kyselisin eli kuinka monta käynti kertaa transtutkimuksissa on vai meneekö tapauskohtaisesti ja missä vaiheessa tulee läheiset mukaan tutkimuksiin ja joutuuko ne ravaamaan useastikkin niissä. Kun en haluaisi vielä tehdä asiasta isompaa numeroa. Oma sukupuoli identiteetti on kyllä selvillä ollut jo pitkään mutta nyt sain varattua ajan lääkärille lähetteen saamiseen. Enimmäkseen enää on mielessä pyörinyt hotojen riskit ja mitä niillä on käytännössä mahdollista saavuttaa.
Ja olisiko tietoa mistä saisi hoidoista vähän syvällisempää tietoa joka olisi lääkärin tai jonkun yhdityksen jne. julkisemia eli ei kenenkään random henkilön kirjoituksia.
Asiallista palautetta kiitos.
Ja olisiko tietoa mistä saisi hoidoista vähän syvällisempää tietoa joka olisi lääkärin tai jonkun yhdityksen jne. julkisemia eli ei kenenkään random henkilön kirjoituksia.
Asiallista palautetta kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siellä kuusi kertaa kuukauden välein ja seitsemäs oli hoitokokous, jossa sain diagnoosin, että olen transsukupuolinen ja sitten alkoivat hoidot. Läheiset eivät tule missään vaiheessa mukaan tutkimuksiin, jos et nimenomaan heitä sinne halua. Tutkimus on sinun ja tutkimusyksikön välinen asia eikä kuulu kenellekään muulle.
En tiedä onko hoidoissa muita riskejä kuin korjausleikkauksessa. Leikkauksiin sisältyy aina määrätty riski sillä aina voi tulla komplikaatioita, mutta jos se sinua pelottaa, niin älä ala koko hommaan.
Umpisuolileikkauksessakin voi tulla samanlaisia komplikaatioita.
varsinaisesti pelota, mutta haluasin olla vaan hyvin perillä mitä tapahtuu ja punnita asiota ajan kanssa. Mutta leikkaus kyllä tulee viimeisenä kunhan sais yläkropankin edes jonkinlaiseen kuntoon, et edes vähän näyttäis naiselta.
rinnat ja jonkinlainen sääntö on se, että niistä kasvaa suunnilleen samanlaiset kuin äidilläsi on. Hormoonit saat vasta sitten, kun olet saanut transdiagnoosin.
Olen kuullut puhuttavan kokoa pienemmistä kuin sisaruksilla on, mutta en koskaan samanlaisista kuin äidillä.
Transtukipisteen sivut näyttävät olevan aina vain under construction, mutta yhteystiedot ainakin löytyvät. Sieltähän voi kysyä asiantuntijalta maksutta kaikkia aiheeseen liittyviä juttuja:
http://www.transtukipiste.fi/
Tutkimuksissa kysellään sitäkin, onko kertonut läheisille ja kuinka ovat suhtautuneet, tai miksi ei ole kertonut jos ei ole. Sanoisin, että kannattaa kertoa ennen pitkää, asian meneminen jakeluun kestää yllättävän kauan niilläkin jotka suhtautuvat asiaan myönteisesti, ja eihän asiaa kuitenkaan pidemmän päälle voi salata.
Hommaan kannattaa kyllä musta lähteä vaikka ei olisikaan mikään kiire leikkauksiin, se on joka tapauksessa tavallisesti vasta viimeinen operaatio. Jos identiteetti on selvä, ei ole mikään este diagnoosille että leikkaus arveluttaa.
Esimerkiksi silleen ajoissa joustetaan, että jos tulee hyvin hankalien kulkuyhteyksien päästä, saattaa saada tupla-aikoja, mutta sitten käyntejä voi olla vastaavasti vähän harvemmin kuin se kerran kuussa. Eiköhän muuten ole samat käynnit kaikilla, jos ei ole mitään erityisempää selviteltävää.
Täällä on kanssa infoa:
http://wiki.puuteri.org/
kinata sinunlaisesi kanssa, sillä sinä olet niitä jotka omasta mielestään ovat täällä aina oikeassa. Ota pullo kaljaa lisää se helpottaa.
Itse kävin peräti 105 kertaa, vaikka niille oli kolmen kerran jälkeen päivänselvä asia, että minä olin ts, olivat saaneet minun dokumenttini lapsuusajalta. Kaikki loput käynnit olivat sen takia että minä olin masentunut, mutta tätä ei kerrottu kun vasta viimeisessä kokouksessa. Meinasin pyörtyä.
Toisin sanoen, menee tapauskohtaisesti.
Omaiset eivät suostuneet minulla tulemaan kertaakaan ja se oli OK.
Minä sain aika ärjyt komplikaatiot.
Jalkaan jouduttiin tekemään fasciotomia. Käytännössä se näytti siltä, että sen yli olisi ajettu traktorilla. Kahden vuoden päästä jalka siistittiin, niin että siinä näkyy vain nyt olevan kaksi pitkää arpea.
Minulla on voimakas arpeutumistaipumus ja virtsaputki rupesi arpeutumaan umpeen. Sitä hoidettiin sellaisella traktorin rengasraudan kokoisella vehkeellä. Se ärsyyntyi ja umpeutui taas. Vaiva oli ihan hirvittävä. Välillä tipuin virtsaa pitkin päivää tenoihin, jotka eivät suinkaan neutraloi hajua. Jos minusta ei pidetty aiemmin, arvaa kuinka paljon minusta pidettiin nyt. Välillä kantelin katetripussia, joka tyhjeni jaloille mitä erilaisimmissa paikoissa, esimerkiksi Suomen vilkasliikenteisimmässä risteyksessä. Virtsatieinfektioita tuli kanssa yksi toisensa jälkeen.
Käytännössä minä olen saavuttanut onnellisuuden, mutta se vaatii töitä. Mieli helli sillain, että leikkaus olisi päätepiste ja sen jälkeen voisi huilata ja ottaa rennommin. Todellisuudessa leikkaus oli aloituspiste, sen jälkeen rupein miettimään omaa hyvinvointiani ja se vaatii töitä, käytännössä pohdiskelua ja lueskelua. Pohdintojeni tuloksena katkaisin suhteet sukuuni. Minulla on uusia ystäviä ja uusia elämäntilanteita. Tarkkailen kaikkea intensiivisesti. On ollut mukavat löylyt Venäjällä ja hyviä keskusteluja jurtassa Vartovissa Kööpenhaminan keskustassa. Taidan olla mystikko, vähän samanlainen kuin John Locke Lostissa, kuljen omia polkujani ja ajattelen asiat itse.
Transtukipiste on hyvä lähtökohta mitä tulee hoitoihin, Trasekista en tiedä onko se ... compromised,, kun siellä on kirjallisuussivuilla Janice Raymondin vihateos.
syytät tuostakin Marja-Siskoa, sillä hänhän on syypää kaikkiinn ongelmiisi. On tässä muutkin kantaneet virtsapussia, tosin muusta syystä eikä se ole mihinkään tyhjentynyt. Paljonkohan syytä asiaan on humalatiloillasi.
Minä en tainnut olla humalassa kuin kerran koko nollaluvulla, joten mitä oikein sekoilet? Olen varmasti tästä porukasta kaikkein raitteimmasta päästä, suvussa on sekoiltu alkoholin kanssa senkin edestä.
Marja-Sisko pysyi onneksi kaapissa sen ajan kun minä olin sukupuolenkorjauksessa ja sen ajan kun translakia tehtiin, muuten siitä olisi tullut "sukupuolenvaihtolaki".
Marja-Sisko on kokoomuslainen. Poravrit taistelevat kaikkia ihmisoikeuksia vastaan.
Pidettäisiin Marja-sisko kuitenkin tästä ketjusta pois, kun ei alkuperäseen ksymykseen liitykkään ja sille onjo omat ketjunsa. Menkää sinne kirjoittelemaan ja kohottamaan omaa egoanne.
Miksi nojaat stereotypioihin poliittisten puolueiden edustajista? Oletko koskaan lukenut Kokoomuksen puolueohjelmaa? Mahdollisuuksien tasa-arvo koskee myös sukupuolivähemmistöjen edustajia.