Olen mieltynyt pitempiin nimiin, sellaisiin joissa on kolme tai neljä sanaa, se on kai maksimi. Nykyisin näytetään suosivan lyhyempiä, miksiköhän?
Pitempi nimi on mielestäni persoonallisempi. Se antaa mahdollisuuden luoda syvemmän kuvan tekstistä.
En pidä esimerkiksi nimestä Puhdistus, vaikka kirja on viime vuosien parasta suomalaista tekstiä. Uuni sun muut nimet on samaa tylyä sarjaa.
Pitempi nimi on mielestäni persoonallisempi. Se antaa mahdollisuuden luoda syvemmän kuvan tekstistä.
En pidä esimerkiksi nimestä Puhdistus, vaikka kirja on viime vuosien parasta suomalaista tekstiä. Uuni sun muut nimet on samaa tylyä sarjaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kolmen sanan suomalaisia kaunokirjoja ovat esim täällä pohjantähden alla (jos syntyessään klassikko), totuus on armoton (viihdettä), kartano odottaa isäntää (viihdettä), hirtettyjen kettujen metsä (viihdettä), pölhökanto iijoen törmässä (monumentti).
nelisanaisia ovat esim. joenpellon elämän rouva, rouva glad ja tuomari müller, hieno mies, joissa kaiken lisäksi on pilikku välissä.
jos jotain pitäis päätellä niin kolmisanaisuus sallitaan teoksille joiden merkitys menee yli tavallisten kirjallisuuskriteerien tai sitten viihteelle. nelisanaiset taas ovat yksittäisten kirjailijoiden oma tyyliseikka. esimerkkikirjani tosin ovat vanhoja, joten miten lienee teoriani sopii nykyaikaan.
gummeruksen ja tammen tämän kevään kaunokirjauutuuksista valtaosa on kaksisanaisia, wsoy:llä valtaosa yksisanaisia. ei tainnut olla yhtään kolmi- tai nelisanaista joten aloittaja on tainnut vainuta oikein :D
Kyse on kustantajien salaliitosta ja siihen olennaisena osana kuuluva kassakaappisopimus vuodelta 1967, jossa todetaan: "Vuonna 2010 ei julkaista romaaneja, joiden nimessä on enemmän kuin 2 sanaa."
Eikö kustantaja päätä nimestä? Miksi muuten vittuilet ?
Yhtäkkiä tulee mieleen muutamia uudehkoja tai ei-ainakaan-kauhean-vanhoja kirjoja, joilla on pitkä nimi.
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä
Mikael Torfason: Maailman tyhmin isä
Brady Udall: Edgar Mintin ihmeellinen elämä
Jonas Gardell: Kummajainen astuu kehiin
Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Ray Loriga: Tokio ei välitä meistä enää
Veikko Huovinen: Pietari Suuri hatun polki
Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" on jo vanha kirje, mutta kunniamaininnan arvoinen, koska kirjan nimi on yksi suosikeistani. (Harmillisesti en pidä itse kirjasta, sääli. Menee hyvä nimi hukkaan.)
Kyse taisi olla suomalaiskustanteista, mutta mainitsen silti pari enkkukirjaa. Glass Books of the Dream Eaters (G.W. Dahlquist) ja yksi kiinnostavimpia kirjan nimiä viime aikoina, Doctor Grordbort's Contrapulatronic Dingus Directory.
Mun kirjallani on kolmisanainen nimi. Ärsyttää vaan kun lähes sen niminen kirja on jo. Murr.
....... ai
minkä niminen ?
Lyhyet nimet ovat mielestäni jotenkin tylyjä: Puhdistus, Uuni, Raja ja Totta. Pitempi nimi kuvaa enempi kirjoittajaa ja sitä tekstiä, lyhyt nimi vain tökkii.