Tässä nyt uusi aloitus aiheelle koskien kärsimyksiämme ja kaikkea sitä kärsimystä,mikä maailmassa on tälläkin hetkellä.
Ensiksikin totean,etten tiedä kärsimyksen salaisuutta. Uskon,ettei se meille selviäkään tässä ajassa.
Yritän nyt vain hieman selventää esille tuomia ajatuksiani,jotka saivat palautetta kertoessani ilouutisen syöpäni kontrollituloksista ja vastatessani siinä ketjussa "seikkaperäisemmin" erääseen viestiin.
Kerroin hyvin henkilökohtaisesti omista voimavaroistani syöpäni hoitoon liittyen ja pyrin olemaan siinä totuudenmukainen ja vilpitön. En tiedä olenko heikompi? Ristiriitaista heikkoudessani on siinä tapauksessa joidenkin hyvien,arvostettujen ystävieni sekä lääkärien ja ammatti-ihmisten lausunto vahvuudestani."Sinä olet vahva ihminen." -Olen ihmetellyt heidän sanojaan.Kun olen kysynyt asiaa tarkemmin,he ovat todenneet suunnilleen siihen tapaan,ettei heikko ihminen olisi kestänyt kaikkea tuota,mitä olet elämässäsi läpikäynyt.
Toteamus on hämmentänyt itseäni,sillä minullahan ei ole ollut vaihtoehtoja helpompaan elämään.Näin olen itse kokenut ja yrittänyt jaksaa ja en ole aina jaksanutkaan,vaan ollut kestokykyni rajoilla - rehellisesti rajalla! - Sitä kokemusta on vaikea kuvata.-Tottakai olen rukoillut,huutanut apua.Apu ei ole tullut aina siinä hetkessä.Rukoukset on kuitenkin kuultu ja niihin on vastattu.Siksi elän tänään ja voin hyvin.
Mutta: En väitä,että olisin parempi rukoilija tai joidenkin toisten ihmisten rukouksia Jumala ei kuulisi.Hän vain vastaa niin eri tavalla. Se on suuri salaisuus,jota me ihmiset emme voi ymmärtää.-En myöskään ymmärrä,miksi jotkut joutuvat kärsimään enemmän kuin toiset.Sen kysymyksen olen itsekin esittänyt Jumalalle:"Miksi minä.."? Minäkin olisin tahtonut helpomman elämän. Mutta se kärsimyksen koulu (nyt en tarkoita syöpää tms.) on vienyt lähemmäksi Jumalaa ja lähimmäistä. -Ihmissydän on muutoin niin kova.
Jos vajavaisella käsityskyvylläni analysoisin sitä,miksi juuri minun osakseni ei tullut kärsiä syövän kurimuksessa liian pitkään ja raskaita hoitoja,niin rakastava Herrani näki hyväksi armahtaa lastaan,joka oli jo "vanha" ja elämän myrskyissä moneen kertaan rikkoutunut ja muserrettu.-Niin. Ehkä,en tiedä.
Maailman monenmuotoinen hätä ja tuska koskettaa syvältä.Olen liian herkkä kantamaan sitä,vaikka tyttäreni usein toteaakin:"Äiti,taas Sinä kannat koko maailman murheita."-Samaistun liikaa ja kulutan itseäni.Yritän vähän auttaakin - ja siinäkin välillä epäonnistun.
Pääsevätkö "heikot" vähemmällä,sallitaanko "vahvoille" enemmän koetuksia? Siinä kysymyksiä meille pohdittavaksi.
On vapauttavaa,kun ei tarvitse olla enempää kuin mitä on. Sillä Hän,joka minut kerran loi,hyväksyy kättensä jäljen. -Elämässä on paljon aihetta kiitokseen.
Ensiksikin totean,etten tiedä kärsimyksen salaisuutta. Uskon,ettei se meille selviäkään tässä ajassa.
Yritän nyt vain hieman selventää esille tuomia ajatuksiani,jotka saivat palautetta kertoessani ilouutisen syöpäni kontrollituloksista ja vastatessani siinä ketjussa "seikkaperäisemmin" erääseen viestiin.
Kerroin hyvin henkilökohtaisesti omista voimavaroistani syöpäni hoitoon liittyen ja pyrin olemaan siinä totuudenmukainen ja vilpitön. En tiedä olenko heikompi? Ristiriitaista heikkoudessani on siinä tapauksessa joidenkin hyvien,arvostettujen ystävieni sekä lääkärien ja ammatti-ihmisten lausunto vahvuudestani."Sinä olet vahva ihminen." -Olen ihmetellyt heidän sanojaan.Kun olen kysynyt asiaa tarkemmin,he ovat todenneet suunnilleen siihen tapaan,ettei heikko ihminen olisi kestänyt kaikkea tuota,mitä olet elämässäsi läpikäynyt.
Toteamus on hämmentänyt itseäni,sillä minullahan ei ole ollut vaihtoehtoja helpompaan elämään.Näin olen itse kokenut ja yrittänyt jaksaa ja en ole aina jaksanutkaan,vaan ollut kestokykyni rajoilla - rehellisesti rajalla! - Sitä kokemusta on vaikea kuvata.-Tottakai olen rukoillut,huutanut apua.Apu ei ole tullut aina siinä hetkessä.Rukoukset on kuitenkin kuultu ja niihin on vastattu.Siksi elän tänään ja voin hyvin.
Mutta: En väitä,että olisin parempi rukoilija tai joidenkin toisten ihmisten rukouksia Jumala ei kuulisi.Hän vain vastaa niin eri tavalla. Se on suuri salaisuus,jota me ihmiset emme voi ymmärtää.-En myöskään ymmärrä,miksi jotkut joutuvat kärsimään enemmän kuin toiset.Sen kysymyksen olen itsekin esittänyt Jumalalle:"Miksi minä.."? Minäkin olisin tahtonut helpomman elämän. Mutta se kärsimyksen koulu (nyt en tarkoita syöpää tms.) on vienyt lähemmäksi Jumalaa ja lähimmäistä. -Ihmissydän on muutoin niin kova.
Jos vajavaisella käsityskyvylläni analysoisin sitä,miksi juuri minun osakseni ei tullut kärsiä syövän kurimuksessa liian pitkään ja raskaita hoitoja,niin rakastava Herrani näki hyväksi armahtaa lastaan,joka oli jo "vanha" ja elämän myrskyissä moneen kertaan rikkoutunut ja muserrettu.-Niin. Ehkä,en tiedä.
Maailman monenmuotoinen hätä ja tuska koskettaa syvältä.Olen liian herkkä kantamaan sitä,vaikka tyttäreni usein toteaakin:"Äiti,taas Sinä kannat koko maailman murheita."-Samaistun liikaa ja kulutan itseäni.Yritän vähän auttaakin - ja siinäkin välillä epäonnistun.
Pääsevätkö "heikot" vähemmällä,sallitaanko "vahvoille" enemmän koetuksia? Siinä kysymyksiä meille pohdittavaksi.
On vapauttavaa,kun ei tarvitse olla enempää kuin mitä on. Sillä Hän,joka minut kerran loi,hyväksyy kättensä jäljen. -Elämässä on paljon aihetta kiitokseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En ota kantaa tähän illan kirjoitukseesi. Kaikkea hyvää Sinulle,Virke! Elämä jatkuu...
Sydämen lämmöllä kaikille halit ja kiitokset!
En tiedä,mihin kohtaan nämä yhteiset terveiset oikein kirjoitan,mutta tulkoon tähän ensimmäisen palautteen antajan viestin perään.
Kiitos,että te jokainen olette olemassa ja yritetään tehdä tästä ihmisten maailmasta pisaran verran parempi paikka,mikäli se meistä riippuu!
ihmisen kannettavaksi ei voi asettaa koko maailman murheita,maapallomme on tällainen ,toisaalla hyvinvointia,toisaalla käsittämätöntä kärsimystä.
Jokainen tekee parhaansa ja elää oman elämänsä niin,ettei aiheuta toisille lisää kärsimystä.
Jos minulla olisi valta,poistaisin kaikki kärsimykset maailmasta,mutta siihen en kykene,ei kukaan ihminen kykene.Voimme vain elää niin että olemme kuoleman hetkellä sovussa omantuntomme kanssa.
Näin Einstein sanoi. Jokainen ihminen oppii jotain. Vaikka elämä kohtelee epäoikeudenmukaisesti. Ei lannistuta vaan jakaa tässä palstassa fiiliksiä, tietotaitoja ja kokemuksia. Häirikön kommentille osataan sivuuttaa jokaisen elämänkokemuksen mukaisesti jos osaa lukea ajatuksella! Häirikön kommenttiin ei siis kannata vastata, jos noudatetaan Einstein opin mukaisesti. Joten lämpimät halit! :)
ystävä nimimerkiltä Virke, minua kosketti kirjoituksesi ,vaikka en tiedä,mitä kaikkea olet joutunut elämässäsi kokemaan. Olen iloinen ,että syöpäsi on hoidettu ja olet nyt terve.En tiedä,mitä syöpää sairastit,olen käynyt harvoin tällä palstalla.
Jos joskus haluat kertoa syövästäsi niin kerro,en halua painostaa sinua.
Minä olen sairastanut munasarjasyövän,se on hoidettu kaksi vuotta sitten ja olen nyt terve.
Syöpäni oli ehtinyt tehdä etäpesäkkeitä vatsapeitteisiin,mutta leikkaus,sytostaattihoidot ja sädehoidot tehosivat ,minä paranin.
Minäkin olen kokenut elämässäni raskaita aikoja,menetin esikoiseni leukemiaan hänen ollessaan vasta 5.vuoden ikäinen..Se oli raskaampaa,kuin mikään muu,mitä voin elämässäni kokea.
Minulla on 4.tervettä jo aikuista lasta,sekä kolme lastenlasta,mutta ensimmäisen lapseni muisto ei unohdu koskaan.
Olen menettänyt myös puolisoni ,hän kuoli syöpään vain vuosi ennen minun sairastumistani.
Kerroin sinulle omasta elämästäni ja haluan myös sanoa,että ilman lapsiani ja uskoa Jeesukseen en olisi jaksanut elää,ainakaan pysyä järjissäni.
Siunausta sinun elämääsi,elämä kantaa vaikka välillä luulemme hukkuvamme.
ja jatkat elämääsi. Hyvä nainen64.nainen!
etukäteen mitä läpi joutuu käymään,en usko monenkaan kestävän sitä.Onneksi takapakit tulevat vähitellen,antaen välillä levähtää.ja kerätä voimia seuraavaan koettelemukseen asti,siltikin voin sanoa etten montaakaan päivää antaisi pois.
Siunausta Sinullekin,rakas uskonsisareni!
Riemullinen jälleennäkeminen odottaa Sinua ja saat jälleen nähdä lapsesi,joka varhain muutti taivaan kotiin.
Oman lapsen kuolema on niitä raskaimpia kokemuksia.Hän,jonka olet kivulla synnyttänyt,otetaan Sinulta pois,kuin osa Sinusta itsestäsi revittäisiin irti.
Jäädä leskeksi..sekin on jotakin sellaista,minkä voi ymmärtää vain saman kokenut.
Kiitos Jeesukselle,Häneltä olet saanut lohdutusta ja voimaa!
Oikeassa olet,Ira,tuossa,mitä kirjoitat. Ei me todellakaan olisi jaksettu tätä elämää,jos kaikki olisi ollut tiedossa etukäteen,mutta onneksi saamme päivämme elää läpi tietämättä tulevasta, joka "kantaa sitten murheen itsestään".
Ja onhan elämässä se toinenkin puoli: Huominen voi tuoda eteen hyviä asioita ja iloisia yllätyksiä!