiihdellä siten että henki kulkee vielä mäen päälläkin. Jos mummot menevät ohi, niin antaa mennä vain ja jatkaa itse hiljaista menoaan. Kun sitten muutaman sadan kilometrin jälkeen otin mittarin mukaan olivat lukemat asettuneet hieman maltillisemmiksi. Tuossa kunnon kohottamisessa on pidettävä järki päässä, eikä auta alkaa kohkaamaan muiden vauhtiin, vaan on tehtävä ihan omia hiihtoja niin kyllä se kunto sieltä alkaa aikaa myöden löytymään ja sykkeet asettuvat oikeisiin uomiinsa. Eikä siitä hiihdosta ja kunnonkohottamisesta auta tehdä mitään pakkomiellettä, että joka päivä vedetään pitkiä lenkkejä verenmaku suussa. Harjoittelun ja levon suhde on yhtä tärkeä kuin kaikissa muissakin lajeissa, siilä muuten tulee noutaja nopeasti.
Voisiko jokus selventää tätä harjoittelun ja levon suhdetta? Itse olen koko talven hiihtänyt käytännössä päivittäin, ja aina mennään kovaa. Lenkkien pituudet 15-60km. Pitkillä lenkeillä toki sitä vauhtia, että matkan jaksaa hiihtää kokonaan loppua kohti kiristäen. Lyhyemmillä lenkeillä esim 5-7,5km erittäin rivakasti, sitten minuutti pari taukoa ja uudelleen menoksi. Monesti ovat jalat olleet vielä "hapoilla" seuraavana päivänä mutta sitten mennään niin kuin niillä jaloilla pääsee. Eipä ole minkäänlaista "noutajaa" tai muita vastaan tullut ja kunto on kohentunut huimasti!
Lisäksi ihmettelen näitä sykeraja juttuja. Eihän sitä kukaan jaksa jollai 60% maksimisykkeestä hiihtää, vaikka olen kuullut näiden olevan niitä "tärkeitä pk lenkkejä". Jos pystyn hiihtämään 50km 80% maksimisykkeestä, niin onko kyseessä silloin pk lenkki? Luulisi että kehoa pitää koetella sen rajoilla, jotta kehitystä tapahtuisi?
Periaatteessa ymmärrän nuo sykerajat jne. mutta en ole oikein koskaan malttanut niitä noudatella, koska on yleensä kivaa hiihtää tai juosta pääsääntöisesti reippaasti. Ja mitä tiukemmalle itsensä saa lenkeillä, sitä parempaan kuntoon sitä tuntuu pääsevän. Noh, elämäntilanteet vaihtelevat, eikä aina ole ollut intoa lenkkeillä niin paljon, joten sitten on tullut otettua siltä osin rennommin... juoksu on muuttunut hölkäksi jne. ja tällöin kuntokin on mennyt selvästi alaspäin.
Kerran tai pari on tullut intoiltua itsensä "ylikuntoon".
Mahdotonta noita rajoja on hiihdossa ihan täysin noudattaa. Esim. meilläpäin on maasto niin mäkistä, että syke vaihtelee todella isossa haarukassa. Nykyään ymmärrän vähäsen himmailla ylämäessä, mutta silti ohjeen mukaiset rajat usein ylittyvät. Lieneekö tuo niin vaarallista. Nuorempana en passaillut juuri yhtään, ja kunto olikin silloin parempi kuin nykyään. Eikä silloin ei ollut sykemittariakaan.
Miten ne vakavasti kilpailuihin tähtäävät hiihtäjät treenaavat, jos maastot ovat vaihtelevia?
mitenkä treenaavat, mutta johonkin harjoitusmiinaan hekin astuvat vaikka on neuvomassa minkälaiset valmentajat yms. Ei tarvitse ajatella kuin esim. Matti Heikkistä. Mies oli olympialaisissa aivan makaroonia ja jo aikaisemminkin valitteli väsymystään. Onko sitten mikään ihme jos tavalliset pulliaiset eivät osaa harjoitella oikein, kun ei sitä tunnu osaavan ammattilaisetkaan.