Lapset ja uskovat homot?

Jotta lapsi saisi terveen mies- tai naismallin elämälleen, hän tarvitsee sekä isän että äidin. Homo- tai lesboparit eivät voi sitä antaa. Siksi heillä ei saisi olla lapsia. Jos lapsi kasvaa tällaisessa ympäristössä hän saa vääristyneen elämän- ja perhemallin, jonka hän aikuisena puolestaan siirtää omille lapsilleen. Näin vääristymä kasvaa vain edelleen, kunnes koko yhteiskunta kasvaa kieroon.

Hyvä perhepolitiikka tukee perheitä niin, että yhteiskuntaan kasvaa uusia jäseniä ja mahdollisimman monella lapsella on turvallinen, rakastava koti. Nykyajan perhekäsitys on kuitenkin vähän vääristynyt. Yksikään perhe ei voi olla vain isä, äiti, poika ja 0,7 tyttöä. Perheeseen pitäisi edelleen kuulua myös mummot, papat, tädit, sedät, serkut... Ennen sanottiin, että lasten kasvatus on koko kylän tehtävä, eli tavallaan naapuritkin olivat osa perhettä. Jonkinlaisessa yhteisössä soisin lasten kasvavan tänäkin päivänä.

Yhteisössä lapset saavat monia aikuisen malleja, eikä sillä ole niin suurta merkitystä, millaisia vanhemmat ovat. Täydellisiä vanhempia ei ole. Moni perhe varmasti miettii, onko lapsen hyvä tulla sen jäseneksi, onko perhe oikeanlainen ja valmis. Tätä on hyvä kaikissa perheissä aina välillä kysellä. Mutta jos Jumala on antanut puolisoille rakkauden toisiinsa, miksei Hän antaisi myös lapsen tulla osalliseksi tästä rakkaudesta? Kristus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni!" Kun Jeesus on kodin Herra, on lapsenkin siinä hyvä.

Suomessa on paljon perheitä, joihin orpoja tai huostaanotettuja lapsia voisi aivan hyvin sijoittaa. Adoptioprosessissa on perusteellisesti tarkasteltava perheen edellytyksiä tarjota lapselle hyvä kasvuympäristö. Vanhempien sukupuoli tai sukupuolettomuus ei tietääkseni kuitenkaan ole mikään lapsen kehityksen riskitekijä. Sateenkaariperheiden syrjiminen ei ole oikein. Niillä on oltava mahdollisuus antaa yhteiskunnalle panoksensa kasvatustyön kautta. Viranomaisten, seurakuntien ja sukulaisten pitää pystyä nykyistä enemmän tukemaan sitä.