sairaalasta ollaan kotiuttamassa huonokuntoinen potilas joka ei pärjää kotona yksin.Ensin kolmeksi päiväksi kokeeksi.Hänellä ei ole ketään tuttavaa eikä sukulaista joka jaksaisi olla hänen apunaan koko päivän ja kenties yönkin.Hän omistaa asunnon ja kunnallista kotiapua ei kuulemma saa ja rahat ei riitä yksityiseen.Onko kellään tietoa mistä saisi kokopäiväisen avustajan muutamaksi päiväksi.Ei saisi olla kovin kallis.Asunnon hän kyllä myy siinä vaiheessa kun saa mieleisensä palvelutalopaikan.
mistä apua
sairasystävä
27425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
omistamisella ei ole mitään tekemistä kunnallisen kotiavun kanssa. Mikäli henkilö on huonokuntoinen, hän tarvitsee apua. Yhteys sairaaan sosialihoitajaan ja asia varmaankin järjestyy. Heitteille ketän ei saa jättää.
Ei mene noin. Puhelimet käteen ja sossuun soittoja niin kauan että otetaan todesta. Kunnan on pakko järjestää kotiapua, siinä ei asunnon omistuksella ole mitään tekoa. Eihän seiniä voi syödä..jos rahavarat ovat olemattomat.
Jonsei muu auta, soittakaa Iltapäivä-lehden toimitukseen ja kertokaa tilanne, jo vain alkaa apu löytymään!
Ketään ei voi jättää omanavun turviin kun siihen ei kykene, sanoo lakimme.
Siis, haluaako hän itse välttämättä kotiin huonosta kunnostaan huolimatta, kun sanot, että kokeeksi? Isäni teki aikoinaan samoin. Itse olimme kauhusta kankeita, mutta lääkäri viisaudessaan ymmärsi, että isäni oli se saatava tehdä, jotta hyväksyi sen, ettei pärjää muualla kuin laitoksessa.
Ei millään kunnalla ole mahdollisuutta antaa kotiapua ympäri vuorokauden.
2 x päivässä kodinhoitaja ja yöllä kerran yöpartio. Näillä mentiin vuosia.
Näillähän sitä mennään, meidänkin sopimuksissa. Aamulla kuitenkin voi löytyä veskiin yrittelevä vanhus lattialta, useita tuntia siinä maatessa, ylös ei ole päässyt...usein konjamiinin syytä. Hälytysranneke on tieten yöpöydällä jne. Ei niin miellyttäviä aamutehtäviä, vaikkei ole kuin 4 - 5 tuntia väliä viime käynnistä.
Kun on voimakas tahto, minkäs kukaan mitään voi? Kun järki pelaa niin se riittää.
Enpä nyt enempää ettei taas syytetä virka-asioiden rikkomisista, san vaan ...et voi poijjaat kun tietäisitte mitä se todellisuus on!?
Minä taas en syytä heti konjamiinia, mutta yöllä unilääkkeitten unettamana moni kaatuu sairaalassakin, niin isänikin aikoinaan, ja lonkka murtui.
Ei kai syyttelystä olekaan kysymys, vaan miten usein on kuten kerroin. Oletukset eivät auta, jos työssään näkee toisin. Niin rouvissa kuin herroissa. Yksinäisyys on viheliäinen konjamiinin kanssa!
Jos teet samaa työtä niin ymmärrät ettei kaikkea voi julkituoda!!!
ihan yleisellä tasolla tiedetään, että vanhusten alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja jos/kun tasapaino on muutenkin hakusessa vanhoilla, ei paljon tarvita, kun lonkka murtuu, joudutaan vuodepotilaaksi ja kun kuntoutusta ei saa (ainakaan joka paikassa) meillä on taas yksi "kallis" vanhus terveyskeskuksen vuodeosastolla...
Minustakin aloittajan teksti oli hiukan tarkoitushakuinen. Tee kuten ystävänystävä neuvoi: puhelu paikkakuntasi kotihoitoon - kyllä sieltä apua pitäisi löytyä. Elleivät heidän resurssinsa riitä, osaavat ainakin neuvoa eteenpäin. Seurakunnan diakoniatyöntekijä on myös henkilö, johon voi ottaa yhteyttä.
On myös yksityisiä kotipalveluyrityksiä, joista voi saada apua muutamiksi tunneiksi kerrallaan. Kai hän voi käyttää niitä, ellei avuntarve ole jatkuva.
Mutta ilman konjamiinia se yksinäisyys olisi vielä viheliäisempi.
nythän sie outoja haastat. Ettäkö konjamiinia? Etkö pelkää leimautuvasi alkkikseksi? Täällä minäkin olen väijynyt leima tanassa, josko pääsisin iskemään ja kaikinpuolinen moitteettomuutesi tulisi alasajetuksi. Tiedä vaikka saisin vielä muutaman irtopisteenkin hyvästä tilannetajusta ja nokke-luudesta! Niitä tässä on jahdattu kaiken aikaa...
Minusta taas kerran avaus on outo.Kaikki on kuin ilmaa.
Ystävä sairas jne.
En usko, että kukaan oikeasti lähtee hakemaan apua
kotihoidon ongelmiin täältä virtuaalimaailmasta.
Kyllä kirjoittaja tietää, että se löytyy omasta
sairaalasta ja kotikunnasta.
Miksi avausta ei voi ottaa yksinkertaisesti vain totena? Tapahtuuko suurikin vahinko, jos vastaa mahdolliseen vedätykseen? Häpeä kohdistuu kokonaan vedättäjään, ei vastaajiin. Paljon kummempiakin asioita maailmassa tapahtuu, ja tärkeintä on, että kysyjä saa neuvoja - siltä varalta, että hän apua tarvitsee. Ei täällä kenenkään kannata huolehtia kasvojensa menetyksestä, kun melkein kasvottomina täällä olemme.
kyllä ihmiset täytyy ottaa vakavasti. Mutta vakavasti ottamista on mielestäni sekin, että jos on näkevinään toisen tarinassa ylireagointia tai sensaatiohakuisuutta, ei lähde sitä vahvistamaan vaan yrittää muistuttaa realiteeteista.
Vastaaja voi tietenkin tahtomattaan syyllistyä väärin tulkintaan - se riski tällaisessa kirjoittelussa on suuri - jos näin tapahtui omalla kohdallani, pyydän sitä aloittajalta anteeksi ja toivon, että asiat hoituvat parhain päin.
Kiitos, hyvä ajatus.
Ei kait kukaan kuitenkaan näiltä palstoilta saatujen ohjeitten mukaan suoranaisesti mitään tee tai toimi.
Jokainen tapaus on omanlaisensa omine yksityiskohtineen.
Mutta tälläinen palsta on hyvä tilaisuus kuulla miten muut ovat toimineet vastaavanlaisissa tilanteissa.
Useinhan ihminen on varsin yksin oman ongelmansa kanssa, ja urautuu vain yhteen vaihtoehtoon.
Täällä on hienoa huomata kuinka monella eri tavalla ihmiset suhtautuvat samantapaiseen pulmaan.
Minulle ei ole merkitystä sillä, onko kysyjä tosissaan vai ei. Jos näen, että avaaja pilailee, jätän aloituksen omaan arvoonsa. Usein täältä hakevat apua ihmiset, jotka ovat jonkin kysymyksen edessä avuttomia, ja monasti aivan viisaita ohjeita saavatkin - ruokaohjeista alkaen. Avauksen epäilemiseen sisältyy aina väite muita paremmasta tilannetajusta, ja se on minusta turhaa oman nokkeluuden korostamista.
Otetaanpa (aika tyypillinen) avaus, jossa esim. leimataan ikävästi tai halventavasti vaikkapa etninen, ammatti-, ikä-, opiskelija-, harrastus-, sukupuolinen suuntautuneisuus, sairaus- tai mikä tahansa ryhmä, kertomalla hyvinkin laveasti "tositapaus", jonka todistajana kirjoittaja on ollut. Tapaus, jonka osa varmasti huomaa sepitetyksi jo asiavirheiden takia (kuten tässä aloituksessa) ja oman taustansakin takia.
Aika voimakas väite tuo, että avauksen epäilemiseen sisältyy AINA väite muita paremmasta tilannetajusta, eli oman nokkeluuden korostamisesta.
Toisin sanoen kaikkein paras olisi olla vastaamatta kokonaan, tai ainakin olla vastaamatta omana itsenään aidolla mielipiteellään, ettei vain tulisi väittäneeksi olevansa jotenkin muita parempi? Vai ihanko niin, että teeskentele uskovasi feikeinkin aloitus, kunhan vaan pääset esittämään oman nokkelan mielipiteesi ja samalla todistat, ettet missään nimessä kuvittele omaavasi muita parempaa tilannetajua.
sinulla jos kenellä on hyvä tilannetaju! Olen oppinut tuntemaan Sinut itsenäisenä ajattelijana ja näkijänä, joka pystyy tuomaan keskusteluun uusia näkökulmia, uusia vivahteita. Sanon tamän, vaikka toisessa ketjussa meitä syytettiin nuoleskelusta. Myös Sinulle RosaLiin kiitos avartavasta kannanotosta.
Jocus* ia en nyt kehtaa kehua, mutta näin meidän tyttöjen kesken: eikö hän olekin yksi tämän palstan suuria innoittajia? Joskus hänen kannanottonsa ihastuttavat, joskus vihastuttavat. Ohittaa niitä ei voi.
Ensinäkin jos sairaalasta ollaan kuntouttamassa huonokuntoista potilasta, asiaan tulee automaattisesti sosiaalytöntekijä, ja selvittää, mitkä mahdollisuuden asianomaisella on selvitä kotioloissa, ja on yhteydessä kotikunnan sosiaalitoimistoon. Mikäli ao. on selviämisongelmia, niin paikallinen sos.viranomanen tulee kotiin katsomaan mahdollisesti myös kotisairaanhoitajan kanssa silloin kun asiakas kotiutuu, jos kotiin ei muutoin pääse. Kyllä kotiin on mahdollista saada kolmekin kertaa vuorokaudessa kotipalveulsta käymään. Äidilläni kävi kolmasti, aamulla heti hänen ylösnoustessa kodinhoitaja puki hänet, päivällä kävi huolehtimassa ruoan, ja illalla riisumassa ja laittamassa nukkumaan.
Kun itse hiljan olin kahdessa suuressa leikkauksessa, niin sos.työntekijä säntäsi jo luokseni, että miten selviän kotona, ja oli jo järjestämässä kotiapua, siivousta, ruoanlaittoa, vaikka en yksin asukaan. Ja hän jo tuli lomakkeiden kanssa täyttämään eläkeläisen korotetun hoitotuen hakemusta, että mulle kuuluu se.
Sopivasti juuri edellisen myönnön hoitotuki oli loppumassa vuodenvaiheessa.
Sain juuri päätkösen Kealalta eläkeläisen korotetun hoitotuen jatkosta kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Kyllä ne tosiin huolehtivat näistä asioista.
Ei muuten tule, ainakaan jokaisessa kunnassa. Liikuntakyvytön äitini kotiutettiin ilman minkäänlaisia esivalmisteluja. Kyllä minä itse ajoin 600 km järjestääkseni hänelle kotiapua, ruokapalvelua ja siivousta. Kelastakin tuli paperit bumerangina takaisin. Kyllä meille sanottiin, että tilan on täytynyt kestää yli vuoden, ennen kuin hoitotuki myönnetään (myönnettiin reilun vuoden päästä). Sosaaliviranomaisia ei näkynyt missään vaiheessa. Nyt äitini on laitoshoidossa.
Tätini, yksinäinen ihminen oli juuri viime syksynä sairaalassa ja kumpsahti siellä, taju kankaalle. Kyllä sos. viranomaiset oli heti paikalla järkkäämässä asioita. Soittivat kotikuntaan sosiaalivirastoon, ja sieltä kotisairaanhoitoon. Järjestivät ruokapalvelun ja kotisairaanhoitaja käy labrakokeet kotona ottamassa.
osaisin kenenkään tilannetajua(kaan) arvioida juuri täällä, kirjoitetun varassa kun ollaan. Jotkut näköjään osaavat, sinäkin osasit minun kohdallani. Minulla tosiaan taitaa olla kohtalaisen hyvä tilannetaju, en todellakaan vaivaudu teeskentelemään niin ylevää, että sen kieltäisin, puhumattakaan, että pitäisin sitä epätoivottavana piirteenä.
Onko minuakin syytetty nuoleskelusta, eipä olekaan osunut silmiini? Nuoleskelu ei kuulu tapoihini koskaan eikä missään (no joskus, ihan siis kirjaimellisesti ottaen), eikä varsinkaan täällä ole yhtäkään nikkiä, jota voisin edes kuvitella nuoleskelevani, saati syytä sellaiseen. Minulle on samantekevää, pidetäänkö minusta ja mielipiteistäni täällä vai ei. Hiukan merkitystä voisi olla sillä, että jos ei pidetä, niin se johtuu todellisista, "oikeista" syistä. Ja tämä siis ei tarkoita, ettenkö kunnioittaisi ja arvostaisi muita kirjoittajia ja heidän mielipiteitään.
nuoleskelusta vaan tätä meidän "osastoa"!
Hommaa hoitaja vaikka kiven navalta - KUNHAT ET SOSSUSTA. Jos henkilöllä on omistusasunto,niin sossu on kohta puolin järjestämässä kyllä hoitoa ja hommaamassa häntä kunnalliseen hoitopaikkaan. Sen jälkeen HYVÄSTI OMAN ASUNNON MYYNTI. Kunta ottaa hoidokin asunnon niin että paukahtaa. Näin on monelle käynyt. Kyllä ne kunnassa parakraahvinsa tuntevat ja lomakkeensa osaavat täyttää.
Tase-pappa. Myös seurakunta voi olla valppaana tällaisen yksinäisen kohdalla, siis jos tiedetään, että hänellä on varallisuutta. Senvuoksi jokaisella avuttomaksi joutuneella tulisi olla ihan henkilökohtainen puolenpitäjä
- kun vaan sellaisia olisi tarjolla.
Onhan monilla, ne paljonpuhutut edunvalvojat, entiset virkaholhoojat. Niistähän on saatu nyt kuulla.
Ei todellakaan kaikilla ole edes sukulaisia, jotka asioita voisivat hoitaa. Tai jos on, on sukulaissuhteet niin solmussa, että epäillään toisia.
Näin ei ole vaan käynyt meidän sukulaismummujen kohdalla. Enoni vaimo oli hoitolaitoksessa viimeiset vuotensa, mutta mökkerö ja rahaakin oli pankkitilla sievoinen summa. Ihmettelin, mistä se nekin rahat oli saanut säästettyä. Kunta ei ollut mökkeröä ottanut. Täst on nyt nelisen vuotta aikaa.
Hekin elivät hyvin eristettyä elämää. Lapsia ei ollut, ja ovet aina lukossa, eivät päästäneet kuin harvoja ja valittuja sisälle. Sukulaisistakaan vain äitini minut ja veljeni päästi sisälle ja yhden veljen lapsia satunnaisesti. Veljeään ei lainkaan (eno) Enen vaimokin ensin kurkisteli verhojen takaa, ennenkuin avasi oven. Hänellä ei minkään valtakunan välejä yhteenkään sukulaiseensa. Hän haukku kaikki.
Perunkirjoituksessakin kävi ilmi, etteivät sisarukset olleet tavanneet toisiaan yli 50 vuoteen ja riidoissa erosivat. Kun enoni kuoli 30 vuotta aiemmin, veljen vaimo eli erakkona mökissään, eikä päästänyt ketään sisälle. Minäkin olin jo muuttanut niin kauas, että silloin harvoin kun siellä kväin, hän sttui olemaan hautausmaakäynnillä, tiesivät naapurit. Puhelimeen hän ei vastannut.
Just näin. EI SOSSUA sekaantumaan elämään, jos suinkin voi välttää. Kyllä ne hoidot järjestää, mutta laittavat samalla hoidettavan edunvalvontaan ja sinne meni mummun/paapan rahat sekä kaikki omaisuus. MInä olen päättänyt, että niin huonoksi en tule, että sossun ottaisin sotkemaan elämääni, mulla on onneksi toinen vaihtoehto. Omaisuutta ei ole, joten eivät toki minusta paljon hyötyisi.