Hesarin nettikeskustelussa joku kertoo hyvän todisteen, miten huostaanottojen teko on kunnassa kiinni yhdestä ainoasta johtavasta sosiaalityöntekijästä. Hänellä on kyllä ihan kuntapoliitikon asenne, koska hän ymmärtää asian niin, että tuo edellinen sossu ei uskaltanut tehdä huostaanottoja, mutta toinen "uskalsi". Vastasin hänelle näin:
""Eräässä suurehkossa pohjalaiskunnassa sosiaalitoimi ylpeili sillä, että kunnassa oli vain pari huostaanotettua lasta, kun läheisessä samankokoisessa kunnassa heitä oli liki neljäkymmentä. Tilanne muuttui johtavan viranhaltijan jäätyä eläkkeelle ja nykyään huostaanotettujen määrä lähenee em. lähikunnan tasoa."
Millä tavalla tuo kirjoittajan mielestä todistaa, että
a) huostaanottoihin olisi ollut todellista tarvetta myöhemminkään?
b) varmasti lasten oikeusturvaa toteutui huostaanotosta huolimatta?
c) varmasti lakeja noudatettiin?
Tuossa se nähdään, että kyse on vain kahden eri viranomaisen tulkinnasta huostaanoton teossa. Toinen samassa virassa oleva ei nähnyt siihen tarvetta ja toinen näki kymmenien lasten kohdalla.
Tämä kyllä tiedetään lasten asioita puolustavien ihmisten keskuudessa, että asenne vaihtelee eri kuntien ja eri sosiaalitoimistojen välillä, jossain ollaan hyvin huostaanottomyönteisiä ja joissain pyritään viimeiseen asti auttamaan perheitä huostaanottoja estävillä tuilla, joilla jo pelkästään niilläkin päästään pitkälle.
Aivan turhan usein käy niin, että tuollainen "huostahulluuteen höyrähtänyt" johtava sosiaalityöntekijä tekee niin pahaa jälkeä perheiden elämässä, että siitä seuraa vuosiksi ruuhkaa eri valitusviranomaisille. Ja edes myönteinen päätös valitukseen ei anna perheelle oikeutta enää jälkikäteen, eikä se saa pois pyyhityksi niitä ihmisoikeusloukkauksia, joita lasten elämään on aiheutettu.
""Eräässä suurehkossa pohjalaiskunnassa sosiaalitoimi ylpeili sillä, että kunnassa oli vain pari huostaanotettua lasta, kun läheisessä samankokoisessa kunnassa heitä oli liki neljäkymmentä. Tilanne muuttui johtavan viranhaltijan jäätyä eläkkeelle ja nykyään huostaanotettujen määrä lähenee em. lähikunnan tasoa."
Millä tavalla tuo kirjoittajan mielestä todistaa, että
a) huostaanottoihin olisi ollut todellista tarvetta myöhemminkään?
b) varmasti lasten oikeusturvaa toteutui huostaanotosta huolimatta?
c) varmasti lakeja noudatettiin?
Tuossa se nähdään, että kyse on vain kahden eri viranomaisen tulkinnasta huostaanoton teossa. Toinen samassa virassa oleva ei nähnyt siihen tarvetta ja toinen näki kymmenien lasten kohdalla.
Tämä kyllä tiedetään lasten asioita puolustavien ihmisten keskuudessa, että asenne vaihtelee eri kuntien ja eri sosiaalitoimistojen välillä, jossain ollaan hyvin huostaanottomyönteisiä ja joissain pyritään viimeiseen asti auttamaan perheitä huostaanottoja estävillä tuilla, joilla jo pelkästään niilläkin päästään pitkälle.
Aivan turhan usein käy niin, että tuollainen "huostahulluuteen höyrähtänyt" johtava sosiaalityöntekijä tekee niin pahaa jälkeä perheiden elämässä, että siitä seuraa vuosiksi ruuhkaa eri valitusviranomaisille. Ja edes myönteinen päätös valitukseen ei anna perheelle oikeutta enää jälkikäteen, eikä se saa pois pyyhityksi niitä ihmisoikeusloukkauksia, joita lasten elämään on aiheutettu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.