seurakunnan ruokajakelupisteistä ruokaa vaikka et tarvitsisi koska sinulla on riittävät tulot ravitaksesi itsesi omilla rahoillasi? Ja jos haet niin eikö hävetä?
Tunnustatko hakevasi
Väärinkäyttöä
32286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
sellaistakin?
Enpä oikein usko että sieltä ruokaa haetaan, jos tulot on 3000 kuussa.
Joka tapauksessa siellä käy ihmiset, joiden toimeentulo on hyvin alhainen.
Eikö kirkollisveron maksaminen olekin juuri solidaarisuutta, että annetaan sille joka tuntee tarvitsevansa?
Olisinko minä onnellisempi, jos joku on nälkäinen?
Ruoka pitäisi tässä yhteiskunnassa olla perusoikeus ihmisellä, vaikka ihan lailla säädetty.
Yhteiskunnassa, jonka kaupoissa pursuaa ruokaa, jota heitetään menemään, kun sitä on siellä niin paljon, ettei ihmiset kerkiä kuluttamaan.
Jota lähetetään rekkalasteittain Keski-Eurooppaan tehtaisiin tuhottavaksi.
Sellaisessa yhteiskunnassko, jonkun pitää vielä nähdä naälkää?
perkele niitä jauhopusseja ja vanhoja ranskanleipiä vapaaehtosesti hakee, jollei tosi tarvis?
just juuston missä oli parasta ennen päiväys ollu kolme kuukautta sitten ihan moitteettoman makusta niin kukas niitä vanhoja ruokia vapaaehtoisesti syö minä joku olis sen juuston voinu heittää roskiin jo sillon kolme kuukautta sitten ei ois mullakaan tarvis mutta mitä sitä hyvää syötävää pistää hukkaan.
noin vain jaeta, ainakin tässä seurakunnassa diakonityöntekijä täyttää kyselylomakkeen, jossa selvitetään tarve ruokatarvikkeiden saamiseen.
En usko, että kukaan menee ruokaa hakemaan, jos omillaan pärjää ja jos menee, niin toivottavasti on tyytyväinen kauraryynipakettiin ja jauhopussiin. Ei se ole minulta pois.
ajatellut tätä ihmisennurinkurista ajattelutapaa...
että otetaan tuolta pois niin olen tyytyväinen.
Miksei koskaan, että annetaan tuollekin, kun minullakin on...
sitä kristillistä ajattelua, etenkin niitä kohtaan, jotka eivät ole oikeita uskovia.
Olen toki ajatellut useinkin, enkä ymmärrä vieläkään, miksi se tapa toimia olisi parempi,
kuin niin, että annanpa liiastani, kun toiselta puuttuu.
Onko se niin kuin vanha sananlasku sanoo, että hyvä antaa vähästäkin, paha ei anna paljostakaan.
hiukan sitä mieltä, että kun elintaso nousee, tulee ihmisestä itsekäs.
Entisvanhaan oli itselläkin vähän, mutta siitä annettiin naapurille, jos siellä oli lapset nälkäisiä.
Naapurin muksut kutsuttiin syömään ja joskus vietiin pullaleetaa tuliaisiksi.
Mutta sitä mä en käsitä, että jos mulla on paljon, niin naapuri saa kulkea rääsyissä ja minä otan nekin siltä pois jos on ilman saanu!
Kun mä olen käsittänyt, että kirkon homma on just se lähimmäisenrakkaus ja toiselle antaminen?
Niin eikö sitten edes sitä suoda, että toisellakin olis vatsa täys?
On se armeliaisuutta kerrakseen!
diakoniatyön kautta erilaisia avustuksia, olen läheltä nähnyt sen katkeruuden, mitä se aiheuttaa
joissakin ihmisissä. Kun kaupan kassalla maksusitoumuksen saanut ojentaa sen lapun, seurataan tarkkaan,
mitä se sillä on ostanut, ettei vaan mitään sopimatonta.
Esim. kissanruokapurkista on noussut melkoinen hässäkkä ja valitus, eihän sellaista saisi ostaa seurakunnan rahoilla.
Jos ihminen todella tarvitsee sitä ruokarahaa, hänen on pitänyt nöyrtyä jo ensiksi hakemaan avustusta ja
sitten mennä kauppaan ruokaa hakemaan. Hyväksikäyttäjiä on aina, mutta hyvin pieni osa, kyllä enemmistö todella on avun tarpeessa.
että saajan pitäis olla nöyrä ja madella jotain saadakseen?
Miksi ihmisen pitää menettää ihmisarvonsa, jollei sillä ole rahaa.
Rahahan on vain vaihtoväline, niinkuin oravannahkat aikoinaan.
Herrane aika, jos ihminen jättää kahvipaketin ostamatta, että saa ruokaa lemmikilleen, niin sehän on hänen asiansa. Hienoa että huolehtii omastaan.
Pitääkö sen luopua ainoasta ystävästään sen takia, että joku niin sanoo.
Missähän ihmisten suhteellisuudentaju oikein on?
mieleenkään mennä hakemaan vaikka joskus muinoin on tuntunu ettei rahat riitä yhtikäs mihinkään niin kyllä ne on aina ruokaan ja asumiseen riittäny jos ei sit paljon muuta oo voinu ostaakkaan eikä sillon ollu edes kirpputoreja tänä päivänä saa kirpputoreilta kyllä kaiken tarvittavan vaatteet astiat elekrtoniikan lukemiset lapsille lelut.
ole moinen tullut mieleenikään, vaikka sitä on joskus kireää ollukki, aina on kuitenkin ruokansa saanut kaupasta ostettua. Annetaan vaan heille, jotka sitä todella tarvitsevat:))
Menisin kyllä jonoon jos vain tietäisin sen sijainnin.
Lähinnä kiinnostaa venäläisten osuus ja käyttäytyminen.
Haluaisin omin silmin nähdä onko väitteissä perää.
Tulevat citymaastureilla suuremmalla porukalla ja kukin hakee kassin useampaan kertaan.
Jotain perää lienee kuitenkin.
Itänaapureiden muu käytös ei ainakaan kyseenalaista em. väitettä.
Taas näitä ihmeellisiä kysymyksiä jotka pistävät miettimään millainen ihminen näitä oikein keksii...
vaan jutunaiheita.
Siksi en mieti millä mielellä ne tänne laitetaan, vaan mitä ne sisältää..
No, en ole koskaan miettinyt mitä käsketään vaan sitä mikä mieleen tulee.
kukaan mieti mitä käsketään.
Kyse on siitä, että jos osallistuu keskusteluun, niin miksi pitää ensimmäisenä alkaa arvoimaan aloittajaa.
Jos aihe on kiintoisa, osalllistuu, jollei, jatkaa matkaa.
Edellenkin painottaisin, että toivottavasti palstalla ei jutella henkilöistä vaan aiheista.
Kysele Nittaminax ihan omalla nimimerkillä.
poika lääkkees. Ei kaikki sen aloituksia ole.
Meilläpäin noihin ruoka-avustuksiin tarvitaan sossun toimeentulotukipäätös tai diakonin päätös avusta. Kumpaakaan en ole hakenut, vaikka luultavasti sen saisinkin, kun elämiseen jää pakollisten laskujen jälkeen n. 200€ kuukaudessa. Onneks kaupat lähellä että pystyy juoksemaan tarjousten perässä, eikähän sitä yks ihminen niin paljoo syökään. Leivät ja pullat leivon itse, enkä osta mitään valmisruokiakaan muuta kuin joskus maksalaatikon.
Ruokapussin noudon kynnys saattaisi olla liian korkea.
Muuten kyllä käytän hyväkseni kaiken ilmaisen ruokatarjoilun.
Syön kaikkien puolueiden vaalisapuskat ja juon kahvit.
Pankkien ja vakuutusyhtiöiden mainossopat maistuvat hyvin vaikka ovatkin hieman mauttomia.
Ruokakonsulttien maistiaiset nautiskelen.
Ylipäätään kaikki ilmaistarjonta kelpaa pieneläkeläiselle.
Vaimoni joskus ujostelee mutta minulla ei ole estoja kuin seurakunnan jakelun suhteen.
Olenhan kirkosta eronnut vaikka eipä se tunnu haittaavan ortodoksi- tai ateistivenäläisiä.
ole koskaan käynyt ruoan ilmaisjakelussa. Ei ole ollut tarvis ja vaikka olis semmonen tilanne ollut, että olis tarvinnut hakea, niin enpä todella haluais mennä sinne jonoon. Jotenkin tuntuu niin ala-arvoiselta ja itsekunnioitus joutuisi kovalla koetukselle.
Nälkä tietysti pakottaa niinkin tekemään, vai onko uusavuttomuutta myös ilmassa?
Ilmaiset särpimet vetäsen naamariin aina nähdessäni. Pakko nyt mainita yks hupaisa maistiaisjuttu. Alkossa oli kerran maistiaiset. Pirusti oli ihmiset innoissaan särpimässä ilmaista juomaa. Battery- standillä :DDDD
Kirkolta en alennu kerjäämään mitään. Syön kissani ja kuolen sen jälkeen vaikka nälkään, jos muuten ei elossa pysy.
=DW=
Niin perso olen alkoholille että melkein poikkeuksetta käytän hyväkseni maistiaismahdollisuudet.
Espanjassa olen useammassa tavaratalossa maistellut uutuustuotteita. Ovat olleet liköörejä.
Dubrovnikin torilla kävin läpi kotitekoisia luumuviinoja.
Itävallassa juutuin yhden flashenweinin kellariin vertailemaan viinejä niin pitkäksi ajaksi että vaimo alkoi jo hermostumaan.
Samoin itävallassa olen tutustunut koiranputkipontikkaan ja pihlajanmarjasnapsiin.
Madeiralla ja Mallorcalla on tietnkin täytynyt hyödyntää alan liikkeiden maistiaiset.
Nämä nyt lähinnä tulivat mieleen.
Niin, se liha ---
Maistiaisten hyödyntäminen ei ole kerjäämistä vaan kohteliaisuutta tarjoajaa kohtaan!
laitetaan juotavatkin maisteltavaksi ja tarkoitus on myydä niitä, jos asiakas pitää mausta...
Nimimerkillä Gatvikissä whiskyä maistellut
Ylpeys käy ontumisen edellä, vai miten se menikään?
Köyhän täytyy olla nöyrä!
Sitä olen soveltanut elämässäni. Turha ylpistely ei auta.
Paasikivi saoi että realiteettien tunnustaminen on diplomatian perusta. Tai jotain sinne päin.
Yksityisihmisen elämään sovellettuna se tarkoittanee että niukkuus on kohdattava pystypäin, sitä kieltämättä!
Olen minäkin sortunut ostoksille.
Mm. Kilbeggan`issa, Tullamoren lähistöllä sorruin ostelemaan.
Ylensä tuote-esittelyt eivät vaikuta valintoihini paitsi silloin kun kyseessä on valmiste jossa on jotain erikoista mitä ei muualta saa, tai jotain tarvitsemaani poikkeuksellisen halvalla.
että tässä olisi niinkuin ylpeyttä. Ei sinnepäinkään. Haluan vaan tulla toimeen omillani.
Realiteettini olen kyllä myös tunnistanut.
Turhaa nöyristelyä en siedä, vaikka kuinka sanotaan, että köyhän on oltava nöyrä.
"Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin". Olisikohan Urho Kekkonen tuon kuolemattoman lauseen joskus miehuutensa päivinä sanonut.
suoraselkäisiä, omillaan toimeen tulevia ihmisiä!
Niukkuuden ja puutteen ero syntyy jokaisen omassa päässä.
Yritän tulla toimeen omillani mutta, "liha on heikko"!
on myös esiintulo, jossa halutaan ihmisten kokeilevan jotain tuotetta...
Leipää, yoghurttia...maistellaan marketeissa, maailmalla maistellaan juotaviakin.
Itse tykkään kyl kokeilla kaikenlaista, erikoista, en niinkään makkaraa tai leipää jossain marketissa.
Mutta maailmalla on kaikenlaista hassua, ja niitä on sitten mukava tuoda tuliaisina.
Meil on ollut perheessä tapana, et etsitään jotain outoa tuliaista...tuomisiks..
Niinkuin jossain aiemmin sanoin, nut on guava tahnaa tuolla , enkä tiedä mihin sen käyttäsisin :)))
Guava-tahnaan en ole liukastunut.
En ole edes maistanut hedelmää joten käyttöä en uskalla arvata.
Muutamia mössöjä teen itse. Silloin kun kotona olot tai yrttien "päivähoito" onnistuu, olen tehnyt parvekkeen ylijäämäbasilikoista pestoa.
Useimmiten olen lintsannut juuston laadusta hinnan vuoksi.
Kun sopivan kypsiä ja hintaisia avocadoja on saatavilla teen guacamole-mössöä.
Dippaamme tacoja, perunalastuja ja joskus myös rapeita ranskiksia.
Varmaan löytyisi muutakin käyttöä.
Mausta riippuen saattaisin pistää tuon guaven suuhuni sellaisenaan tai kokeilla levitteenä räiskäleiden tai hapankorpun päällä. En tiedä makua!
eikös se olisi pois joltain joka tarvitsee niitä..
En tunnusta enkä ennusta, kun ei ole tarvista moiseen. En edes tiedä mistä niitä jaetaan, kelle, millä perustein.
Jos kahden tulot ei riitä kahden nälkään, niin johan on kumma.
Taitaisi mennä leipä väärään kurkkuun, jos sen veisin tosi tarvitsijan suusta.