tämä.
Isämme kuoli v.-48 taloa alettu rakentamaan v-46 niinsanotulle "Vennamo" tontille.
Tontti lohkottiin ja ostettiin valtiolta vasta vuonna-52 äitimme ja lasten nimiin, kauppakirjassa ei mainita isästä sanaakaan, eikä myös kuinka suurta osuutta kukin hallitsee.
Äitimme kuoli hiljattain ja oli testamentannut oman osansa kahdelle sisarukselle, toiveena myös ettemme me muut vaatisi edes lakiosaa.
Nyt on herännyt epäilys, että paljonko se meidän äiti kyseisestä tontista on omistanut, ja kuinka suuren osan hän siitä voi laillisesti testamentata jollekkin.
Jokainen meistä on myös aikanaan kantanut kortensa tämän keon rakentamiseen.
Kaksi sisarusta on äidin kanssa asunut taloa ilmaiseksi, äiti on maksanut siellä kaiken, lämmitystä myöden,jopa pienestä eläkkeestään maksanut heille "viikkorahaa".
Tultuaan lopulta aivan sokeaksi ja kuuroksi, hän maksoi siellä vielä televisioluvatkin. Kun puutuin asiaan sain vihat silmilleni, sehän on selvä.
Eivätkä talon kunnosta huolta pitäneet, saavat omasta mielestään siellä ilmaiseksi asua,kun ovat siellä töitä tehneet, mm. auraneet lumet, leikanneet pensasaidat, nurmikon, kastelleet kukat, käyneet kaupassa, lämmittäneet taloa, tehneet ruokaa, tiskanneet,siivonneet, mutta eivät osanneet vastata, kun sanoin että minä teen omassa talossani aivan samat työt, miksi minä en saa asua siellä ilmaiseksi.
Isämme kuoli v.-48 taloa alettu rakentamaan v-46 niinsanotulle "Vennamo" tontille.
Tontti lohkottiin ja ostettiin valtiolta vasta vuonna-52 äitimme ja lasten nimiin, kauppakirjassa ei mainita isästä sanaakaan, eikä myös kuinka suurta osuutta kukin hallitsee.
Äitimme kuoli hiljattain ja oli testamentannut oman osansa kahdelle sisarukselle, toiveena myös ettemme me muut vaatisi edes lakiosaa.
Nyt on herännyt epäilys, että paljonko se meidän äiti kyseisestä tontista on omistanut, ja kuinka suuren osan hän siitä voi laillisesti testamentata jollekkin.
Jokainen meistä on myös aikanaan kantanut kortensa tämän keon rakentamiseen.
Kaksi sisarusta on äidin kanssa asunut taloa ilmaiseksi, äiti on maksanut siellä kaiken, lämmitystä myöden,jopa pienestä eläkkeestään maksanut heille "viikkorahaa".
Tultuaan lopulta aivan sokeaksi ja kuuroksi, hän maksoi siellä vielä televisioluvatkin. Kun puutuin asiaan sain vihat silmilleni, sehän on selvä.
Eivätkä talon kunnosta huolta pitäneet, saavat omasta mielestään siellä ilmaiseksi asua,kun ovat siellä töitä tehneet, mm. auraneet lumet, leikanneet pensasaidat, nurmikon, kastelleet kukat, käyneet kaupassa, lämmittäneet taloa, tehneet ruokaa, tiskanneet,siivonneet, mutta eivät osanneet vastata, kun sanoin että minä teen omassa talossani aivan samat työt, miksi minä en saa asua siellä ilmaiseksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitenkään kummemin tilanteeseen ottamatta kantaa muistutan sinua, että lakiosaa on vaadittava 6 kuukauen kuluessa testamentin tiedoksisaannista, muuten sinun katsotaan luopuneen lakiosastasi.
Lakiosa on puolet siitä, mitä saisit ilman testamenttia.
Näiden kahden sisaren tulee antaa testamentti todistettavasti tiedoksi mm. sinulle ja muillekin rintaperillisille. Siitä kun olet kuitannut tiedoksisaannon, lähtee kulumaan se 6 kuukauden lakiosavaatimusaika tai lakiosailmoitus, että vaadit lakiosaasi perinnöstä pesänjaossa.
Todistettava tiedoksisaanto on haastemiehen tuoma ja kuittaama. Hae se haastemieheltä, jos hän ilmoittaa tulleen sinulle vastaanotettavaa postia.
ei tuo lakiosan saanti oo ongelma, vaan se, että kuinka paljon äitimme omisti kiinteistöstä, kiinteistön kauppakirjat on tehty äidin ja meidän lasten nimiin 5 vuotta isän kuoleman jälkeen...siis kuinka paljon äitimme voi testamentata siitä muille.
Eli tontti on ostettu valtiolta 5 vuotta isän kuoleman jälkeen, ja lohkottukkin silloin. Sitä ennen tontista oli vain hallintasopimus vanhemmillamme.
Jos kiinteistön kauppakirjaan on ostajaksi merkitty Äitisi ja sinä ja sisaruksesi (ja samat tiedot löytyvät myös lainhuudosta)
niin omistatte äitisi ja hänen lapsensa yhdessä talon. Jos kauppakirjassa ei ole määrätty millä osuuksilla omistatte kiinteistön niin katsotaan että omistatte ne tasaosuuksin. Jos siis kauppakirjaan on merkitty ostajiksi esim. äiti ja 3 lasta niin jokainen omistaa 1/4 kiinteistöstä.
Kauppakirja ja lainhuuto ratkaisee ketkä omistavat kiinteistön. Tämä kannattaa ehdottomasti tarkistaa, miten asiat on papereihin kirjoitettu.
Äitisi voi testamentata muille ainoastaan omistamansa murto-osuuden joka on saman suuruinen kuin jokaisen teidän murto-osuus.
Tuota mieltä olen itsekkin, sekä muutama muu asiantuntija.
Kauppakirjassa todellakaan ei ole mainintaa mistään osuuksista, vain äitimme ja meidän lasten nimet ostajina, samoin lainhuudatustodistuksessa.
Silti perunkirjoittaja oli laskenut osuudet sen mukaan, että äitimme olisi omistanut kiinteistöstä puolet.
Eli asiassa on tehty perunkirjoituksessa virhe.
Tämä virhe kannattaa oikaista vaikkapa tekemällä täydennysperunkirjoitus sillä nyt pesään on luettu omaisuutta joka ei sinne kuulu eli liian suuri omistusosuus kiinteistöstä.
Virhe kannattaa korjata jo sen vuoksi että ettette maksa liikaa perintöveroa. Nyhän tilanne on se että pesässä olevan kiinteistön osan arvoa pitäisi pudottaa ainakin puolella. (nyt merkitty 1/2 kiinteistön arvosta. Oikeasti murto-osa on enintään 1/4 (3 lasta) tai pienempi (jos lapsia oli enemmän). Oikea murto-osa riippuu sisaruksiesi määrästä, oikeaa lukua en osaa sanoa kun en tiedä monta lasta teitä on mutta se on helppo laskea itsekin)
Ja kun yleensä kiinteistö on suurin omaisuuserä kuolinpesässä niin perintöveron määrän lasku voi olla huomattavakin.
Yksi kuollut,mutta isän osuudesta emme joudu maksamaan mitään koska on katsottu että olemme pieninä asuneet 2 vuotta siinä kotitalossamme, ja se on katsottu sen vuoksi kaikkien osalta omaksi asunnoksi.
Vain äidin osuudesta mikä meille lainmukaan kuuluu, maksamme veron, näin ymmärsin.
Perunkirjoittaja antoi ymmärtää että verottajan tekemä päätös omistusasiasta on lähinnä oikein.
Perunkirjoittajan mukaan veljen ja siskon osuus, joillekka äitimme oli tehnyt testamentin, on 17/32osaa, eli hiukan yli puolet, ja tuota en oikein sulata, en kyllä viitsisi alkaa tappelemaankaan, koska pesä ei niin järin arvokas ole.
Oman laskuoppini mukaan perunkirjoittaja on lähes oikeassa mutta vähän hänen lopputulostaan ihmettelen.
Eli talon omistajina lainhuudatustodistuksesta on yhteisesti äiti ja 7 lasta. Yksi lapsista on kuollut ja oletan että hänellä ei ollut omia lapsia. Tällöin hänet peri äiti. Siinä tapauksessa jokainen elossa oleva sisarus omistaa 1/8 tilasta ja äitinne omistaa 2/8 tilasta (kuolleen lapsensa osuuden) Silloin äitinne testamentin jälkeen testamentin saaneet 2 sisarusta omistavat yhteensä 4/8 (äidiltä perintönä saatu osuus heidän jo ennestään omistamat osuudet) tilasta eli puolet. (toisella tavalla ilmaistuna 16/32 osaa)
Ihmetyttää vaan mistä perunkirjoittaja on saanut laskelmiinsa 1/32 ylimääräistä. Jos joku sisaruksita olisi tai äiti olisi luovuttanut omastaan 1/32 osan kyllä sen silloin pitäisi näkyä myös laihuudossa (kyseessä kun on kiinteistönluovutus ja siitä on pitänyt tehdä kauppakirja). Vähän tuntuisi että perunkirjoittajalle on sattunut laskuvirhe. Yhtä kaikki kun kyseessä on niin pieni virhe. (1/32 osa) niin sen korjaaminen tuskin mihinkään esim. verotusta muuttaa joten tuskin mitään täydennysperunkirjoitusta sitten tarvitsee. Ja voihan olla että hänellä on ollut jotain tietoa mitä minulla ei ole mutta ihmetyttää silti.
käsitykseni on ollut että äiti peri vain puolet veljemme osuudesta, ja me loput sen toisen puolen kun kerran olemme astuneet isämme perijöiksi hänen kuolemansa jälkeen, isä siis kuoli paljon ennen veljeämme ja me siis olemme perineet isän ja eikö siis sen myötä kuulukkaan veljemme puolikas meille.
Tontista tehdyssä kauppakirjassa on ostajina äiti sekä lapset, kukin erikseen nimeltä mainiten, sekä myös lainhuudatustodistuksessa samat nimet, eikä mitään mainintaa kuka omistaa kuinkakin paljon.
ja vielä, mistä äidin puolikas tontin omistukseen tulee, kun isä ehti kuolla paljon ennen tontin ostamista, isän aikana siitä oli vanhemmillamme vain hallintasopimus, ymmärrän että se oli vuokratontti ostohetkeen saakka.
"Yksi lapsista on kuollut ja oletan että hänellä ei ollut omia lapsia. Tällöin hänet peri äiti."
Tällöin hänet peri puoliksi äiti ja puoliksi sisarukset. (PK 2:2.1-2)
Olet muuten oikeassa. Kävi vähän ajatusvirhe, kun ajattelin että jos vain toinen vanhempi on elossa niin hän perii kaiken. Tosiaan toisen puolen perii
kuolleen vanhemman sijaantuloperilliset eli sisarukset. Tällöin äiti saa kuolleelta lapseltaan puolet tämän osuudesta eli 1/16 osan koko talosta.
Silloin siis äiti omistaa talosta 1/8 1/16 =
3/16. (= 18/96)
Jokainen elossa oleva lapsi taaseen saa 1/96 osan talosta sisaruksensa perintönä. (elossahan oli 6 sisarusta joiden kesken tasan jaetaan puolet kuolleen sisaruksen osuudesta)
Tällöin jokaisen elossa olevan sisaruksen osuus
talosta on 1/8 1/96 = 13/96
Eli kun äiti antaa perinnöksi kahdelle lapselleen oman osuutensa talosta näiden yhteenlaskettu omistusosuus talosta on (sisarusten omat alkuperäiset omistusosuudet äidin perinnöksi jättämä osuus):
13/96 13/96 18/96 = 44/96
Kun lopputulosta supistetaan vielä 4:sella niin lopullinen kahden sisaruksen omistusosuus talosta äidin perinnön jälkeen on 11/24 eli hiukan alle puolet koko talosta.
Toivottavasti tällä kertaa meni laskut oikein ;-)
Kiitos sianajajalle huomautuksesta, niin saatiin tääkin laskelma menemään toivottavasti oikein.
meni uusiksi kauppakirjan mukaisesti jossa olemme kaikki yhtälaisia omistajia.
Jo aikaisemmin kuolleen veljemme perunkirjassa sanotaan että hän omisti kiinteistöstä 1/9 osaa, ja hänen elossa ollessaan meitä oli äiti mukaanlukien 9.
Perunkirja meni uusiksi, ja tappeluhan tästä sopasta syntyi.
Rähjääjät asuvat edelleen taloa, ja mitään emme voi.
Pesänselvittäjäkö on ainoa vaihtoehto.
Jos pesässä on omaisuutta tarpeeksi, niin selvittäjän hakuun vain, mutta älä lähde yksin pesänselvittäjää hakemaan - maksut voivat langeta sinulle - selvittäjän palkatkin.
Kai siellä pesässä nyt omaisuutta pesänselvittäjän palkkioon on jos siellä kerta on se kiinteistö josta tapellaan
pesänselvittäjä mahtaa velottaa, onko tietoa.
Kotivakuutuksen Oikeusturva vakuutus ei korvaa pesänselvitäjää se lukee ehdoissa.
Ei kannata yksin hakea pesänselvittäjää sillä se maksaa ja paljon.Ota selville edeltä kulut ettei tule yllätyksiä.
Perintöjutut on hyvä bisnes ne ovat aina erittäin riitaisia ja siinä asianajat ja pesänselvittäjä tienaa ja ovatkin usein ainoat jotka perintöriidoissa voittaa .
jos riidan kohteena oleva omaisuus on noin 100.000e,niin eiköhän sen luulisi jo riittävän pesänselvittäjälle.
Tilanteemme saattaa olla kohta siinä pisteessä että ykssuntoinen meistä haluaa selvittäjän, kun luulemme ettäjoku muu kuin me itse yritämme jollain huijauskonstilla enemmän kuin toinen, kyllä ihminen on sitten kummallinen.