riippuvat siis vanhempien temperamentista. Jos vanhempi on koleerinen, eli taisteluhenkinen ja äänekäs, hän saattaa saada lapsensa takaisin. Mutta, jos vanhempi on temperamentiltaan melankoolikko, lapsi lähti ikiajoiksi.
Suomalainen lastensuojelu perustuu siis temperamenttioppiin. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä Darwinismin kanssa.
Suomalainen lastensuojelu perustuu siis temperamenttioppiin. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä Darwinismin kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo on muuten totta.
Minä sain lapseni takaisin, vaikka hänet oli näyttävästi ja sankarillisesti kiikutettu poliisin avustamana kiireellisesti huostaan. Olen sanavalmis ja verbaalinen. Ilmiöiden verbalisoiminen pelottaa viranomaisia. Kannattaa puhua ääneen. Lapseni olisi vieläkin huostaanotettuna ja eläisi jo vakiintuneesti jossain perhehoidossa, josta kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk) kävisi aina aika ajoin lausumassa jotain kaunista julkisuuteen.
Olen melko hyvä puhumaan. Ja rohkea.
Huostaanottojen purkamisesta on muuten käynnistetty tänne oma ketju. Kirjoittakaa sinne ohjeitanne toisille vanhemmille, jotta he saisivat ideoita kuinka lapsi pelastetaan ja vapautetaan takaisin omaan kotiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8935877
Tunnen henkilökohtaisesti muutamia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet vapauttamaan lapsensa. Mutta heitä on kyllä vähän. Taistelu on niin hankalaa. Mahdotonta. Siksi kaikki uskonvahvistus on tarpeen. Sillä lapsi voidaan huostaanoton alkuvaiheessa vapauttaa aivan yhtä älyttömistä syistä, kuin hänet on huostaanotettukin! Järjestelmän poukkoilevuus kannattaa tajuta, sosiaalityöntekijöiden toiminta ei ole lainkaan rationaalista, kaikkea muuta. Psykologisella pelisilmällä pärjää vanhempikin pitkälle!
Juuri näin taitaa asia olla.
Mutta mielestäni on toinenkin ryhmä, joilta huostaanotetaan.
Itsenäiset, persoonalliset, näkyvät, ajattelevat, valtavirrasta poikkeavat, kritisoivat, kyseenalaistavat, vahvasti elävät, värikkäästi elävät ja/tai älykkäät naiset, joku piirre näistä yksinään tai yhdessä, ärsyttää liikaa tavisympäristöä ja sovinnaista ympäristöä ja äiti aletaan nähdä laumaan kuulumattomana ja halutaan nujertaa sovinnaisiin tapoihin ja ajatteluun vedoten, tällaiset naiset saavat aina nokkiinsa tässä yhteiskunnassa ja ehkä kaikissa muissakin yhteiskunnissa, ei ole asiaa yhteiselle hiekkalaatikolle eikä yhteiseen leikkipuistoon. Darwinismia tämäkin, jotain laumakäyttäytymisen lakia.
Toisaalta juuri näiden naisten joukossa on sellaisia, jotka saattavat omata myös rohkeuden ja taistelun kyvyn, ja taistelevat siksi lapsensa takaisin.
Esimerkkejä näistä: liftariäiti ja kriittinen feministi.
Sanokaa, jos olette eri mieltä, niin ajatteluni voi siirtyä eteenpäin tästä motista. Mutta älkää sanoko mitään taantumuksellista, ne olen jo kuullut.
Olette siis harvoja onnistujia.
Tämä meni ajatuksenvirtana vähän ohi tuon aloituksen, mutta olkoon nyt näin. Kai asia tulee ymmärretyksi kuitenkin.
huomioinut myös. Verbaalisesti lahjakkaat (lue: teräväkieliset) ovat vaaravyöhykkeellä. ja auta armias jos ulkonäkökin on kohdallaan on jo miinakentässä. Aviero voi aiheuttaa vuosien "yhteiselon" näiden sosssujen kanssa. Tuhkimotarina. (kuinka koulukiusattu hiiri pääsee loistamaan)
ja hiljaisia äitejä. heidänb toimintatapansa ei ole revittelevää, joten sinne meni lapsi. Temperamentilla ja älykkyydellä ei ole korrelaatiota - mutta ilmeisesti vaikutusta sossuihin.
taitaa olla yksi alue, mitä nämä tanta eivät tajua. Ninn lasten kuin akuisten temperamenttipiirteet. Vilkkaus on tunne-elämän häiriötä, ujous itsetunnonvaurioita, hitaus kehitysviivettä, jne.... Älykkyys ja temperamenttierot (jotka ovat siis biologisia ominaisuuksia) eivät tosiaan korreloi. Mutta temperamennttipiirteiden vaikutukset voivat olla ...mitä vain. Esimerkiksi menestyminen matematiikasssa on osittain myös suotuisan temperamnetin ansioita (kun älykkyys on ok).
Aikuisten kohdalla saattaa olla kohtalokasta joku temperamentti tyyppi ,,, ja tämä saattaapi johtua tantan omasta temperamenttipiirteestä . Jos on hiljainen nössö niin kovin vilkkaat saattavat tuntuarasittavilta. Tämä siis spekulaatiota.
en varsinkaan tuon temperamentin ja matematikan yhteyttä. Enkä oikeastaan tarkoittanut tätä.
on tutkinut lasten temperamenttieroja ja löytänyt mm. matematiikan opiskelussa auttaa sinnikkyys -temperamenttipiirre. Muutakin matskua häneltä löytyy ja hienoja kannaottoja.
http://uutiset.msn.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Väkisin huostaanotettujen lasten määrä kasvanut tuntuvasti/113525...
Helsingin Sanomien nettisivulta löytyy STT:n uutinen siitä, että kiireellisten eli tahdonvastaisten huostaanottojen määrä on kasvanut tuntuvasti.
HS kirjoittaa:
"Huostaanottojen perusteita valvotaan kuitenkin entistä tiukemmin, ja joka kymmenes sosiaaliviranomaisten huostaanotettavaksi suosittelema lapsi palaa hallinto-oikeuden päätöksellä kotiin.
THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan kahdeksan prosenttia tahdonvastaisista huostaanotoista peruuntuu kokonaan."
Tuossa on mielenkiintoista tietoa siitä, kuinka moni lapsi palautuu takaisin kotiinsa. Olen sitä mieltä, että vanhempien temperamentti ja muut ulkomuodolliset seikat (kuten imago, maine, sosiaaliviranomaisten jo valmiit asenteelliset käsitykset jnee...) vaikuttavat lasta huostaanotettaessa. Mutta näiden seikkojen (jotka eivät sinänsä liity lapsen hyvinvointiin mitenkään) merkitys korostuu, KUN LASTA VAPAUTETAAN HUOSTASTA.
Hiljainen ja nynny vanhempi saa lapsensa harvemmmin takaisin kuin terrieri.
En tiedä, olenko väärässä, mutta vanhempi ei saa kiltteydestään palkintoa varsinkaan lapsen vapauttamisvaiheessa.
Kiltille ja myöntyvälle vanhemmalle kun lasta ei anneta takaisin; hänhän näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden silmissä jotenkin "sairaana". Järjestelmä on niin raaka, että mukavaa ja kilttiä vanhempaa koneisto lähinnä vain säälii. Pitäisi löytää sellainen sopiva verbaalinen potku, vanhemman pitää olla energinen ja ulospäinsuuntautunut, ekstrovertti, aktiivinen ja urheilullinen, jotta lapsi palautetaan.
Vanhemman pitää osata puhua asiansa ja lapsensa puolesta kuin poliitikko. Hänen on myös hypättävä rooliin, jossa hän vakuuttaa yleisönsä siitä, että hän taistelee lapsensa puolesta, ja samalla vähän järjestelmää vastaankin.
Ja näillä seikoillahan ei jälleen ole mitään tekemistä varsinaisesti lastensuojelun ja lapsen hyvinvoinnin kanssa. Tarkoitan sanoa, että vapauttamisvaiheessa ei yleensä juridiikalla ole mitään tekemistä, vaikka asianajajia käytetään ja lakiin vedotaan.
Vapauttaminen on silkkaa manipulaatiota ja psykologiaa.