EI KATKERILLE.......

Ihana että näit sen verran vaivaa että tulit lapsettomuuspalstalle kertomaan näitä totuuksiasi, olihan rankkaa tekstiä... ;))Mistä näitä ihmisiä löytyy...?

jollekin äitiys on ollut voimakkaasti tunteita herättävä haave omasta lapsuudesta saakka, joku miettii asiaa hyvin järkiperäisesti lähtien maailman ylikansoittumisesta. Suotakoon heille molemmille oikeus ajatuksiinsa.

Elämässä on muutakin pakkomielteisyyttä kuin vanhemmaksi hankkiutumisessa. Voi olla pakkomielle saada aina vaan enemmän rahaa, ostaa enemmän tavaraa, kokea rakastuminen yhä uudelleen ja uudellen, saada pönkitystä kuinka hyvä tyyppi onkaan. Kuinka kelvottomia ihmisiä ovat nämä pakkomielteiset, toivommeko heidän lisääntyvän?

Luonto ei valitettavasti karsi epäkelpoja, esim. vaikeasti päihdeongelmaiset lisääntyvät tuottaen uusia ongelmia. Jälkikasvu oireilee joko päihtein tai monin muin tavoin.

Lapsettomuudesta kärsivä saattaa itse todeta että on tullut lapsihaaveessaan tiensä päähän ja jatkossa hakee ns. hyvää elämää jotenkin toisin. Se on mielestäni onnistunut päätös tarinalle. MUTTA siitä ei voi tehdä päämäärää ja onnistumisen mittaria kaikille. Ihmisellä on oikeus jopa katkeroitua, oli syynä sitten lapsettomuus tai mikä hyvänsä.

Oletko itse perheellinen, vapaaehtoisesti lapseton vai katkera siitä ettet ole itse saanut lapsia?

On upeaa että joku osaa ajatella noinkin laajakatsesesti elämää... :) Vai osaatkohan sittenkään? Jokasella mellä kipumme elämässä - elämän eri vaiheissa - ja jokasella se kipu on todellinen itselle, ja pitää saada ollakkin. Minä olen sitä mieltä - jos et osaa omia kipujasi kohdata et osaa tostenkaan saatika noin maailmanlaajuista suurta hätää. Sanojen helinää. Antoisaa elämää sinulle!

Mä olen kanssasi täysin eri mieltä. En vaan jaksa alkaa asiasta tässä avautumaan, koska juuri sitähän sinä tuolla viestilläsi toivot, että mahdollisimman moni avautuisi sinulle viestistäsi.

Olet viestissäsi NIIIN väärässä.

Näin se on. Piste.

En ihan joka kohdasta ole samaa mieltä, mutta aika pitkälti joo.
Itse olen kokenut "lapsettomuuden" tuskat. Tarkoitan, että olen halunnut lasta todella kovasti, mutta tilanne on se etten sitä koskaan tule saamaan. Kyse on muusta kuin hedelmättömyydestä (tosin en tiedä olenko hedelmätön vai en, tilanne ei koskaan mennyt niin pitkälle, vaikea selittää). Aikani itkin tilannetta ja kärsin masentuneisuudesta, mutta mun pää on onnneksi semmoinen että jos joku ei vain tule tapahtumaan, niin en sitä piktään surkuttele.:) Olen päässyt yli siitä tosiasiasta, että en koskaan tule lapsia saamaan ja mun elämä ei tosiaankaan siihen lopu! Nyt tilanne on kääntynyt niin etten todellakaan lapsia halua ja aion mennä sterilisaatioon. Koska en lapsia voi saada, aion nauttia elämästä muuten, kun elämässä on niin käsittämättömän paljon muuta. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä miten toisille yksi asia elämässä voi mennä kaiken muun edelle. Totta kai olen iloinen siitä että muilla on lapsia (miksi en olisi?) ja minusta on ihana hoitaa muiden lapsia, mutta jossain menee raja. Tiedän varoittavan esimerkin suvun piirissä, mihin asiat voivat mennä kun ei tajua lopettaa ajoissa. Sukulainen koki 10 raskautta ja näistä 9 päättyi keskenmenoon. Lapsi joka "selvisi" sai kokea aina kamalia paineita siitä että onko tarpeeksi hyvä koska häneen oli ladattu aina pienestä asti ihan liikaa odotuksia. Uskon että useimmat hedelmöityshoitoon menijät olisivat varmasti hyviä vanhempia, mutta jossain menee raja. Uskon että kun kaikenmaailman hoidot käydään läpi yhä uudelleen ja petytään yhä uudelleen, eikä ymmärretä lopettaa ajoissa, se varmasti muuttaa ihmistä. Ihmisistä tulee juuri pakkomielteisiä ja katkeria. Ei näin tietenkään kaikille käy, mutta... Ja joskus unohdetaan, että vaikka hoidoista olisi ollut apua ja lapsi olisi syntynyt ja terve, voi silti tapahtua mitä tahansa.
Enkä suoraan sanotusti voi käsittää, miten jotkut voivat olla katkeria läheisilleen siitä että he ovat saaneet lapsia tai ylipäätään kenelle tahansa joka on tullut raskaaksi. Miten se on teiltä pois jos joku toinen tulee raskaaksi?! Minusta on käsittämätöntä että ei vaikka haluta nähdä ystävää, joka on raskaana, koska ei itse ole onnistunut sillä saralla. Jos joku nyt sanoo, että olen jotenkin sairas kun en ymmärrä, niin voin sanoa että kyse on samankaltaisesta asiasta, kun keskenkasvuinen teini ei halua olla ystävänsä kanssa, koska tämä on löytänyt ihanan poikaystävän, eikä itse ole vielä seurustellut kenekään kanssa. Käykää asiat läpi ja jatkakaa elämää! Voi vain arvailla miten mahdolliseen lapseenkin vaikuttaa tuommoinen negatiivinen ilmapiiri!:( Vaikka mun terveydentila on huono, en ole katkera niille joilla se on parempi, enkä todellakaan ajattele että se olisi jotenkin multa pois. Tässä me varmaan olemme erilaisia. Elämässä on vaikeita asioita, mutta niiden kanssa voi oppia elämään jos haluaa. Kaikki on asenteesta kiinni. Kukaan joka tietää tekevänsä oikein esim. lapsettomuushoitojen suhteen tai tietää että itsestä tulee hyvä vanhempi, ei voi vetää herneitä nenään tästä! Eikä se ole tarkoituskaan.

p.s. Yrittäkää myös ymmärtää että tämä on lapsettomuus-palsta. Ei ole rajattu pois niitä jotka ovat lapsettomia omasta halustaan tj. Jos ei jotain "olen lapseton ja siitä kiitollinen"-juttuja halua lukea, niin ei sitten lue!;)

Säälin sinua. Mitä ihmettä teet lapsettomuus-palstalla? Oletko ihan ok? Onko sinulle sanottu pahasti?
Toivottavasti saat apua.

Mikäli lapsesi sairastuu, jätät hänet ilmeisesti kuolemaan, koska häntä ei ole tarkoitettu elämään (luonnonvalintaa sekin)? En aio kommentoida enempää, mutta toivotan sinulle jaksamista.

kyllähän kusipäiden tulisi jättää sikiämättä sekä rumien, läskien ja kaiken pohjasakan. Nyt ne sitten käyttä hedelmättömyyshoitoja ja sikiää vasten luonnon tahtoa. Pakonomainen raskaaksi hakeutumiesen vietti ja tarve todistella muille jotakin on sairasta! Ja näitä riittää ainaki täällä pohjois-suomessa.